Oculuksen päiväkirjalle kaveriksi päiväkirjani, osa kaksi. Nyt on 5 viikkoa leikkauksestani.
Aloitetaan silmien kunnosta. Olen nyt käynyt läpi suhteellisen extreme-tyyppisiä tilanteita silmien kannalta. Lumilautailu ilman suojalaseja niin, että jäähippuja roiskuu silmiin oli ongelmatonta. Kyyneliä kyllä tulee normaaliin tapaan. Suurimman osan ajasta kyllä laskin laskettelulasien kanssa. Kirkkaat hanget eivät tuntuneet millään tavalla haitallisilta. Käytännössä siis urheilu, ulkoilu ym. toimii ihan normaalisti. Vedenalaista sukellusta ilman laseja en ole kokeillut eikä varmaan tarvitsekaan kokeilla (en muista oliko se suositeltavaa vai ei).
Tosi kuumassa saunassa pitkän ajan viettäminen tuotti vähän punotusta silmiin yhtenä päivänä, mutta välttämättä lasikilla ei ollut kovin suurta osuutta tuohon. Sauna -25 asteen pakkanen ei tuottanut ongelmia (ei jäätynyt sarveiskalvo muodottomaksi ja tippunut maahan tai mitään).
Silmien kuivumisprosessiin alan pikkuhiljaa tottumaan. Tarkoittaen sitä, että olen nyt jättänyt säännöllisen tippojan laittamisen kokonaan pois. Olen siinä käsityksessä, ettei niitä ole mikään erityinen pakko laittaa. 12h bussimatkalla nukkuminen on aika killeri silmille. Silmien oma kyynelsysteemi tuntuu toimivan suunnilleen yhtä hyvin kuin tipat (joskin kyyneliä pitää tietoisesti joskus herätellä). Eli jos esimerkiksi haukottelen kunnolla, tulee kyyneleet silmiin -> ei tarvitse tippoja. Käytännössä tipat on koko ajan mukana, mutta en käytä niitä kuin "erikoistilanteissa". Ajattelen siis niin, että jos silmät ei tunnu erityisen kuivilta, niin annan niitten olla.
Juuri minkäänlaista muutosta näössä ei ole tapahtunut sen ensimmäisen muutaman (2-3?) päivän jälkeen. Ymmärrän hitusen paremmin millä periaatteella alitajunta laskee pupillin koon, joten sitä kautta on tavallaan hitusen paremmat mahdollisuudet nähdä vähemmän leviämistä lampuissa pimeässä, mutta pupillien kokoa ei noin vaan voi muuttaa ajattelemalla, joten tämä lause on oikeastaan turha.
Näkö perustuu pitkälti muotojen tunnistamiseen. Esimerkiksi jos tekstin muodon saa tunnistettua, loppu (eli esim. leviäminen) on enää "kosmetiikkaa". Toki vaikea tunnistettavuus hidastaa, on epämiellyttävää ja niin edelleen. En usko, että näköni voi korjautua täydelliseksi (kunnolliseksi) alitajunnan kuvan tulkintakyvyn kehittymisellä. Näinollen muutoksen pitää tapahtua silmän optiikassa.
Onko silmät niin arvokas asia, että niiden takia kannattaa nähdä paljon vaivaa? Ei voi tietenkään yksiselittesti sanoa, kuinka tärkeä asia hyvä näkö on suhteessa muihin asioihin elämässä (hyvä kuulo, hyvät sosiaaliset taidot..), mutta itse kyllä arvostan hyvää näköä paljon. Otetaan nyt esimerkiksi hieman hölmö perustelu. Harrastan ja työskentelen jonkun verran AV-laitteiden parissa, ja olen siis kiinnostunut esimerkiksi vertailemaan videotykkien laatua. Niihin voi myös upota rahaa joskus. Mutta tietenkin oma näkö on paljon arvokkaampi kuin videotykki. Ja eihän sillä tykin kuvanlaadulla ole edes samalla tavalla väliä, jos oma näkö kuitenkin suttaa kuvan tyystin.
Aloitetaan silmien kunnosta. Olen nyt käynyt läpi suhteellisen extreme-tyyppisiä tilanteita silmien kannalta. Lumilautailu ilman suojalaseja niin, että jäähippuja roiskuu silmiin oli ongelmatonta. Kyyneliä kyllä tulee normaaliin tapaan. Suurimman osan ajasta kyllä laskin laskettelulasien kanssa. Kirkkaat hanget eivät tuntuneet millään tavalla haitallisilta. Käytännössä siis urheilu, ulkoilu ym. toimii ihan normaalisti. Vedenalaista sukellusta ilman laseja en ole kokeillut eikä varmaan tarvitsekaan kokeilla (en muista oliko se suositeltavaa vai ei).
Tosi kuumassa saunassa pitkän ajan viettäminen tuotti vähän punotusta silmiin yhtenä päivänä, mutta välttämättä lasikilla ei ollut kovin suurta osuutta tuohon. Sauna -25 asteen pakkanen ei tuottanut ongelmia (ei jäätynyt sarveiskalvo muodottomaksi ja tippunut maahan tai mitään).
Silmien kuivumisprosessiin alan pikkuhiljaa tottumaan. Tarkoittaen sitä, että olen nyt jättänyt säännöllisen tippojan laittamisen kokonaan pois. Olen siinä käsityksessä, ettei niitä ole mikään erityinen pakko laittaa. 12h bussimatkalla nukkuminen on aika killeri silmille. Silmien oma kyynelsysteemi tuntuu toimivan suunnilleen yhtä hyvin kuin tipat (joskin kyyneliä pitää tietoisesti joskus herätellä). Eli jos esimerkiksi haukottelen kunnolla, tulee kyyneleet silmiin -> ei tarvitse tippoja. Käytännössä tipat on koko ajan mukana, mutta en käytä niitä kuin "erikoistilanteissa". Ajattelen siis niin, että jos silmät ei tunnu erityisen kuivilta, niin annan niitten olla.
Juuri minkäänlaista muutosta näössä ei ole tapahtunut sen ensimmäisen muutaman (2-3?) päivän jälkeen. Ymmärrän hitusen paremmin millä periaatteella alitajunta laskee pupillin koon, joten sitä kautta on tavallaan hitusen paremmat mahdollisuudet nähdä vähemmän leviämistä lampuissa pimeässä, mutta pupillien kokoa ei noin vaan voi muuttaa ajattelemalla, joten tämä lause on oikeastaan turha.
Näkö perustuu pitkälti muotojen tunnistamiseen. Esimerkiksi jos tekstin muodon saa tunnistettua, loppu (eli esim. leviäminen) on enää "kosmetiikkaa". Toki vaikea tunnistettavuus hidastaa, on epämiellyttävää ja niin edelleen. En usko, että näköni voi korjautua täydelliseksi (kunnolliseksi) alitajunnan kuvan tulkintakyvyn kehittymisellä. Näinollen muutoksen pitää tapahtua silmän optiikassa.
Onko silmät niin arvokas asia, että niiden takia kannattaa nähdä paljon vaivaa? Ei voi tietenkään yksiselittesti sanoa, kuinka tärkeä asia hyvä näkö on suhteessa muihin asioihin elämässä (hyvä kuulo, hyvät sosiaaliset taidot..), mutta itse kyllä arvostan hyvää näköä paljon. Otetaan nyt esimerkiksi hieman hölmö perustelu. Harrastan ja työskentelen jonkun verran AV-laitteiden parissa, ja olen siis kiinnostunut esimerkiksi vertailemaan videotykkien laatua. Niihin voi myös upota rahaa joskus. Mutta tietenkin oma näkö on paljon arvokkaampi kuin videotykki. Ja eihän sillä tykin kuvanlaadulla ole edes samalla tavalla väliä, jos oma näkö kuitenkin suttaa kuvan tyystin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Puolitoista viikkoa sitten olin ensimmäisessä tarkastuksessa (toinen sovitaan normaalia aiemmaksi, ensi syksylle). Keskustelimme aika pitkään, ja sain paljon vastauksia kysymyksiini. Tosin kysehän on asioista, joille ei tänä päivänä olisi varmaan kenelläkään tyhjentäviä vastauksia ja varmoja tulevaisuudenennustuksia. Pyysin mukaani potilastietojani, ja sainkin sellaisen lapun, missä kerrotaan operaation suuruudeksi -5.0D ja targetiksi 0.0D. Halkaisija 6.0 (eli 6.0mm täydellisen korjauksen alue, kaiketi). Tässä paperissa ei nyt sitten lue sarveiskalvon paksuutta, koko operoidun alueen halkaisijaa, läppien kokoa (jotka eivät ole samat eri silmissä) ja niin edelleen. Koitan muistaa kuitenkin arvot ulkoa.
Silmä on tosiaan hieman litteä horisontaalisesti täydellisen ympyrän sijaan. Pupillini maksimikoot olivat 7.66mm (jee, oma mittaukseni oli hyvin tarkka). En tiedä onko tuo 7.66mm horisontaalinen vai vertikaali arvo vai näiden keskiarvo. Toisessa silmässä läpän koko oli muistaakseni 9.1mm ja toisessa 9.2mm. Eli selvästi pienempi kuin koko iiriksen koko. Silmäkamerassa (silmämikroskooppi?) oli simppeli videotallennus, joten näin itsekin silmäni läheltä hyvän valon kanssa. Vain toisessa silmässä näkyi pikkasen läpän viiltoa. Ulospäin näkyvä läpän viilto ei kyllä mielestäni kerro juuri mitään näön laadusta (eli ei ainakaan ole niin, että näkyvä läpän viilto olisi yhtä kuin ongelmia näössä). Koko laseroidun alueen kokoa en nyt muista, mutta pikkasen yli 8mm. Myöskään sarveiskalvon paksuuttani en nyt varmuudella muista (mutta ihan ok:han se oli).
Oleellisinta on nyt mielestäni, että mikä on se, joka silmissäni on tällä hetkellä vialla ja miten vika korjautuu. Täydellisen alueen taittovirhekorjaus on onnistunut kyllä leikkauksessa ihanteellisesti. Tällä hetkellä taittovirhettä on muistaakseni 0.25D ja 0.5D. Oma veikkaukseni on, että saan akkomodoitua nuo vaivatta pois siten, että näköni on täydellisen alueen osalta virheetön. Varmaankin tuo plussa myös palautuu nollan paikkeille kuukausien kuluessa. Topografiakuvassa toinen näytti oikein hyvältä, toisessa oli ehkä pientä hajataittoa tai jotain, mutta en ole siitä topografiasta ainakaan itse ollenkaan huolissaan (tosin paljastaneekohan topografia sitten kuitenkin hyvin paljon, jos sitä laajalta alueelta tarkasti tutkisi eli löytyisiköhän siitä reuna-alueen ongelmallisuus suoraan?).
Pietilän mukaan on ymmärtääkseni kaksi ongelmaa: tuo ylimääräinen plussa (joka on siis tarkoituksella, kun se palautunee) ja toinen on läpän viillon ja itse läpän koostumuksen paraneminen. Viilto umpenee ja itse läppä ehkä kovettuu, kirkastuu tai muulla tavalla paranee sellaiseksi kuin sen pitäisi olla. Ylimääräisen plussan osalta tehtiin testejä, että näenkö pluslasien kanssa paremmin. Katsoin tekstiä paperilta ja tauluta ja pidin linssejä tovin, jotta silmät ehti vähän tottua. Käytännössä linssit eivät lainkaan parantaneet sitä voimakasta leviämistä, minkä koko ajan näen (jopa pahensi). Mutta siinä parin minuutin aikana kun testailtiin, niin saattoi kyllä olla, että jossain välissä olisin voinut nähdä tekstin hitusen paremmin kuin ilman pluslinssiä. Mutta mielestäni näin lähinnä huonommin linssien kanssa. Eli itse olen siis jonkin verran epäileväinen, että onko tuolla plussalla mitään merkitystä kuvan leviämisen suhteen (en missään nimessä kuitenkaan tyrmää ajatusta).
Ajatuksen voima ja kuvan tulkinta eivät kuulemma ole niin tärkeässä asemassa. Sikäli mukavaa, koska sehän olisi helppoa sanoa, että "kyllä aivot tottuu, et huomaa kohta leviämistä enää ollenkaan kunhan vaan et kiinnitä asiaan huomiota". Nimim. Oculus kysyi joskus, että tottuuko uuteen näköön. Tämä on oikeastaan ihan oma lukunsa. Mutta pikaisena vastauksena sanoisin, että ihminen voi tottua mihin vaan. Ihminen on erittäin dynaaminen ja joustava olento. Olen sitä mieltä, että alitajunta ei pysty mitenkään filtteröimään levinnyttä kuvaa sellaisena kuin se minulla nyt leviää. Korjauksen on siis tapahduttava mielestäni silmässä (ja korjausta mahdollisesti kontrolloi omalta osaltaan alitajunta). Lähinnä arvaisin, että läpän koostumus voi vielä parantua ja lisäksi jotkin tuntemattomat tekijät, joita minun ei kannata ehkä näillä tiedoilla vielä arvailla, voivat vielä parantaa näköni moitteettomaksi.
Saattaa ihmetyttää, että miten kuva voi levitä, vaikka pupilli olisi alle täydellisesti leikatun alueen; esim. 5.0mm pupilli, kun leikattu alue on 6.0mm. Selitys on ilmeisesti ihan diffraktion ja interferenssin (?) lainmukaisuuksissa (oman päättelyni mukaan). Eli kuvan muodostukseen osallistuu kyllä valonsäteitä, jotka ovat sen 5.0mm alueen ympäristössä ja tulevat näinollen sen huonon alueen läpi.
Uusintaleikkausta ei kuulemma kannata edes harkita vielä. Syksyllä katsotaan, missä mennään ja tarvitaanko korjailua. Joidenkin tutkimuksien mukaan mitä olen nähnyt on 6kk sen verran, että sen aikana usein paranemista on tapahtunut jos on tapahtuakseen. Pystyn elämään siihen asti ihan ok, kaikki on enemmän tai vähemmän suttuista tilanteen mukaan ja pimeällä lamput voivat peittää vaarallisen häiritsevästi suuria osia näkökentästä, mutta ei voi myöskään unohtaa hyviä puolia, ja niitähän oli esimerkiksi se, että ei ole koskaan puoli"sokea" (kuten oli ennen ilman laseja), näkö on upea kirkkaassa ulkona ja näkökenttä on suuri.
Jos leviämisen syyt olisi tarkasti selvillä, jos parantumisen tarkat mekanismit tiedettäisiin ja jos eri tyyppisten leviämisien matemaattinen teoria olisi käytännön tasolla esillä, niin silloin olisi paljon vähemmän epätietoisuutta. Vähän sama kuin noiden lasiaissamentumien kanssa, joista monet ovat huolissaan. Kunnollinen, selkeä informaatio (kuvineen/simulaatioineen) muuttaa ongelman ilmiöksi, tai ainakin tietää ihan eri tavalla mitä ongelmalle voi tehdä.
>Tällä hetkellä taittovirhettä on muistaakseni 0.25D ja 0.5D. Oma veikkaukseni on, että saan akkomodoitua nuo vaivatta pois siten, että näköni on täydellisen alueen osalta virheetön.
Mitkä olivat vastaavat näöntarkkuudet, muistatko? Itselläni oikean silmän tämänhetkinen ylikorjaus (~ 0.50) alentaa hiukan visusta; 0.50-linssillä se nousi 1.0:sta 1.25:een. Tosin kontrastiherkkyyden alenemisellakin on varmasti osuutensa alentuneeseen näöntarkkuuteen. Kun katson nyt esim. hifi-laitteiden nestekidenäyttöjä, numerot näyttävät ensin suttuisilta, mutta tarkentuvat vähitellen, eli ilmeisesti silmä opettelee akkommodoimaan ihmeissään uudesta olotilastaan...
>Eli itse olen siis jonkin verran epäileväinen, että onko tuolla plussalla mitään merkitystä kuvan leviämisen suhteen (en missään nimessä kuitenkaan tyrmää ajatusta).
Jos plus-merkkiset koelinssit eivät terävöittäneet kuvaa, niin ilmeisesti leviäminen ei johdu taittovirheestä. Oletan siis, että tarkoitat nyt juuri kuvan terävyyttä etkä valojen leviämistä. Olisiko silmään jäänyt hajataittoa? Toisaalta näkemisen laatu voi poiketa leikkauksen jälkeen muutenkin, kuin mitattavissa arvoissa. Tämä olisikin sitten jo astetta ikävämpää, toivottavasti niin ei ole!
>Ajatuksen voima ja kuvan tulkinta eivät kuulemma ole niin tärkeässä asemassa. Sikäli mukavaa, koska sehän olisi helppoa sanoa, että "kyllä aivot tottuu, et huomaa kohta leviämistä enää ollenkaan kunhan vaan et kiinnitä asiaan huomiota".
Mitähän lääkäri on tässä tarkoittanut "ajatuksen voimalla"? Kyllähän nimittäin aivojen näkökeskus tekee suurimman osan työstä - ts. se tulkitsee kuvan niissä puitteissa, joissa silmän optiset osat sen sinne lähettävät, ja täydentää lopun. Emme esimerkiksi näe tarkasti kuin hyvin minimaalisen osan näkökentästämme, silti aivot täydentävät kuvan niin, että ääreisosatkin vaikuttavat teräviltä, vaikka eivät sitä ole. Näköjärjestelmän tottuminen on myös fakta. On tehty esimerkiksi koe, jossa pöllöille laitetaan prismalinssit, jotka siirtävät kuvaa. Kun pöllöt saalistivat linssit päässä, ne osuivat ensin harhaan, koska saalistettava kohde oli sen kuvautumiseen nähden eri paikassa. Jonkin ajan kuluttua pöllöt oppivat kuitenkin tulkitsemaan näköhavainnon niin, että ne osuivat saaliiseensa. Kun linssit poistettiin, saalistusyritykset menivät jälleen ensin harhaan, kunnes näköjärjestelmä taas tottui normaaliin kuvautumiseen. Ihmiskokeissa koehenkilöt ovat tottuneet toimimaan normaalisti sellaisten linssien kanssa, jotka kääntävät maailman ylösalaisin. Tässäkin kokeessa koehenkilö kokee linssin poistamisen jälkeen samat ongelmat kuin ensin niihin totutellessa. Lisäksi näköjärjestelmämme blokkaa jatkuvasti pois häiriötekijöitä - ajattele, kuinka monen solu- ja tukirakennekerroksen läpi valonsäde kulkee ennen kuin se saavuttaa verkkokalvon reseptorit!
>Saattaa ihmetyttää, että miten kuva voi levitä, vaikka pupilli olisi alle täydellisesti leikatun alueen; esim. 5.0mm pupilli, kun leikattu alue on 6.0mm. Selitys on ilmeisesti ihan diffraktion ja interferenssin (?) lainmukaisuuksissa (oman päättelyni mukaan). Eli kuvan muodostukseen osallistuu kyllä valonsäteitä, jotka ovat sen 5.0mm alueen ympäristössä ja tulevat näinollen sen huonon alueen läpi.
Oma logiikkani sanoisi, että läpän reunoilla tapahtuu valon sirontaa. Etenkin, jos läpän alle on kasvanut epiteeliä, joka ei välttämättä haittaa keskeisen alueen näköä, mutta aiheuttaa reunasäteiden epätarkkaa kuvautumista pimeällä pupilliaukon ollessa suuri.
>Uusintaleikkausta ei kuulemma kannata edes harkita vielä. Syksyllä katsotaan, missä mennään ja tarvitaanko korjailua. Joidenkin tutkimuksien mukaan mitä olen nähnyt on 6kk sen verran, että sen aikana usein paranemista on tapahtunut jos on tapahtuakseen.
Osattiinko sinulle ennustaa yhtään näkösi tulevaa kehitystä? Minkä ajan kuluessa esim. tuon tarkoituksellisen ylikorjauksen olisi määrä tasaantua? Saapa nähdä, ollaanko täällä sitten taas puolen vuoden päästä keskustelemassa korjausleikkauksen kulusta... ;)
> Mitkä olivat vastaavat näöntarkkuudet,
> muistatko?
Visuksia ei kerrottu leikkauksen jälkeen eikä tarkastuksessa, joten en tiedä. Toisaalta en kysynytkään. Olisihan se tietysti hyvä tietää kaikki mahdolliset tiedot ja paperilla myös (en sitten tiedä miksei näin tehty). Oma kokemukseni on, että näen sieltä taululta ihan ok pieniäkin kirjaimia. Tosin pahastihan se suttaantuu, mutta kun sen hyväkin kuva on kuitenkin sanotaanko 50% läsnä, niin sillä pääsee jo aika pitkälle.
> Tosin kontrastiherkkyyden alenemisellakin on
> varmasti osuutensa alentuneeseen
> näöntarkkuuteen.
Itse en oikein kannata kontrastiherkkyys-termiä. Toki se on oikeastaan ihan hyvin kuvaava, mutta itse koen sillä tavalla, että kaikki häiriö johtuu leviämisestä ja sen parista-kolmesta eri ilmenemismuodosta, jolloin tekstin katoaminen pohjaansa ei sinänsä johdu kontrastiongelmasta, vaan leviämisongelmasta.
> Kun katson nyt esim. hifi-laitteiden
> nestekidenäyttöjä, numerot näyttävät ensin
> suttuisilta, mutta tarkentuvat vähitellen, eli
> ilmeisesti silmä opettelee akkommodoimaan
> ihmeissään uudesta olotilastaan...
Valoisat diginumerot ovat tosiaan hyviä kohteita, mutta itselläni en huomaa tarkentumista (ekat 2-3 päivää oli kyllä erilaista). Leviämisen koko kyllä muuttuu kun pupillin koko muuttuu..
> Jos plus-merkkiset koelinssit eivät
> terävöittäneet kuvaa, niin ilmeisesti
> leviäminen ei johdu taittovirheestä.
Se oli kuitenkin sen verran lyhyt kokeilu, että en voi nyt tarkkoja kokemuksia siitä sanoa. Mutta mielestäni eivät terävöittäneet ja leviäminen oli häiritsevää tai vielä häiritsevämpää.
> Oletan siis, että tarkoitat nyt juuri kuvan
> terävyyttä etkä valojen leviämistä.
Silloin jos näkisin vain yhden tarkkuuksisen kuvan, olisi lauseesi mielekkäämpi.. Tilannehan on se, että näen kuvan, jonka tarkkuuteen olen tyytyväinen (varsinkin kirkkaassa ulkona) ja samalla epätarkan, levinneen kuvan. Toki leviämistä ei totea leviämiseksi samalla tavalla jos on valkoinen keppi mustaa vasten (huomaa selvän light saber -efektin) tai pientä valkoista tekstiä mustaa vasten (sama leviäminen, mutta näyttäytyy lähinnä epämääräisyytenä tekstissä).
> Olisiko silmään jäänyt hajataittoa?
Toiseen ehkä ihan vähän, en usko että haittaa oleellisesti tai ollenkaan.
> Mitähän lääkäri on tässä
> tarkoittanut "ajatuksen voimalla"? Kyllähän
> nimittäin aivojen näkökeskus tekee suurimman
> osan työstä
Huom, korjaan sanomaani, lääkäri ei käyttänyt noita sanoja. Itseasiassa hän ei olisi maininnut koko juttua, ellen olisi kysynyt. Eli pointtini oli vaan se, että lääkärin mielestä aivojen tulkinnan osuus ei ole ratkaisevassa asemassa mitä paranemiseen tulee (nämäkään eivät tosin lääkärin omia sanoja).
> Emme esimerkiksi näe tarkasti kuin hyvin
> minimaalisen osan näkökentästämme
Tämä on toistaiseksi vain mutua (tutkin asiaa..), mutta mielestäni on mahdollista, että kyse on vaan siitä, että tietoisuuteemme ei tule kuin fovea tarkasti, mutta alitajuntaan kyllä tulee hyvin tarkka kuva erittäin laajalta alueelta.
> On tehty esimerkiksi koe, jossa pöllöille
> laitetaan prismalinssit, jotka siirtävät
> kuvaa.
Kuvan siirtymiseen ja kääntymiseen (varsinkin jos kyseessä rotaatio, mistä mainitsin jossain viestissäni) tottuminen on aika helppo ymmärtää. Ylimääräisen kuvakerroksen filtteröiminen pois kuulostaa periaatteessa astetta vaikeammalta operaatiolta. Tosin varmasti jossain määrin mahdollista, ehkä hyvin laajassakin määrin.
> Osattiinko sinulle ennustaa yhtään näkösi
> tulevaa kehitystä? Minkä ajan kuluessa esim.
> tuon tarkoituksellisen ylikorjauksen olisi
> määrä tasaantua?
Muistaakseni oli mainintaa lähinnä siitä, että kuukausia usein menee, että näkö kehittyy kuntoon. Ylikorjauksen tasaantumiseen en muista aikaennustetta, olisiko ehkä joitakin kuukausia myös.
Olen aikaisemmin kirjoitellut tälle palstalle Halo-nimimerkillä kokemistani halo- ja tähtihäikäisyistä hämärässä ja pimeällä. Ilmeisesti koemme osittain samankaltaisia ongelmia. Itse ajattelen niiden johtuvan mustuaisen laajenemisesta hämärässä ja pimeällä alueelle, jossa operaation vaikutus on heikompi tai sitä ei ole ollenkaan verrattuna silmän keskustaan. Olen todennut tämä esim. autolla pimeässä ajaessa kytkemällä ohjaamon valon päälle, jolloin mustuaisten supistuessa vastaantulevien autojen tähtikuviot pienenevät selvästi. Lisäksi sain 6 kk:n kontrollissa Alphagan-silmätippoja, joka estää mustuaisten laajenemisen. Niiden vaikutus hämärä-ja piemeänäköön on huomattava. Halot sun muut ovat melkein poissa. En kuitenkaan halua käyttää näitä tippoja päivittäin niiden sivuvaikutusten vuoksi.
Sanotaan, että nämä ongelmat ovat yleisiä lasikin jälkeen, mutta ne poistuvat tai vähenevät ajan kanssa. Mikä on se mekanismi, joka ne poistaa? Osaisiko vaikka nimimerkki "silmälääkäri" kertoa?
Voisiko uusintaleikkaus reuna-alueille vähentää tai poistaa nämä ongelmat? Kuvittelisin, että esim. operoitavan alueen laajentaminen voisi auttaa (jos vain sarveiskalvon paksuus riittää eikä muita esteitä ole).
Uusintaleikkauksella reuna-alueelle ei saataisi ongelmia pois. Jos reuna-alueelta höylätään kudosta pois, heikkenee edellisen leikkauksen teho keskeisemmällä alueella eli tällä todennäköisesti pahennettaisiin ongelmaa.
Operoitavan alueen suuruutta rajoittaa sarveiskalvon paksuus (mitä suurempi alue leikataan, sitä enemmän täytyy keskeistä sarveiskalvoa ohentaa).
Mainitsinkin tästä probleemasta jo aiemmin, ja en usko, että tämä on kovin vaarallista, mutta hyvä kuitenkin saada selvyyttä tähänkin.
Kun laitan viivottimen vaikkapa nenän vasemmalle puolelle (0cm lukema kiinni naamassa) ja katson sitten oikealla silmällä numeroita, niin 20cm on tarkka. 15cm näkyy myös moitteetta. Sitten, katseen lähestyessä lukemaa 10cm alkaa kuva pimetä voimakkaasti. 10cm näkyy vielä tarkasti, mutta koko kuva on jo todella pimeä. 9cm pystyisin ehkä näkemään vielä tarkasti, mutta sitten kuva rupeaa menemään jo ihan mustaksi (ja akkomodaatio tuntuu hyvin voimakkaana).
Eli mistä tässä kuvan mustumisessa on kyse? Itse veikkasin, että voimakkaan akkomodaation takia lasiaisneste syrjääntyy ja silmänpaine muodostuu niin suureksi, että reseptorit eivät saa enää happea verestä (arvelisin, että jotain tällaista tapahtuu myös leikkauksen paineistamisvaiheessa ja verenkierronhäiriötä pyörtyessä?). Vai onko kyse jostain ihan muusta? Ennen leikkausta tällaista ei tapahtunut. Osaatko Silmälääkäri sanoa?
Kuvan "mustuminen" ei johdu silmänpaineen noususta. Silmänpaineen nousuhan edellyttäisi silmänsisäisen tilan pienemistä eli esim. silmän kompressiota ulkopuolelta ja sitä ei sädekehän lihaksen supistumisessa tapahdu. Eli akkomodaatio ei selitä näkökentän pimenemistä.
Ei kai vaan viivoittimen alkupää ole pään varjossa tai nenänselkä varjosta näkökenttää? Muuta selitystä en tähän hätään oireeseen keksi.
Mitenköhän leikkauksessa paineennosto toteutetaan? Tummumisefekti muistuttaa sitä pimenemistä. Äsken kun kokeilin aika rankasti, niin totesin, että ei sitä kuvaa aivan pimeäksi taida saada, mutta selvää tummumista kuitenkin tapahtuu (ehkä 30-40% valoisuudesta). Katson sormenpäätäni ja liikutan sormea 30-3cm päähän silmistä: on kuin joku säätäisi lampun himmennintä. Varjosta ei ole kyse - koko kuva pimenee, myös tausta.
Testasin nyt hommaa myös kuvaamalla silmääni videokameralla samalla, kun tarkennan kauas ja ihan lähelle. Ihan lähellä pupilli pieneni ja päinvastoin. Tämä lienee selitys.
Tämän tummumiskäyttäytymisen lisäksi uutta leikkauksen jälkeen on se, että suuren tarkennuseron muuttaminen kestää hieman kauemmin kuin ennen - tai tuntuu pikemminkin siltä kuin akkomodaatiota pitäisi tehdä selvästi suurempi määrä kuin aiemmin. Jos katson 10cm päähän ja sitten 1-100m päähän, niin menee ehkä 200ms, että kuva tarkentuu. Muistaakseni ennen leikkausta tämä tapahtui hitusen nopeammin. Tai sitten se silmä vaan käyttäytyy hieman uudella tavalla, mutta käytännössä ei niin, että se olisi ongelmallista. (Paitsi ehkä sitten 30v päästä ikänäön yhteydessä, mutta eiköhän siihen mennessä ole uusia ratkaisuja näön parantamiseen.)
Mustuainen todellakin supistuu akkomodoidessa ja voi havaitsemasi ilmiön hyvinkin selittää. Käytännössä olet ensimmäinen joka on minulta koskaan asiaa näin päin kysynyt, siksi en osannut ensimmäiseen kysymykseen vastata.
Leikkauksessa paineennosto toteutetaan imulla eli silmän päälle asetetaan "imukuppi" joka imee itsensä silmän pintaan kiinni ja painaa sarveiskalvoa lyttyyn, jotta leikkuri (jonka terä on suora, ei siis kaareva kuten sarveiskalvo normaalisti) voi leikata sopivan siivun.
Akkomodaatio voi tuntua hankalammalta kuin ennen johtuen siitä, että sinulla ei ole miinuslaseja päässä - ne päässä akkomodaatiotarve on pienempi optisista syistä johtuen, vaikka katselit samoille etäisyyksille. Nyt et myöskään voi enää rentouttaa akkomodaatiota lähelle katsoessa ottamalla laseja pois. Eli ilman laseja lukiessasi joudut nyt pitämään kirjaa tms. kauempana silmistä kuin ennen leikkausta, jolloin kirja piti tuoda hyvin lähelle silmää.
Mainitsin tästä jo aiemmin, mutta nyt vähän pidemmän kokemuksen perusteella: Koen hieman ikäväksi sen, kun esimerkiksi ruokaa laittaessa en jaksakaan enää katsoa siihen pannuun, vaan katson sen läpi kauemmas (silmät kauempana toisistaan kuin pitäisi olla) ja akkomodoin vähemmän. Eli käytännössä näen epätarkan kaksoiskuvan. Samaa tapahtuu ruutua katsellessa nyt helpommin kuin ennen leikkausta. Mutta voin toki pienellä vaivannäöllä palauttaa silmien kohdistuksen ja tarkennuksen kuntoon enkä muutenkaan kuvaisi ongelmaa merkittäväksi. Edelleen voin kyllä lukea tai katsoa monitoria hyvin läheltä suhteellisen ongelmitta (esim. 15cm päästä). On ehkä mahdollista, että tottumisen kautta tilanne ruuanlaiton suhteen tulee vielä helpottumaan.
Nyt menee aiheen ohi, mutta tässä pieni peli: etsi erot kuvista sekunneissa katsomalla kuvia ristiin. Esimerkiksi täällä on muutamia piirroksia:
http://puzzles.about.com/library/weekly/aa040124.htm
Noita voi katsoa joko niin, että silmät ovat erillään toisistaan ja katsovat suoraan tai sitten ristiin, jolloin kuva näyttää ikään kuin pienemmältä mutta tarkemmalta. En osaa sanoa minkälaista vaikutusta tällaisella toiminnalla on näköön (ehkä ei mitään olennaista, olettaen että ei tee sitä ylettömän kauan?).
Pikainen tekninen ohje: kuvathan saa sulautumaan yhdeksi esimerkiksi katsomalla ikäänkuin ruudun läpi kauas ja antamalla sitten kuvien yhdistyä tai sitten ensin katsomalla ylipäätään sisäänpäin ristiin ja sitten antamalla kuvien yhdistyä ja tarkentua. Eroavat kohdat sitten 'välkkyvät' (jos toisesta kuvasta puuttuu kyseinen osa kokonaan) tai pomppaavat kolmiulotteisesti esiin (jos toinen hieman eri kohdassa sivusuunnassa).
Observaatio: Kuvan saa pysymään yhtenä, tarkkana ja hyvänä kun katsoo ristiin ja vaikka kääntäisi sitten päätä vaikkapa 35-45 astetta. Kuva on silti stereokuva, koska eriävät osat edelleen välkkyvät. Tässä tilanteessa on pakko olla niin, että joko silmät auttavat kuvien yhdistämisessä liikuttamalla silmien asennon sellaiseksi, että silmät katsovat vähän eri suuntiin y-suunnassakin (jota avustajakaverini ei kyllä blokannut silmistäni) tai sitten alitajunta vaan laskee kuvaan x-, y-sijaintien korjaukset ja rotaation (kun kuva edelleen pysyy painovoiman suuntaisesti suorassa).
Sitä jäin vielä miettimään tästä, että katsooko sitä pää kääntyneenä (siis kallistettuna vasemmalle tai oikealle) toista tai molempia kuvia fovean ei-keskiosalla. Silloin, jos aloittaa katsomaan kuvia pää vinossa, niin kuvat yhdistyvät niin, että katseen keskipisteet kuvissa on kuten pään asento eli ihan eri kohdissa. Jos toinen silmä ei liiku y-suunnassa (hieman myös x-suunnassa) toiseen silmään verrattuna poikkeavaan asentoon, niin silloin sen on kai oltava niin, että kuvia tosiaan katsoo fovean ei-keskiosalla. Mutta jos kiinnitän huomioni kuvassa yhtä kauas fovean keskiosasta tavallisesti katsomalla, kuin päätä kääntämällä etäisyydeksi tulee, niin en näe tätä ei-keskiosan kuvaa lainkaan tarkasti. Stereokuvaa vinossa katsottaessa kummankin silmän kuva kuitenkin näyttää aivan tarkalta, joten jos toinen silmä tosiaan ei liiku, niin silloin se tarkoittaa sitä, että fovean ei-keskiosalla (joskaan ei niin kamalan kaukana siitä kuitenkaan) voi hyvin helposti katsoa erittäin tarkasti ilman mitään harjoittelua edes.
En tiedä ymmärtääkö tuosta yhtään mitä tarkoitan ja testini ei ole täydellinen (pitäisi se silmien asento saada määriteltyä hyvin tarkasti ja silmämääräisesti se ei näyttänyt olevan kovin varmaa), mutta toisin sanoen pohdin tässä alitajunnan ja tietoisuuden välistä suhdetta, tarkemmin sanottuna havaintojen kanavoitumista tietoisuuteen.
Noniin. Tämän lukee ehkä arviolta 0 ihmistä, mutta kuitenkin. Tein vähän yksinkertaisemmin saman testin eli kaksi kuvaa vierekkäin, stereona katsominen -> toista kuvaa ylös päin ja videokameralla silmien kuvaus. Kyllä testin tulos näytti olevan se, että silmät liikkuvat helposti hieman eri y-kulmiin eli tuo fovea-teoria menee tämän osalta pitkälti romukoppaan. Myöskin kuvat liikkuvat ylös alas ihan vain stereokalibrointia hakiessa eli tämäkin todistaa, että eriävä y-liike on ihan mahdollista. Kuten silmätautioppikirjoista lukemalla varmastikin selviäisi.
Kuvailin äsken videokameralla silmiäni infrapunamoodissa kun katsoin telkkaria valot päällä ja valot pois päältä. Havainnot:
Noin 6mm (täydellisen korjauksen alue) tai alle kun on pupillien koko, niin tekstit eivät leviä huomattavasti ja kuvailisin televisionkatselukokemusta erinomaiseksi. 6mm pupilleilla laitteiden kirkkaat diginumerot eivät ole ihan täydelliset. Elokuvan katseluun (tekstit mukaanlukien) ei itseasiassa ole täydellinen leviämättömyys ehdoton välttämättömyys. Mutta esimerkiksi tämän tekstin kirjoittaminen ja muu pieni teksti on vaativampaa näön kannalta. Arvelisin, että >4mm pupillilla havaitsen esim. tämän tekstin olevan rauhattomampaa kuin sormikiikareilla katsottuna.
Pupillien koot voivat olla (jonkin verran) erilaiset eri silmissä samaan aikaan perustuen siihen, että toinen silmä saa selvästi enemmän valoa esimerkiksi lampusta, jonka nenä hieman peittää toiseen silmään.
Infrapunavalo ei tuntunut pupillin kokoon vaikuttavan.
Pupillit ovat luonnollisesti suuremmat (ja kuva hieman huonompi) valot pois päältä kuin valot päällä.
Oho. Laitoin uudet patterit laserpointteriin ja aloin katsella punaista pistettä seinällä. Tuon kanssa saa todella hyvin tutkiskeltua starburstia. Ilmiö eroaa suuresti tavallisen valon starburstista siten, että laserin kanssa starburstista erottuu stabiili "vääristymäkenttä", jota voi selailla liikuttamalla tai kääntämällä päätään (ja katsomalla pisteeseen).
Laitan tähän nyt suurimmat käytännön tason haitat, mitä toistaiseksi olen kokenut:
1. Nuottien ja tekstin lukeminen paperilta ja ruudulta vaikeutunut hieman (sen verran paljon, että harmittaa ja haittaa aivan selvästi, mutta katastrofaaliseksi tilaa ei voi luokitella).
2. Pimeällä lamput kaupungilla muodostavat valomeren, on kuin keskellä valosekasotkua, jossa lamput "hallitsevat" kuvaa ja muu kuvainformaatio jää toissijaiseksi. (Tarkemmat kuvat tilanteesta myöhemmin.) Autot peittyvät joskus kokonaan valojensa taakse, jolloin mm. auton etäisyyden arviointi vaikeutuu. Autolla uskallan ajaa, mutta ei olla kovin kaukana siitä rajasta, että autoileminen pimeällä olisi huomattavan vaarallista.
3. Ruokaa laittaessa kattilassa porisevan tavaran näkeminen on vallan heikkoa. Tämä johtunee mm. näistä seikoista:
- ruuasta nousee höyryä, joka näön vääristymän takia levitessään peittää ruuan
- kirkas liesilamppu heijastuu ruuasta ja nämä heijastukset levitessään sumeuttavat kuvan
- monimutkaista liikettä on hyvin paljon; ruoka kuplii nopeasti, ja kun kuva on sumea, niin aivot eivät kerkeä poimimaan muotoja ja kuvan havainnointi jää epämääräiselle tasolle
4. Jos henkilö on ikkunan edessä (ja ulkona on valoisaa), niin henkilön kasvoista ei saa juuri mitään selvää.
5. Silmien kuivuminen, joka on helpottanut vähitellen koko ajan. Nykyään enää harvoin on todella häiritsevän kuivat silmät. Tilanteessa, kuten päiväunien jälkeen tms. voi olla jonkun verran vielä kuivat silmät.
Lisäksi leviämisilmiöstä on tietysti näön "kosmeettista" haittaa, jonka tiedostaa, mutta joka ei kovin usein rajoita millään oleellisella tavalla toimintaa. Leviämisilmiö johtuu pääasiassa transition zonesta (jätän nyt kirjoittamatta tarkemmat selitykset leviämisen syntymekanismeista). Kirkkaalla säällä ulkona näköni on loistava.