Lumi kuin ympäröisi meitä.
Olisi kuin pehmeä sametti.
Ja viitta harteillamme
suojaa meitä katseilta,
ettei kukaan näkisi,
kuinka me kahdestaan.
Uppoamme lumeen.
Yhä uudelleen.
Ja kuinka sinä.
Tai minä.
Vuorotellen.
Kaivamme toisemme esiin
vain langetaksemme taas.
Matolla hän makaa.
Pieni.
Katsoo sinuun ja hymyilee;
-äiti?
Sillä on kädessä käärme
ja hän hymyilee
-äiti?
Mitä se pieni nyt tekee?
Matolla hän makaa
vaan tyhjää katsoo
pieni
eikä enää hymyile
Ja sanoo
-äiti?
Viimeisen kerran.
Olisi kuin pehmeä sametti.
Ja viitta harteillamme
suojaa meitä katseilta,
ettei kukaan näkisi,
kuinka me kahdestaan.
Uppoamme lumeen.
Yhä uudelleen.
Ja kuinka sinä.
Tai minä.
Vuorotellen.
Kaivamme toisemme esiin
vain langetaksemme taas.
Matolla hän makaa.
Pieni.
Katsoo sinuun ja hymyilee;
-äiti?
Sillä on kädessä käärme
ja hän hymyilee
-äiti?
Mitä se pieni nyt tekee?
Matolla hän makaa
vaan tyhjää katsoo
pieni
eikä enää hymyile
Ja sanoo
-äiti?
Viimeisen kerran.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aika jännä runo..