Eräs lapsuudenkaverini käytti tilaisuutta härskisti hyväkseen ja yritti hyväksikäyttää silloista tyttöystävääni, nykyistä vaimoani.
Tilanne oli tosi paskanmakuinen, silti kuvittelin pystyväni anteeksiantoon.
En pysty. Tapahtuneesta on nyt kesällä seitsemän vuotta ja se vaivaa päivittäin.
Miksi kirjoitan tänne, valmistelenko itseäni kostoon tms.
En välttämättä, mutta kenellekään en voi tapauksesta puhua(tekee edelleen erittäin kipeää)
Välillä tuntuu, että kostan vääryyden potensiin kymmenen. Ainakaan en unohda, se on varma.
Tilanne oli tosi paskanmakuinen, silti kuvittelin pystyväni anteeksiantoon.
En pysty. Tapahtuneesta on nyt kesällä seitsemän vuotta ja se vaivaa päivittäin.
Miksi kirjoitan tänne, valmistelenko itseäni kostoon tms.
En välttämättä, mutta kenellekään en voi tapauksesta puhua(tekee edelleen erittäin kipeää)
Välillä tuntuu, että kostan vääryyden potensiin kymmenen. Ainakaan en unohda, se on varma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asiasta on seitsemän vuotta, etkä saa antaa sen pilata elämääsi. Jos jäät pohtimaan sitä ja kehittelemään kostoa, niin pilaat itse oman elämäsi, vaikka ehkä luuletkin, että pilaaja oli kyseinen tapaus. Siirry eteenpäin ja jätä asia omaan arvoonsa, puhu jollekulle, tee mitä tahansa mutta anna asian olla. Kuulostaa kylmältä, mutta meille muillekin ihmisille tapahtuu todella ikäviä asioita, mutta niistä voi päästä yli ja unohtaa.
mittään ei tapahtunut, unoha koko juttu, mitä sitä vatkaat ennää. Anna sen kaverin olla, elä soita, elä laula, ehkä sitte unohat.
Oon kuullu veljeksistä, joilla on ollut jopa sama tyttöystävä, ja jopa sellasista, et molemmat veljet on ollu naimisissa saman tytön kaa, ja hyvin ovat tulleet juttuun pojat senkin jälkeen, elämässä ei aina tiiä mitä tapahtuu ja sattuu...
Ymmärrän. Pääasia lienee, millaista kostoa suunnittelet. Kenenkään ihmisen hengen viemienen tuskin on hyvä ratkaisu mihinkään. Voitaisiin kokeilla vaikka mitä juttuja, jos olisin mielenterveydenalalle mennyt kokonaan. En tarkoita, että tuollaisten asioiden hautomisessa olisi mitään ns."sairasta", mutta henkillökohtaisesta kerron, että itse menisin mielelääni vankilaan - viran puolesta tai tutkimaan asioita, En rikoksia selvittääkseni vaan enemmän psykologian puolelta.
Eihän kostosi ole mitään rikollista.
Mieti ensimmäisenä sitä, rakastitko tyttöystävääsi. Jos rakastit, itke.
: )