Kansainlinen laki

Ei ole mitään kansainvälistä lakia. On olemassa ainioastaan sopimuksia toisensa perään, joita valtiot noudattavat kuten haluavat ja taitavat. Perustavanlaatuisina sopimuksina voitaneen pitää YK:n kansalais-ja poliittisia oikeuksia koskevaa sopimusta (KP-sopimus) sekä Euroopanneuvoston ihmisoikeussopimusta. Ne ovat molemmat sisällöltään jokseen samanlaiset taikka ainakin tavoittelevat samaa.

Lisäksi on olemassa monenlaisia sopimuksia koskien pakolaisia jne.

Ei ole olemassa mitään kansainvälistä "lakia", jolla olisi joku taho sen toimeenpanoa vahtimassa ja tuomiovaltaa käyttämässä paitsi Yhdistyneet Kansakunnat omalla rajoittuneella tavallaan.

On olemassa sopimusten muodostama kokonaisuus, joka sitoo YK:n jäsenvaltioita omalla tavallaan huolehtimaan kansalaisistaan ja muista hätään joutuneista ihmisistä kykyjensä mukaan, puuttumatta silti suvereenin valtion itsemääräämisoikeuteen.

EU jäsenvaltioita sitoo ennenkaikkea sopimus EU:sta (SEU) ja sen toiminnasta (SEUT). Kyseiset sopimukset eivät juurikaan ota kantaa toimintaan kriisitilanteissa, joten toiminta sillä perusteella pohjautuu kansalliseen lainsäädäntöön. Kun on kyseessä oman valtion ja sen toiminta/puolustuskyvyn varjeleminen, ovat pitkälle menevät toimenpiteet ihmisoikeuksien rajoittamiseksi ja huomioon ottamiseksi jo sopimuksienkin nojalla sallittuja.

Ei ole millään tavalla kansainvälisen yhteisön intressissä, että valtiot jättävät noudattamatta suojeluvelvoitettaan omia kansalaisia kohtaan, ja sen sijaan kannustavat (pakottamallakin) heitä muuttamaan laittomasti korkeamman elintason alueille.

On tietysti ja luonnollisesti jokaiselle kansainvälisen sopimuksen solmijalle selvää, ettei kansalaisten massasiirtyminen heikomman suojeluvelvoitteen alueelta paremmin suojeluvelvoitteesta huolehtivan alueelle tule pidemmällä aikajaksolla tarkasteltuna lisäämään valtioiden kykyä pitää yllä suojeluvelvoitettaan.

Kyseessä on pelkästään katastrofin eskaloitumisen hidastaminen sillä, että väestönsiirron toivotaan ohjaavan eskaloituminen muualle kuin oman valtion alueelle. Tämä saattaa jonkun valtion osalta toimiakin, mutta mikään ei tule estämään ongelmatilanteen eskaloitumista väestöä vastaanottavassa valtiossa.

Mikään kansainvälinen laki ei koske nykyisen kaltaista pyrkimystä siirtää yhden valtion ylijäämäväestöä toiseen. Sopimukset koskevat henkilökohtaista vainoa ja uhkaa kokevia, eivät elinolosuhteidensa vuoksi suhteellista epämiellyttävyyttä läpikäyviä, vaikka nekin ovat tietysti monelle ylipääsemättömän vaikeita.

Viime kädessä kukin valtio noudattaa omaa etuaan, ei jonkun toisen valtion taikka valtioyhteisön etua, ellei sitten kyseessä ole valtiojohdon suunnaton typeryys.