Minulla on Maine Coon -kissa. Leikattu 2v Naaras. Peräisin hieman epämääräisestä kodista. Tullut minulle n. 8kk ikäisenä.
Ongelmana on, että hän puree ja raatelee, ilman mitään ymmärrettävää syytä. Hän tulee luokse ja haluaa selvästi, että häntä rapsutetaan. Kehrää tyytyväisenä. Puskee ja ohjailee mistä pitää rapsutella. Sitten hyökkää yhtäkkiä täysillä kimppuun. Ilman pienintäkään varoitusta.
Tämä tyttökissä oli pentuna paljon pahempi. Hän ymmärtää, että tekee väärin, kun puree mutta vaikuttaa siltä, että hän ei voi itselleen mitään. Hän näyttää hämmentyneeltä kohtauksien jälkeen.
Hän tykkää ihmisistä. Ei tykkää olla yksin. Nukkuukin vieressa mutta ei tykkää olla yhtään sylissä. Kaksi kertaa on tullut syliini. Eikä kertaakaan ole mennyt kenenkään muun syliin.
Ongelmana on, että hän puree ja raatelee, ilman mitään ymmärrettävää syytä. Hän tulee luokse ja haluaa selvästi, että häntä rapsutetaan. Kehrää tyytyväisenä. Puskee ja ohjailee mistä pitää rapsutella. Sitten hyökkää yhtäkkiä täysillä kimppuun. Ilman pienintäkään varoitusta.
Tämä tyttökissä oli pentuna paljon pahempi. Hän ymmärtää, että tekee väärin, kun puree mutta vaikuttaa siltä, että hän ei voi itselleen mitään. Hän näyttää hämmentyneeltä kohtauksien jälkeen.
Hän tykkää ihmisistä. Ei tykkää olla yksin. Nukkuukin vieressa mutta ei tykkää olla yhtään sylissä. Kaksi kertaa on tullut syliini. Eikä kertaakaan ole mennyt kenenkään muun syliin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pystyisitkö jotenkin kaivamaan netistä vanhoja telkkariohjelmia nimeltä KISSAKUISKAAJA, siinä käsitellään juuri tuollaisia tapauksia ja yleisenä ohjeena oli tarkkailla kissan ilmeitä ja lopettaa silittely hetkeä ennen iskua. hyökäystä edeltää enimäkseen jokin pieni merkki, hännän viuhahdusten muutos, korvan asennon muutos yms. myös leikitystä käskettiin usein lisätä ja tyyliin ensin kleikitään leluilla esim juostaan höyhenlelun perässä , ja ruokaa tulee vasta leikkihetken jälkeen.