Ateismi uskontona

Täytyyhän ateisimin olla uskonto kun ateistit ovat Saatanan palvojia.

Uskonnot ovat kuin erilaisia tupakoita. Ateismi on sitä ettei polta.

Ei ole puutetta uskosta Jumalaan, ehkä ne ovat ex- uskovaisia, jotka ovat järkiintyneet.

No mutta tietenkin se, että ei usko johonkin, on uskonto.

Minä en esimerkiksi usko joulupukkiin, joten sekin on sitten uskonto.
Keijukaisiinkaan en usko, joten sekin on tietenkin uskonto.
Enkä usko edes hammaspeikkoon, taas uusi uskonto minulla.
Onpas minulla uskonnottomalla paljon uskontoja? Kummallista.

Mutta olisihan se aivan liikaa vaadittu, jos olettaisi uskovilla olevan edes jotain järkeä ja logiikkaa typerissä jutuissaan.

Eräs uskova sanoi minulle, että ateismini on vain samanlainen perusteeton uskomus kuin hänen uskonsa. Kysyin että tajusitko mitä juuri sanoit omasta uskostasi?
Eihän se tajunnut. Alkoi seuraavaksi inttämään, että hänen uskonsa ei olekaan mikään perusteeton uskomus. Eli kielsi heti omat sanansa. Ei mitään järkeä eikä logiikkaa.

Säälittäviä tapauksia nuo uskovat. Ilmeisesti jotta voisi sokeasti uskoa lapellisiin typeryyksiin, täytyy aivoista naksauttaa pois päältä se osa, joka kykenee tekemään loogisia päätelmiä ja kriittisiä analyysejä. Tai sitten niitä ei ole ollut alun alkeankaan.

Minä kuolin ja ei siellä mitään jumalaa ollut.

Selvästi on havaittavissa ettei ateismi täytä uskonnon määritelmää.

http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/usk/01b_uskmaarit.shtml

Onkin jo käsitelty, miten typerää ylipäätään on väittää, että jonkin asian, ajatuksen, luulon omaksumattomuus, jonkin asian tekemättömyys olisi uskonto. Tässä tapauksessa vieläpä se, että ei uskota johonkin olisi uskonto. No se nyt on itsestäänselvää, että moinen on typerä ajatus.

Tuossa anonyymi tänään 17:03 tavallaan sivusikin jo asiaa, jota aloituksen lukaistuani ajattelin tänne jakaa tuon edellisen komppauksen lisäksi. Uskovaiset eivät tajua sitä mitä he menevät tekemään, kun he nimittävät ateismia uskonnoksi. Usein se nimittäin tapahtuu jonkinlaiseen vähättelevään sävyyn puettuna, että uskonto on epäuskottava, huono tai epäpätevä asia.

Ja kuinka ollakaan, moisen arvostelun esittää joku, joka itse edustaa uskontoa ja esittää sen vielä sellaiselle, joka ei sitä edusta. Kaikki menee väärin päin ja mitä tapahtuu samalla vahingossa? Tulee myönnetyksi, että uskonto on vähäteltävä asia.

Vaikka uskovat usein pyrkivätkin tosiaan tuottamuksellisesti kääntämään kaiken päälaelleen ja saattavat väittää, etteivät he edusta uskontoa, vaan uskoa, niin se ei auta. Uskonto on järjestäytynyttä uskovaisuutta, ja esim. kristityn on turhaa yrittää teeskennellä, ettei hän ole uskonnollinen ja edusta ja harjoita uskontoa siitä riippumatta, että henkilökohtainen usko ja uskonto sosiaalisena ilmiönä ovatkin eri asioita.

No nyt kun on päädytty siihen tilanteeseen, että uskovainen lipsauttaa tiedostavansa, että itse asiassa hänen oma positionsa on se, noh, sanotaanko nyt huonompi, niin eikös tuo nyt ole aika lailla oman maton vetämistä altaan? Tietysti on. Tilanne on sama kuin silloin, kun kreationisti rientää huomauttamaan, ettei kukaan ole ollut läsnä kun alkuräjähdys tapahtui tai elämä alkoi. Ei käynyt mielessä, ettei kreationisti itsekään ole ollut läsnä kun uskomansa luominen tapahtui tai Raamattu pyhällä hengellä vuodatettiin paikallisten vuohipaimenten sulkakyniä heiluttelemaan tai Jeesus tuli kuolemansa jälkeen moikkaamaan kavereita naulanreiät käsissään.

Miten kukaan voi alentua käyttämään jotain noin typerää "argumenttia"? Tätä olen ihmetellyt, enkä ole vastaukseksi keksinyt muuta kuin sen, että uskovaisuus joko on taipumus, jota esiintyy loogisesti epäpätevillä ihmisillä tai se jotenkin johtaa siihen, että ihmisen ajattelu sakkaa.

Ateistien pitää alkaa saamaan yhteiskunnalta veroa jos kerran uskonnosta on kysymys.
Eihän tuommonen voi olla oikein että yksi uskonto on jätetty kokonaan ilman yhteiskunnan verotukea.

Ttäytyy tehdä lakialoite että ateismi on uskonto ja näinollen ateistien on saatava verotusoikeus itselleen muiden uskontojen tavoin.

Itse asiassa se olisi kyllä oikeastaan tosi hieno homma jos ateismi määriteltäisiin uskonnoksi.
Sitte vaan ateistit käsi ojossa yhteiskunnan taskulle veroja keräämään niinku luterilainen kirkkokin tekee.

Ateismi uskonnoksi ja heti!
Minä haluan saada verotusoikeuden itselleni.

On se niin väärin että kaikki muut uskonnot saa verotukea valtiolta mutta ateistit ei saa vaikka sekin on kuulemma uskonto.

Miksi valtiovalta ei rahoita ateisti uskontoa verovaroista vaikka kaikkia muita uskontoja rahoittaa.

Ateismi ei tietenkään ole uskonto, kun se ei täytä uskonnon määritelmiä millään tavalla. Ateismi on syntynyt teismin olemassaolon vuoksi ja sen pääpaino on uskontokriittisyydessä, mikä on käytännössä mm. yliluonnollisten entiteettien kieltämistä tietoisesti. 'Jumaluskon puute' on ehkä vähän väärä termi. Käytännön johdosta paremmin sopisi 'jumalien kieltäminen'. Varsinaista jumaluskon puutetta on melko mahdotonta olla, koska se vaatisi täydellistä tietämättömyyttä jumala-käsitteestä ja uskonnoista. Psykologisesta näkökulmasta katsottuna ateismin kokemisen perustaan kuuluu väistämättömästi enemmän tai vähemmän häiriköivä tietous jumala-käsitteestä, sekä kyvyttömyys todistaa jumala-olennon olemattomuus. Jumaluskon puute voi olla epätäydellinen. Kun ihmisen rationalistuminen vahvistuu väistämättä sukupolvi toisensa jälkeen, katoaa myös tarve turvata uskontoon tai pitää sitä osana elämää ja kulttuuria. Tulevaisuudessa uskonnot päätyvätkin Mieletön Maailmanhistoria -näyttelyihin pölyyntymään. Kun uudet sukupolvet syntyvät, eikä uskonnoista enää puhuta, eikä ne ole elinympäristössä vakiona esiintyviä psyykeen vaikuttavia asioita, silloin on alkanut jumaluskon puutteen/olemattomuuden aikakausi.

Ateisteille pitäisi kerätä kolehti, jotta pääsisivät tekemään linja-automatkoja Pohjois-Koreaan, jossa näkisivät minkälaista tuhoa ja henkilönpalvontakulttia heidän uskontonsa, ateismi, saa aikaan.

Ateisti ei usko Jumalaan - siinä kaikki.

Ateismista tulee uskonnollista pölväsmi-ateismia, jos uskoo näiden kaiken maailman ateisti-darwinistien evoluutiohömpänhömpänhömppää.

Siis joku valehteli sinulle. Olipa ikävä ihminen.

Ateismi on siinäkin mielessä uskonto, että se ei siedä toisinajattelijoita. Esim. Neuvostoliiton ateisti-kommunistit vainosivat kristittyjä.

Raamattuja ei saanut viedä Neuvostoliitton.
Minkätähden?
Koska Raamattu, Jumalan Sana, paljasti ateismi- kommunistisen järjestelmän mädännäisyyden, joka järjestelmä sitten romahtikin v. 1991.

Tottakai ateismi on uskonto. Jos ateismi ei olisi uskonto, ei kukaan uskoisi ateismin aatteisiin. Lisäksi jos ei olisi Luojaa, ei olisi myöskään ateismi uskontoa, koska ei olisi mitää kiellettävää. Ateismi uskon yksi yleinen oppi on maailmankaikkeuden syntyminen tyhjästä. Tätä voidaan pitää taikauskona ja epäloogisena ajatteluna, josta usein teistejä arvostellaan, koska ei ymmärretä oman ajattelun epäloogisuutta. Uskonto on uskomuspohja jonka pohjalta yksilön maailmankuva muodostuu. Yksi ateismin profeetoista on Darwin ja "pappeja" ovat esimerkiksi Dawkings tai Hitchens. Tiivistettynä ateismi on uskomus/uskonto, jossa kielletään luomisopit ja siten asetetaan itsensä laatikkoon, joka olennaisesti rajoittaa vapaata ajattelua ja tämä uskonto voidaan siten rinnastaa ääritapauksissa jopa kulttiin. Ateismille tyypillistä on myös oppi, jossa hengen luojana pidetään fyysistä todellisuutta kun taas monesti teismi uskonnoissa fyysinen todellisuus on seurausta hengellisestä maailmasta. Uskomuksien erilaisuus ei millään lailla erota ateismia "uskonnosta." Ateismia voidaan taikauskon ja harhaoppien tähden pitää yhtenä maailman vanhimmista pakanauskonnoista. Pitää muistaa että myös kristillisen ajattelun piiristä löytyy uskovia, jotka eivät kuulu mihinkään uskontoon vaan uskovat yksinkertaisesti kirjoitettuun sanaan samoin kun vaikkapa historian kirjaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että kyseessä ei ole uskonto.