niin olen innoissani kuin koiranpentu. On liikaa aikaa kulunut siitä, kun viimeksi nähtiin. On vain esteitä, etten voi hyppiä sun päälle niin kuin koiranpentu, mutta haluaisin kyllä.
Naiselle kaivatulle
Naiselle kaivatulle
Seuraavalla kerralla kun nähdään
Anonyymi
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mitä esteitä?
No se on esteenä ainakin, että miltähän se näyttäisi, jos rupeaisin heti hyppimään kuin innokas koiranpentu.
Muitakin tietysti on.
Ai että kun olisin se nainen, olisi ihana ♥️
🤭😘♥️
Oletko varattu? Hän varattu? Työ? Vai mikä? Avaa vähän..
En pidä juuri koirista😳
Ehkä häntäkin heiluu, koronaariset hyppelyt on nyt vain pannassa.
Nuuhkitko myös peppuani ja nuolet naamaani?... kuin koiranpentu
Naamasta mielellään aloittaisin, ihan oikeasti.
Mutta vaivaannuttaa hännän heilunta myös, jos vertailussa mennään eteenpäin.
Voi sinua, kuka ihanuus sinä olet?
Varmaan voi sitten tulla naama ihan märäksi😉
Kunhan et nosta jalkaa ja kuse kintuille!😆😂🤣
No en varmasti 😘
Tämäk7n itsepuheluketju on täysin käsittämätöntä ja ällöä teatteria tai sitten rolli kaappasi patologisen mustasukkaisena langan jossain vaiheessa (ei olisi eka kerta) koska vain omia plöräyksiä saisi palstalla olla
Mies sinä ihana ikävä on
Voih voi hetken kuvittelin hänen kirjoittavan
Näin viime yönä koiraunen, missä yleensä lempeänä tiedetty koira raateli tuttua joka yritti suojautua repien jaloista paloja niin että jalkaterissä näkyi luut. Välissämme oli joku ikkuna tai pleksi niin en päässyt väliin. En voinut kuin huutaa kauhusta johon sit heräsin. Herättäminen tunsin hetken fyysistä kipua kuten aina jos joudun näkemään jotain kamalaa.
Nähtäisiinpä.
Minunkin sisälläni pomppii vallaton koiran pentu. Joskus epäilen sen tulleen silmistäni katseen kautta ulos, tai pilkahdellut sanojen välistä. Joskus on tilanteita, jossa olet varmasti nähnyt tai aistinut minut. Silloin kun kokeilimme kämmenten kokoa tiukasti silmiin katsoen (aika saman kokoiset ovat). Tai silloin kun autoit minua ruuvin käännössä ja olit takanani melkein kiinni minussa. Tai kun jalkamme olivat pöydän alla kiinni toisissaan pitkältä tuntuvan ajan (minuutin tai kaksi luultavasti), ilman että kumpikaan veti omaansa irti.
Olen kuitenkin yrittänyt olla hillitty ja käyttäytyä professionaalisesti. Myös silloin kun kerroin tunteistani sinulle. Se mitä kerroin, oli hyvin hillitty versio siitä mitä tunnen. 🥰😉 Kun olemme katsoneet toisiamme syvään silmiin, loistan onnea. Ja niin sinäkin loistat, oli sitten syy sama tai eri. Professionaalisuuden takia seuraavana päivänä on vaikeampi kohdata. Sisäinen tunnemaailma on valmiiksi tilassa, josta se rönsyilisi helposti pienenelläkin ärsykkellä. Olisi vaikea vastustaa esim. koskettamista. Olen huomannut, että reagoit samoin.
Tunteeni on. Ne ei lähde pois oli sitten elämäntilanteet mitä vaan. Itse olen tosin jo päätökseni tehnyt eli omasta puolestani en enää mieti vaihtoehtona kuin sinua. En sinua luultavasti saa, mutta silti minulle ei ole vaihtoista ratkaisua (paitsi selvittää vanhat sotkut ja jäädä yksin).
Kun näin suuret tunteet kohtaa, ymmärtää että mielummin elää vaikka 2-10v onnellisena rakkaudessa kuin lopun elämänsä onnettomana. Omasta puolestani en tietenkään näe mitään syystä miksi suhde ei voisi olla seuraavan 40-50v suhde, mutta ymmärrän myös realismin sinun lähtökohdistasi. Asioilla on taipumus onneksi selkiintyä, kun niistä jutellaan oikeilla sanoilla.