Kauhujen aika

Sinulla on ollut unihalvaus.
Olen kokenut sellaisen, kamala tunne.

Olkoon sitten hän. Kiitos mulle riitti.

Selvä tapaus, Jesse on tullut luoksesi.

Hellanlettas

Selvä homma:
Sinulla on mennyt pönttö tasarahaksi!
Ja jos tuntuu siltä, että jotain on tulossa, kannattaa mennä ajoissa vessaan.
Ei mulla muuta.

Ehkä huruhunksilla käy niinkuin "entisellä miehellä",
joka meni lääkärille valittamaan, kun p*skat tulee joka aamu viideltä.
Lääkäri totesi, että sehän on hyvä, että vatsa toimii hyvin ja säännöllisesti.
"Niin mutta kun minä herään vasta kuudelta", sanoi mies.

Ja sitten se harmaa valo kirkastui ja kirkastui ...melkein häikäisi ...
Sanoin ...missä mun aurinkolasit on ....siihen mä heräsin ....
Sanoin moro kissalle ...ja menin aamupissalle...
mimmimum-..mi

Tatumies osasi jo odottaa samaa ilmiötä nukkumaan mennessään. Hän oli hyvin väsynyt.
Kun Tatumies sulki silmänsä, unihissinsä lähti hallitsemattomasti putoamaan tyhjyyteen.
Yritti hädissään huutaa, mutta ääni ei kuulunut. Sen eukko töni Tatumiestä heräämään. Herääminen kesti tovin.

- Ei helevata, se on Tyrvään reissu edessä kuuli eukkonsa Yrsa sen sanovan. Selvästi ahdistuneen oloinen Tatumies kävi suihkussa ja söi. En pysty ajamaan yli 100 kilometriä, aja sä. Ne lähti Hietamalta ajamaan Tyrväälle, länteen päin.

Intinaikainen komppanianpäällikköni oli aamulla herätessä pystynyt sanomaan vaimolleen vain ettei pysty nousemaan sängystä. En tiedä kuoliko siihen paikkaan vai samana päivänä. Siihen asti terve mies.

Kirjoitin jäähyväiskirjeen läheisilleni whatsappin kautta toimitettuna, näemme joskus jos hyvin käy. Herran haltuun rakkaat!

Esapekka Lapilla oli aikamoinen kauhujen aika ...Meksikon rallissa ....pääsi sentään ehjänä pois ennenkuin ....ihan räjähdysmäisesti paloi ja paukkui....
Miten kummassa se noin äkkiä syttyi tuleen....

mimmimum-..mi

Olen vuosia sitten käynyt Kangasalan automuseossa ...mutta keskityin enemmän silloin kahvilassa käymiseen ja nautin kahvista ulkoterassilla....
Sulla on ainakin ehjät munat ....ollut jo pitkään pannulla...

mimmimum-..mi

Urheilusta vielä puheenollen ....Nyt Kaisa Mäkäräinen sitten lopettaa ...ja sanoi nyt olevansa sinut päätöksen kanssa...Aloitti vuonna 2003 ...onhan siinä pitkä ura takana...

mimmimum-..mi

Selän viiltävä kipu laajenee ja laajenee , samalla se tuntuu muuttuvan mustaksi möykyksi
joka pikku hiljaa vie tunnon vasemmasta kädestä. Käsi muuttuu jäykäksi halkopökkelöksi ja sormet jähmettyvät vääntelevään tuskasta kertovaan asentoon.
Kipu vyöryy rintalastan päälle ja toisen kylkiluun kohdalle terävä isku jähmettää hetken ja rouhii rintalastaan epämääräiseen viillon, samalla huoneen täyttää huuto, tuskasta kasvava repäisevä rääkäisy.
Hän ehti vain ajatella, että taas tempur pettää ja patjan sylissä vietetty yöuni muuttuu ahdistavaksi suonenvedoksi.

Nyt siitä ei ole kysymys. Ikkunan takaa tiivistyvä harmaus luikertelee ikkunanraoista sisälle huoneeseen, lähestyy samalla sängyssä kipuilevaa voihkijaa, joka oikealla kädellä huitoo harmautta kauemmaksi. Jokainen huitaisu viiltää harmaasta teräviä suikaleita, pian epämääräiset rosterin siivut liitelevät ympäri huonetta ja...

Se ilmestyi eteeni aivan yllättäen. Keskellä tietä, siinä se seisoi, kädet poskien suojana. Siksi se ei huomannut tuloani, pelästyi miltei yhtä paljon kuin minä äkillisen väistöliikkeen heilauttaessa autoani tämän osuessa lumivalliin. Onneksi sen auto oli hyytynyt tien vasempaan laitaan ja omani suhahti oikealta puolelta hänen ohitseen. Lumituiskussa valkoinen Saab ilman minkäänlaisia valoja oli sinänsä jo onnettomuusriski siinä kohdassa tietä, jyrkän mutkan takana. Vaaleatakkinen nainen, sellainen, jonka kaikista viimeisimpänä odotti näkevänsä lumimyrskyn keskellä, oli taatusti hengenvaarallinen sekä itselleen että muille.
Jarrutin ja pysäköin oman autoni muutaman kymmenen metrin päähän, laitoin varoitusvilkut palamaan, puin vierelläni olleen ulkoilutakin päälleni ja laitoin lakin päähäni, nousin autosta ja lähdin kävelemään kohti tiellä seisojaa. Tietysti minä kirosin mielessäni tuota törttöilijää ja valmistauduin sanomaan mielipiteeni mitään salaamatta mutta painomustetta lisäten.
Ei helvetti, en minä puolta kilometriä ajanut, korkeintaan satakunta metriä siitä mutkasta…mutta kävelin ainakin tuon puolikilometriä tietä pitkin tulematta mihinkään mutkaan. Tuuli vain vinkui ja terävät jääkiteet polttivat poskiani. Saabia ei näkynyt, vielä vähemmän tuota vaaleatakkista naista. Ei, en ollut nukahtanut rattiin enkä nähnyt harhoja, olin vain tuntia aiemmin poikennut tankkaamaan ja juomaan pari kupillista kahvia. Edellisen yön olin nukkunut tosi hyvin. Kävelin vielä varmuuden vuoksi pari kolmesataa metriä eteenpäin. Kääntyessäni näin oman autoni vilkkujen valon heikkona
jossain kaukana. Ihmeissäni lähdin kävelemään kohti valoja. Katselin auraamattomalla tiellä olevia ajojälkiä. Olin koko matkan ajanut melko suoraan, missään kohdassa en lähelläkään lumivallia, jollaiseen olin kuvitellut saaneeni kosketuksen. Saapuessani autoni luo en enää ollut varma, hytisinkö kylmästä vai siksi, että olin nähnyt jotain yliluonnollista.
Käynnistin auton, sammutin hätävalot ja lähdin ajamaan eteenpäin. Lumituisku oli yltynyt tuon menettämäni puolituntisen aikana. Tien yli lentävä lumi peitti hetkittäin täysin ajotien. Menettämästäni ajasta huolimatta minun oli ajettava äärimmäisen varovasti välttääkseni ojaan suistumisen. Vielä muutama kilometri ja kääntyisin tutulle tieosuudelle, sitä ennen olisi kuitenkin jyrkkä mutka. Samassa olin täysin varma, mitä tuolla mutkassa olisi. Melkein matelin matkan mutkaan, etten vain törmäisi mihinkään.
Pysähdyin, sytytin hätävalot, tempaisin vaistomaisesti ensiapulaukun takaikkunalta ja lähdin uudestaan ulos autosta. Vaalea Saab oli kyljellään ojassa, perä osittain tiellä ajosuuntaani oikealla, oikosulku ilmeisesti sammuttanut ajovalot. Yritin, mutta en saanut ovea auki. Kurkistin sisään sivuikkunasta. Minun oli pakko palata autolleni hakeakseni sekä puukon että onneksi mukana pitämäni vasaran.. Vasaraa sorkkarautana käyttäen onnistuin vääntämään oven väkisin auki. Puukolla leikkasin ajajan turvavyön poikki. Vedin varovasti etuistuimella tajuttomana roikkuneen vaaleatakkisen naisen ulos autosta ja kannoin hänet oman autoni takapenkille. Siirsin autoni pois mutkasta, laitoin lämmittimen isommalle, kaivoin kännykän taskustani ja soitin hätäkeskukseen. Samassa takanani leimahti, valunut polttoaine oli syttynyt ja sytyttänyt Saabin. Hätkähdin, tajuntaani iskeytyi tietoisuus. Olisin ohittanut tuon paikan ja kääntynyt toiselle tielle ennen tuota onnettomuutta ellen olisi pysähtynyt ylimääräiseksi puoleksi tunniksi siellä toisessa paikassa.