Sain pari päivää sitten tietää olevani raskaana. Perheeni tukee lapsen pitämistä, poikakaverini kanssa asiasta on turha puhuakaan (kanta on selvä ei). Opiskelu on kesken ja ehdin vaihtaa työtä juuri vähän aikaa sitten, tuskin saan työtä pitää jos kerron raskaudesta. En tiedä miten lapsen elättäisin, muutto olisi ainakin pakollinen, ja tukea minulla ei opiskelupaikkakunnallani olisi.
Todennäköisesti olen 2-3rv:llä, joten abortti ei tunnu ihan mahdottomalta ajatukselta- en vain haluaisi vaimentaa sykkivää sydäntä. Tiedän, että tulee aika jolloin minulla on mahdollisuus pitää lapsi ja kasvattaa se toivottuna ja rakastettuna kummankin vanhemman taholta..
Juuri nyt olen todella väsynyt ja yksin asian kanssa. Kerrothan minulle, jos olet kokenut vastaavan tilanteen, ja mitä päätit.
Todennäköisesti olen 2-3rv:llä, joten abortti ei tunnu ihan mahdottomalta ajatukselta- en vain haluaisi vaimentaa sykkivää sydäntä. Tiedän, että tulee aika jolloin minulla on mahdollisuus pitää lapsi ja kasvattaa se toivottuna ja rakastettuna kummankin vanhemman taholta..
Juuri nyt olen todella väsynyt ja yksin asian kanssa. Kerrothan minulle, jos olet kokenut vastaavan tilanteen, ja mitä päätit.
Vastaukset 23
Vanhimmat
En kuuluisi tänne keskustelupalstalle,koska itselläni on menossa lapsettomuushoidot,mutta päätinpä kuitenkin kertoa sinulle,että elämässä on parasta kun oma lapsi oppii puhumaan ja sanoo sinulle,että äiti minä rakastan sinua hirveesti ja ottaa kaulasta kiinni.Olen saanut neljä vuotta sitten pienen pojan.Olin 19 vuotta,kun jouduin endometrioosi leikkaukseen ja siinä samalla oli mennä koko elämäni..Tai niin ainakin itse ajattelin.Se oli raskasta aikaa.Onneksi sain ainakin yhden lapsen.Olen siitä onnellinen!!!!!Kyllä sinä selviät vauvasi kanssa!Olen ollut tukena yhdelle läheiselle ystävälleni(19v),joka mietti aborttia.Hän tuli toisiin ajatuksiin ja vauvan pitäisi syntyä parin viikon sisällä.Hän on todella onnellinen,että hänestä tulee äiti.Hänellä ei ole ammattia eikä työtä,mutta sukulaiset ovat kaikki tukena.Toivon sinulle kaikkea hyvää!!Toivottavasti en tule tuomituksi,kun tulin väärältä"osastolta".
Se on sinulle ensimmäinen lapsi ja uskon, että varmasti pärjäät lapsen kanssa. Se riittää, että sinulla on joku joka tukee...ei sen mies tarvitse olla!! Olet myöskin niin alussa, että sydän ei vielä syki, eli jos päätät abortin, tee se pian..näin vältyt kaiken ikävän näkemiseltä ja todelliselta hengen lopettamiselta.
Mutta en suosittele..jos pohdit yhtään, että haluaisit lapsen..niin ota riski!! *pidän peukkuja*
olen lapseton. Jos en olisi, tuskin olisin tässä missä nyt olen.Lapset kuuluvat ehkä tulevaisuuteni. Lapsi tarvitsee tietynlaisen ympäristön kasvaakseen ja kehittyäkseen ehyeksi. Olen nähnyt muutamia surkeita isättömiä "poikia" joilla on jäänyt ilmeisesti jotain puuttumaan..heillä yl. alkoholismia, pettämistä jne. Sitä paitsi nuori yksihuoltaja äiti on yksi surkein näky, varsinkin pienen vauvan/lapsen. Anteeksi mielipiteeni,mutta haluan olla rehellinen. Et harkitse tarkkaan! Kysehän ei ole kuin sinun loppuelämästä. Tee päätös mikä tuntuu sinusta hyvältä, koska SINÄ joudut elämäään päätöksesi kanssa loppuelämän.
Mitä erityisen surkeaa on nuoressa yksinhuoltajaäidissä? Mikä hänessä on surkeampaa kuin varttuneemmassa yksinhuoltajaäidissä? Mikä yksinhuoltajissa yleensäkään on surkeaa?
(En ole yksinhuoltaja ja ikä lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä.)
Tuollaista kysyt ja väität olevas lähempänä 30v kuin 20v. Mietis vähä kuinka monta työpaikkaa menee ohi ja mitä sossusta saa ja mitä kaikki maksaa. Aattelitko niinku pyhällä hengellä elellä?
Nuori yksinhuoltajaäiti voi hankkia itselleen ammatin ja työn lapsen synnytettyään ja hoidettuaan sitä jonkin aikaa kotona. Tauko voisi lyhimmillään vastata sitä, että joku käy 9. luokan jälkeen vielä kymppiluokan numeroita parantaakseen ja jatkaa sitten vasta opintoja, jotka suoraan tähtäävät ammattiin. Toisaalta tauko voisi vastata esim. sitä, että opiskelijatyttönen olisikin raskaaksitulon myötä sairastunut vaikka syöpään ja ollut esim.kolme vuotta poissa opiskelu- ja työelämästä...ja kuluttanut niin helkkaristi yhteiskunnan varoja...Mistä tietää, mitä elämässä tulee tapahtumaan?
Parisuhteessakaan ei ole varmaa, että ei taloudellisesti tarvittaisi kenenkään apua. Perheessä voi olla kaksi työtöntä vanhempaa, yksi sairas ja toinen työtön jne., koulutuksesta riippumatta. Eikä parisuhteessa ole taattua, että lapsenhoito jakautuisi tasaisesti tai esim. miehellä ovi ola työ, jonka vuoksi hänen täytyy olla vaikka viikkoja putkeen poissa kotoa. Tällöinkin äiti on melkein yksinhuoltaja epävirallisesti ja mikäli lapsi esim. sairastuu, hänen ei ole sen helpompi järjestää hoitoa lapselle kuin jos olisi oikeasti yksinhuoltaja.
Monet koulutetut ja parisuhteessa elävät naiset haluavat lapsen synnytettyään jäädä lapsen kanssa kotiin, jopa siksi kolmeksi vuodeksi, jonka ajan saa kotihoidontukea. Äidit mieluummin hoitavat lapsensa itse kuin antavat vieraiden hoidettavaksi. Kotihoidontukikin on yhteiskunnan tukea ja sitä yhtälailla tällaisessa tilanteessa kuin jos sitä saa kouluttamaton yksinhuoltaja.
Yksinhuoltajissa taas yleisesti ottaen ei ole mitään surkeaa. Paljon surkeampaa on elää esim. parisuhteessa, jossa mies hakkaa ja ryyppää tai käyttäytyy kuin olisi lapsi itsekin. Ja onhan niitä miehiäkin yksinhuoltajina. On hyvä, että edes jompikumpi vanhemmista kykenee kantamaan vastuunsa.
Nainen, joka hyvin nuorena tulee äidiksi, ja on vielä vailla koulutusta ja työpaikkaa, ei tietenkään tule taloudellisesti pärjäämään kovin. KELA:n tuilla ja esim. sosiaalitoimiston avulla kuitenkin oletettavasti saa ruokaa pöytään ettei nälkään kuole. Opiskelijatkaan eivät kai ole yleisesti ottaen kovin rikkaita? Yksinhuoltajat eivät ole ainoita köyhiä ihmisiä. Mitä taas tulee yhteiskunnan tuilla elämiseen, on se suomalaiselle nuorelle mielestäni aivan yhtä hyväksyttävää kuin esim. ulkomaalaisille tai työikäisille laiskoille alkoholisteille jne. Itse asiassa hyväksyttävämpääkin.
Tiedän kyllä mitä kaikki maksaa. En ole koskaan ollut rikas, mutta en myöskään joudu käymään sossun luukulla. Tuo on vain niin typerää ajattelua, että ensin täytyy olla koulutus, työ, aviomies, omakotitalo, tila-auto, kesämökki jne. ennen kuin voi 'tehdä' lapsen. Koulutuskaan ei takaa sitä että olisi töitä. Ja jos kaikkea mahdollista meinaa haalia ennenkuin voi antaa lapsen tulla, voi olla ettei sitä lasta tulekaan.
Tietenkään en kehota kaikkia nuoria kesken opintojensa sänkyyn ilman ehkäisyä ja sitten vain katsomaan, mitä seuraa, lapsia synnyttelemään ja kituuttamaan niiden kanssa. Mutta jos nyt sattuu jo raskaana olemaan, ei ainoa vaihtoehto ole abortti.
TEKSTISSÄNI OLI VIRHE... SIIS RASKAAKSITULON sijasta EIKÄ myötä.
Siltä varalta, että täällä on joku pilkunnussija, totean, että ensimmäisessä tekstissäni on myös kirjoitusvirhe: VOI OLLA sijasta lukee OVI OLA. Taitaa olla aika keittää aamukahvit, jospa piristyisi...
Tuo on hyvä näkökulma Dianne. Olen itse tilanteessa jossa mies ei tahdo lasta ja sanoo mahdollisesti häipyvänsä jos pidän lapsen ja olen lähes kallistunut abortin puolelle säilyttääkseni parisuhteemme. Olen kuitenkin ajatellut, että itse olisin valmis äidiksi ja olen aina ajatellut että jos raskaaksi tulen, en tee aborttia. Kirjoituksesi sai minut ajattelemaan asioita erilailla, vaikka olen aina ajatellutkin etten halua olla yksinhuoltaja. Elämässä vaan ei aina käy niin kuin on suunniteltu - joskus täytyy ottaa vastuu asioista joita ei ole itse halunnut.
Hyvää kevättä kaikille ja voimia kaikille jotka kamppailevat näiden vaikeiden asioiden kanssa.
Tietty jos sellasen köyhän äidin elämän haluu valita niin siitä vaan, mutta ei sun kuva tän päivän työmarkkinoista eikä sosiaalituista ei oo ihan realistinen. Vaikkei koulut takaiskaa duunia, niin pitkä äitiyden vaatima tauko vie ne vähätki saumat kunnon töihin. Tukien määrä ei kyl mitenkää kata niitä tajuttomii lisämenoja mitä kersoista tulee ja sen asian täytyis sunkin tietää vaikka sun kirjotuksista saa ihan toisen kuvan. Toi sun vertaus hakkaaviin lapsellisiin miehiin paljastaa viimestään sen ettet sä varmaan oo ihan vakavissas tuota kirjottaessas. Kyl raha-asiat pitää olla kunnos ennen lapsen hankkimista ja jos sulle itelles riittäs se "ettet kuole nälkään" niin en oikeen tiedä pitäskö sulle olla kateellinen vai sääliä sua.
Siis eihän kyse olekaan siitä, että tätä köyhää elämää jatkuisi vuosikausia tai -kymmeniä. Tajuat kai? Mikä sinusta on se äitiyden vaativa pitkä tauko? Jokainen synnyttänyt ja lapsen pitävä nainen joka tapauksessa pitää jonkinlaisen tauon opiskelu- ja työelämästä. Kyllä minä ainakin tunnen naisia, jotka ovat ensin synnyttäneet lapsen, hoitaneet sitä kotona jonkin aikaa, hankkineet sen jälkeen ammatin ja ovat nyt ihan 'kunnon töissä'.
Olen itse pienen lapsen äiti ja hänestä ei ole tullut mitään 'tajuttomia lisämenoja'. Ensimmäisten vuosien aikana lapset tarvitsevat uutena välttämättömästi vain vaipat ja ruuat. Kaikkea muuta saa käytettynä kohtalaisen halvalla ja jotakin mahdollisesti ilmaiseksi esim. sukulaisten lapsilta tarpeettomiksi/pieniksi jääneinä.
Ei kenenkään unelma tietenkään ole elää niin, että juuri ja juuri saa ruokaa pöytään. Kyse on kuitenkin tässäkin tapauksessa VÄLIAIKAISUUDESTA, mitä et taida käsittää. Opiskelijat ovat useimmiten opiskeluaikanaan VÄLIAIKAISESTI köyhiä, sairastuttuaan ja jouduttuaan joksikin aikaa pois työelämästä ihminen todennäköisesti on VÄLIAIKAISESTI köyhä, menestyvä yrittäjä voikin joutua yllättäen tilanteeseen, jossa firmalla menee huonommin ja kukkaronnyörejä on kiristettävä, mutta sekin voi olla vain VÄLIAIKAISTA.
Vaimonhakkaajamies ja lapsellinen mies olivat siis kaksi eri esimerkkiä. Lapsellisella tarkoitin tässä tapauksessa miestä, joka ei kykene osallistumaan lapsen- eikä kodinhoitoon ja/tai ramppaa kylillä, pubeissa ja kavereilla entiseen malliin, vaikka on se lapsikin jo. Naisen täytyy siis passata sekä lasta/lapsia että miestä ja kauhean moni nainen enää nykyään ei tällaista halua vaan mieluummin eroaa. Tietysti eroon voi olla vaikka mitä muitakin syitä, mutta jos yleisesti eronnut ihminen ei ole surkea, niin en käsitä miksi hänestä tulee surkea, jos hän on sekä eronnut että lapsen/lasten huoltaja.
Naisen kaikki mahdollisuudet saada ammatti ja työpaikka tai yleensä 'menestyä' elämässä eivät yhtäkkiä pääty siihen, jos hän tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen, vaikka hänellä ei kaikkea tätä ennen sitä olisikaan. Nuoren naisen elämässä esim. kaksi vuotta kotona opiskelujen välissä tuskin automaattisesti johtaa siihen, että naisen elämä on lopullisesti mennyt pilalle. Käsittääkseni on ihmisiä, jotka ensin opiskelevat nämä samaiset kaksi vuotta johonkin ammattiin, johon sitten eivät haluakaan, ja vaihtavat opiskelemaan toista alaa. Mitä hyötyä tai haittaa näistä kahdesta opiskeluvuodesta on myöhemmin, kun ne eivät kuitenkaan ole johtaneet ammatin saamiseen ja ovat näin olleet 'turhia'?Tämäkin oli vain yksi esimerkki.
Sun aiemmista kirjotuksista sai ymmärtää että sosiaalituet kuitenki riittäs KAIKKEEN elämiseen mutta nyt sä sitten kerrotki et pitäs hakee niitä jostain mistä ne saa halvalla tai sit sukulaisilta tai kavereilta. Entäs jos ei oo sellasii sukulaisii? Katsos kun voiki olla joku jolla ei oo miestä, koulutusta, sosiaalista verkkoo, ei yksinkertasesti mitään. Sulla taitaa löytyä mies ja tällasii tuttuja ja sukulaisii...
Nykyaikana toi sun mainostama niukan elämän väliaikasuus venyy ihan liian monella pitkäaikasuudeks ja jotenkin tollanen toiveikkuus kuullostaa aika perusteettomalta. Sen takia abortti tilanteessa jossa ei oo varaa eikä mahollisuutta pitää lasta on oikee ja vastuullinen teko. Kyllä elämältä pitää voida vaatia laatuakin jos sellasesta on kiinnostunu ainaski mun mielestä. Se on sit eri juttu jos tykkää olla kotona ja vaan äippäillä.
Jos ite oot laskenu oman ja lapses elämän tuon väliaikasuuden varaan niin en voi muuta kun vilpittämästi toivottaa onnee valitsemallas tiellä.
En ole missääån vaiheessa väittänyt, että sosiaalitoimiston tuella ja KELA:N tuilla saisi kaikkea uutena ja hienona. Kyse on siitä, tarvitseeko kaiken olla. Monet sellaisetkin vanhemmat, joilla on rahaa, ostavat tavaroita ja vaatteita käytettyinä. Esim. vatteita on katsos monen mielestä tyhmä ostaa uutena, koska vauva ja pikkulapsi kasvaa niin nopeasti, että vaatteiden käyttöaika jää hyvin lyhyeksi. Pinnasänkyäkään ei varmaan kovin moni vuosikausia käytä, joten miksi sen pitäisi olla uusi ja hieno, jos hyväkuntoisen saa käytettynäkin? Järjenkäyttö sallittua...
Minulla on mies, totta, mutta mies ei kuitenkaan tällä hetkellä ole työkykyinen liikenneonnettomuudessa vammautumisensa vuoksi (tätä emme muuten etukäteen tienneet, kun lasta suunnittelimme, eli se siitä raha-asioiden kunnossa olemisen hyödystä lapsen siittämishetkellä) joten emme ole rikkaita enkä elä mieheni siivellä. Ystäviä ei juurikaan ole, mutta olen saanut käytettyjä lastenvaatteita muutaman kassillisen sukulaisilta. Tätä lukuun ottamatta emme ole saaneet apua sukulaisiltamme. Jotakin olen ostanut myös uutena, mikä ei ole ollut kuitenkaan välttämätöntä. Minulla on ammatillinen koulutus, mutta ei työpaikkaa, yksi lapsi ja toinen tulossa...jos nyt välttämättä kiinnostaa tietää.
Keskustelun aloittaja muuten kertoi, että hänen perheensä tukee häntä, että mies on ainoa, joka on abortin kannalla. Näin ollen on kai syytä olettaa, että keskustelun aloittajan perhe on myös valmis auttamaan naista mahdollisuuksiensa mukaan mikäli nainen päättää synnyttää lapsen? Hän ei siis olisi vailla sosiaalista verkkoa. En minä ole sanonut, että joka ainoan kesken opintojen raskaaksi tulevan pitäisi synnyttää lapsi, vaan olen siis sitä mieltä, että abortti ei ole ainoa vaihtoehto. Keskustelun aloittaja pohti mahdollisuuksiaan ja punnitsi eri vaihtoehtoja... ja niitä on olemassa.
Varmasti 'mainostamani' niukan elämän väliaikaisuus venyy liian monella pitkäaikaisuudeksi, mutta ei siihen aina ole suyynä se, että nainen tulee raskaaksi ja synnyttää lapsen. Kuten olen todennut jo aikaisemmin, köyhä tai vähemmän varakas voi olla ja sellaiseksi voi tulla monesta syystä. Eikä elämän laatu välttämättä kaikkien mielestä ole mitattavissa rahassa, vaikka sinusta niin olisikin. Etkä todella taida tajuta, että 'vaan' äippäily kotona esim. vuoden tai kahden ajan voi myös olla vapaaehtoinen valinta naiselle, jolla olisi työpaikka, mutta joka haluaa huolehtia lapsestaan mieluummin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että hän haluaisi loputtomiin olla kotona.
Muuten, 'vaan' äippäily on lapselle aika tärkeää alkuaikoina... :)
Ihan totta puhuakses on hyvä kuitenki tunnustaa että äitiys merkitsee paljosta luopumista ja siihen joutuminen tai pääseminen on pitkäaikanen ratkasu, ei mikää juttu mitä voi kokeilla ja sit lopettaa jos ei enää jaksa. Tosiasiahan on että mammana olo on sairaan rankkaa ja kaikista siihen ei yksinkertasesti ole yksin eikä autettunakaan. Sen takii on tärkeetä että kerroit myös oman tilantees ja myös sen että sulla on jo lapsi ja ootat toista. Se kertoo sen että sua tuollanen elämä näköjään kiehtoo ja oot sen itse kokenu, oot valmis kantamaan sen seuraukset ja sehän on ihan hyvä sulle. Siitä mä en kyllä olis ihan vakuuttunu että vaan parin vuoden kotonaolo lapsen kanssa on riittävä aika lapsen tasapainoselle kasvulle mutta sekin on sellanen juttu joka pitää ottaa huomioon jo lasta hankkiessa. Haluuko panostaa kympillä lapseensa vai onko pakko mennä töihin jos kukaan muu ei elätä tai sit ehkä mieluummin sen takii että kuitenki haluu toteuttaa itteensä tarvittaessa jopa lapsen hyvinvoinnin kustannuksella. Ne on just niitä valintoja jotka pitää miettii vuosii eteenpäin.
Mun mielestä elämässä raha ei oo tärkeintä mutta nykyaikana sillä on kuitenki suuri merkitys samoin kun tulevaisuudessa ja sekin pitää ottaa huomioon jos ihan oikeesti haluu kantaa sen pitkäaikasen vastuun joka lapsen pitämisestä seuraa. Tän kaiken kun miettii ja hyväksyy ja silti haluu pitää lapsen, ei tee valintaa hätiköiden.
Olet oikeassa monessa asiassa, kuitenkin... :) No en tiedä 'kiehtooko' mua tällainen elämä. Tämä on kuitenkin minun elämääni nyt. En väittänyt, että parin vuoden kotonaolo lapsen kanssa on välttämättä riittävä aika lapsen tasapainoiselle kasvulle, vaikka tuokin on oudosti muotoiltu lause, koska siitä saa käsityksen, että kaikki päiväkotilapset ovat sitten tasapainottomia. Ja mitä sinun mielestäsi 'pitää' tehdä, jos kotiin ei saa jäädä, mutta ilman kotiinjäämistä lapsesta ei kasva tasapainoista? Nainen on kotona ja mies elättää perheen?
Totta kai on hyvä, jos asiat ovat suurinpiirtein kunnossa ennen lapsen syntymää. Näin kai useimmiten kuitenkin onkin mikäli ei ole sattunut tulemaan raskaaksi ns. vahingossa. Mutta jos niin käy, on kuitenkin mahdollista selviytyä eikä kaikki ole automaattisesti pilalla, vaikka nainen päättäisikin pitää lapsen.
Kaikki päiväkotilapset ei oo tasapainottomii mutta sieltä tulee varmaan suurempii ongelmii kun nykyään uskalletaan myöntää. Mun mielestä miesten pitäis auttaa äitejä pysymään mahollisimman pitkään kotona lapsen kanssa sillä lapsi tarvii äitiä paljon pidempään kun mikä nykyään on mahollista. Oon jopa sitä mieltä että jos ei muuta apua löydy yhteiskunnan pitäs tukee tässä yh äitejä. Törkeetä vaatia näissä asioissa äitejä venymään enemmän kun on mahollista. Ongelmanuorten kohdalla tällasii syyllistävii väitteitä aina sillon tällön kuulee.
Kysymyksees "mitä sinun mielestäsi pitää tehdä, jos kotiin ei saa jäädä, mutta ilman kotiinjäämistä lapsesta ei kasva tasapainoista" en voi vastata muuta kun että kaikissa valinnoissa jonka äiti tekee täytyy lapsen hyvinvointi olla etusijalla ja se onki just niitä tärkeimpii juttuja jotka pitää miettiä kun tekee valintaa abortin ja lapsen pitämisen välillä. Jostain on pakko luopuu.
Olen 23v. ja onnellisesti ja toivotusti seitsemännellä kuulla raskaana. Minä ja mieheni opiskelemme molemmat yliopistossa ja teemme samalla hieman töitä. Voin kertoa kaikille, että hyvin olemme pärjänneet. Velkaa ei toistaiseksi ole, eikä sossussa käyty. Titenkään kk tulomme eivät ole huimaavat, mutta pärjäämme. Minulle on aina ollut itsestään selvää, että haluan haastavan ammatin, mutta selvää on ollut myös se, että haluan lapsia nuorena. Monella opiskelevalla pariskunnalla motiivi sille, ettei hanki lapsia, on taloudellinen tilanne. Se on täyttä pötyä sanon minä. Kaikki on itsestä kiinni.
Sain itse yksi lapsen kun olin 18 vuotias. Tosin ehdin juuri ja juuri valmistumaan ammattiin, vaikkenkaan sitten ehtinyt heti töihin keräämään sitä mahdottoman tärkeeä työkokemusta. Jäin kotiin. "Tienasin" yhteiskunnalta euroiksi muutettuna noin 500€ käteen vuokran ja sähkön maksamisen JÄLKEEN. Ei se kovin huonosti ole, monella ei palkasta jää sen vertaa asumiskulujen jälkeen käteen (isossa ja kalliimmassa kaupungissa).Mitä isommat tulot, sitä suuremmat menot..
Kun lapsi oli hieman yli vuoden, menin töihin. Itseasiassa minut soitettiin kotoa töihin. Opiskelemani ammatti oli sellainen jossa oli jonkinlainen pula vastuullisista työntekijöistä ja työnantaja katsoi että koska olen yksinhuoltaja, minulta löytynee vastuuntuntoa yms (tämän hän sanoi itse).
Nyt tuosta on jo viitisen vuotta aikaa ja olen tuon jälkeen opiskellut korkeakoulututkinnon lähes valmiiksi (työpaikka jo tiedossa) ja asumme osittain omistamassamme rivitalo komiossa lähellä keskusta arvostetulla alueella. Edelleen olen lapseni kanssa kaksin ja vanhempani eivät ole taloudellisesti auttaneet, mitä nyt joskus hommaneet talvihaalarit ja kengät. Lapsenhoito apuna ovat olleet senkin edestä jotta suhteellisen ripeä edistyminen elämässä on ollut mahdollista.
En ole mikään poikkeus, tunnen useitakin samasta "köyhästä" lähtökohdasta ponnistaneita. Tiedän myös monia ihmisiä jotka ovat ensin halunneet koulutuksen, uran ja oman asunnon ja tällä hetkellä jonottavat lapsettomuushoitoihin. se lienee suurin syy niiden kovaan kysyntään tänä päivänä.
Itse olen saanut elää kohta viiskytvuotta, koska äitini perui aborttiaikansa, vaikka olin tulosta vain lyhyestä suhteesta. Olen hänelle kiitollinen ja kunnioitan häntä ja jokaista, joka päättää ottaa vastaan lapsensa.Lapsi tuo elämääsi aivan uuden näkökulman ja lopulta jäät saamapuolelle. Varmasti kaikki käytännön asiat selviää. Kun myöhemmin elämässäsi olet uudelleen raskaana, saat/joudut elämään tämän hetken tilanteen uudestaan. Älä ota aborttia taakaksesi. Voimia sinulle, opit vielä iloitsemaan lapsestasi!
Itse viikon verran tiennyt olevani raskaana. Mies ei lasta halua ja näyttää siltä, että jään yksin lapsen kanssa. Perhe ja ystävät ovat onneksi raskaudesta innoissaan ja luvanneet auttaa parhaimpansa mukaan. Vaikka tiedän ettei elämäni tästä eteenpäin tule olemaan ihan helppoa, en ole hetkeäkään aborttia harkinnut. Tiedän, että pystyn tarjoamaan lapselleni hyvän, tasapainoisen ja rakastavan kodin, yksinkin. Uusi työpaikka saattaa mennä alta, kun saavat tietää raskaudestani, mutta tiedän että pärjään silti, vaikka sitten pätkätöitä tekemällä äitiyslomaan asti. Jos menetän työpaikkani uskon/tiedän saavani taas vakityön kun sen aika sitten joskus on (onneksi on ala jolla töitä riittää aina).
En vastuta aborttia, jokaisella on oikeus tehdä oma ratkaisunsa. Omalla kohdallani vain tiedän, etten pystyisi elämään itseni kanssa jos abortin tekisin.
Toivotan sulle voimia oli päätöksesi mikä tahansa!
...lapsi haluaa elää. Kiitollisuuden velassa äidilleen, joka jostain ihmeen syystä on halunnut kertoa lapselle, etä mietti aborttia hänen kohdallaan. Äidiltä sinänsä ovela veto; saa varmasti lapsen joka yrittää jatkuvasti ylisuoriutua ja tekee jokaisesta päivästä kiitosta ja ylistystä äidilleen, siitä ettei tekoa tehnyt. Sinänsä siinä varmasti jää normaalit murrosiän kapinoinnit ja muut pois, kun lapsi ei halua kuulla, että olisi sittenkin kannattanut ja yrittää vain tuoda iloa, eikä missään nimessä pettymystä...
joo..sain tietää tästä aborttiaikeesta vasta nelikymppisenä, joten eipä tullut suorituspaineita lapsena. Ymmärsin vaan, että kukaan tässä elämässä ei ole vahinko. Vaatii vaan rohkeutta ottaa lapsi vastaan, vaikka tilanne ei ole suosiollinen sillä hetkellä. Nautitaan elämänlahjasta!
Ei raskausviikkoja noin lasketa! Et todellakaan ole viikoilla 2-3! Viikot lasketaan viimeisten menkkojen mukaan,elikkä raskausviikko 2.on munasolunirtoamis viikko jne.eteenpäin.Tarkistaa miten raskausviikot menee! Siskoni sai 16-vuotiaana esikoisensa koulut kesken jne.Suhde lapsen isään päättyi vauvan ollessa muutaman kuukauden ikäinen..nyt viisi vuotta myöhemmin siskollani on hyvä ammatti,työpaikka ja uusi suhde josta toinen lapsi.Hän mietti myös raskaudenkeskeytystä ,mutta halusi lopulta pitää lapsen.On sanonut ettei koskaan olisi voinut antaa itselleen anteeksi aborttia,niin paljon tuo lapsi on tuonut iloa hänen elämäänsä.Voimia päätökseesi,olen varma,että sinua perhe tukee kaikin tavoin.Et tule katumaan synnyttäessäsi lapsen,mutta tulet varmasti katumaan ,sitä että heitit pois sen,mikä elämän antamista lahjoista on suurempia.