Uskosta vanhurskas
Sanat "Jumalan vanhurskaus" ja "vanhurskas" sattuivat salamana sieluuni; jos kuulin ne, kauhistivat ne minua. Jos Jumala on vanhurskas, täytyy hänen rangaista. Mutta kun kerran tässä tornissa ja kammiossa mietin näitä sanoja (Room. 1:17) "vanhurskas on elävä uskosta" ja "Jumalan vanhurskaus", ajattelin kohta Jumalan armon johdatuksesta: Jos vanhurskaan on elettävä uskosta ja jos Jumalan vanhurskaus on koituva pelastukseksi jokaiselle uskovalle, ei se voi tapahtua omasta ansiostamme, vaan Jumalan laupeudesta. Sillä Jumalan vanhurskaus on sitä, että meidät vanhurskautetaan ja lunastetaan Kristuksen vanhurskauden kautta. Nyt nämä sanat muuttuivat minulle suloisiksi sanoiksi. Tässä toruissa Pyhä Henki avasi minulle Raamatun.
Kesäkuu-heinäkuu 1532. TR 3, 3 232
Luther oppii erottamaan lain ja evankeliumin
Kuljin kauan harhassa enkä tietänyt, miten oli laitani. Tosin tiesin jotakin enkä kuitenkaan tietänyt mitä se oli, kunnes tulin tuohon Roomalaiskirjeen (1,17) kohtaan: "Vanhurskas on elävä uskosta." Silloin sain avun; silloin näin, mistä vanhurskaudesta Paavali puhuu. Kun tekstissä oli juuri edellä sana "vanhurskaus", soinnutin yhteen abstraktisen "vanhurskaus" ja konkreettisen "vanhurskas" sanan ja pääsin varmuuteen: opin erottamaan lain vanhurskauden evankeliumin vanhurskaudesta. Ei minulta ennenkään puuttunut muuta, kuin etten tehnyt eroa lain ja evankeliumin välillä; arvelin kaiken tarkoittavan samaa ja pidin kiinni siitä, ettei Kristuksen ja Mooseksen välillä muka ollut muuta eroa kuin ajan ja täydellisyyden määrän ero. Mutta kun huomasin oikean eron, että nimittäin laki ja evankeliumi ovat kaksi eri asiaa, silloin pääsin murtautumaan lävitse.
Sanat "Jumalan vanhurskaus" ja "vanhurskas" sattuivat salamana sieluuni; jos kuulin ne, kauhistivat ne minua. Jos Jumala on vanhurskas, täytyy hänen rangaista. Mutta kun kerran tässä tornissa ja kammiossa mietin näitä sanoja (Room. 1:17) "vanhurskas on elävä uskosta" ja "Jumalan vanhurskaus", ajattelin kohta Jumalan armon johdatuksesta: Jos vanhurskaan on elettävä uskosta ja jos Jumalan vanhurskaus on koituva pelastukseksi jokaiselle uskovalle, ei se voi tapahtua omasta ansiostamme, vaan Jumalan laupeudesta. Sillä Jumalan vanhurskaus on sitä, että meidät vanhurskautetaan ja lunastetaan Kristuksen vanhurskauden kautta. Nyt nämä sanat muuttuivat minulle suloisiksi sanoiksi. Tässä toruissa Pyhä Henki avasi minulle Raamatun.
Kesäkuu-heinäkuu 1532. TR 3, 3 232
Luther oppii erottamaan lain ja evankeliumin
Kuljin kauan harhassa enkä tietänyt, miten oli laitani. Tosin tiesin jotakin enkä kuitenkaan tietänyt mitä se oli, kunnes tulin tuohon Roomalaiskirjeen (1,17) kohtaan: "Vanhurskas on elävä uskosta." Silloin sain avun; silloin näin, mistä vanhurskaudesta Paavali puhuu. Kun tekstissä oli juuri edellä sana "vanhurskaus", soinnutin yhteen abstraktisen "vanhurskaus" ja konkreettisen "vanhurskas" sanan ja pääsin varmuuteen: opin erottamaan lain vanhurskauden evankeliumin vanhurskaudesta. Ei minulta ennenkään puuttunut muuta, kuin etten tehnyt eroa lain ja evankeliumin välillä; arvelin kaiken tarkoittavan samaa ja pidin kiinni siitä, ettei Kristuksen ja Mooseksen välillä muka ollut muuta eroa kuin ajan ja täydellisyyden määrän ero. Mutta kun huomasin oikean eron, että nimittäin laki ja evankeliumi ovat kaksi eri asiaa, silloin pääsin murtautumaan lävitse.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se ei kuitenkaan tapahtunut v. 1532.
Ajankohta on epävarma. 1515?
Uskossa, ei uskossa?
Mielenkiintoinen kysymys sinänsä, ovatko kaikki omassa vanhurskaudessa kamppailevat, ripin taakse uskonsa jättävät epäuskossa. Tämä tuo uusia kysymyksiä monista niistä, jotka vaeltavat korjaamis-uskossa. Pääsemättä milloinkaan vapauteen.
Kyllä, mutta vuosiluvut Lutherin kertomuksesta oliva Luther Cd:ltä
On mielenkiintoista havaita, että Lutherin käänmtymyskertomuksessa ei näy mitään peruslestadio-
laiselle ajattelulle tyypillistä kääntymys kaasvaa.
Ei parannuksen tekoa, ei anteeksipyyntöä keneltäkään.
On vain kysymys siäsisetä muutoksesta.
Suomen kirjakielen ilmaisuissa sanat kirjoitetaan oikein. Lue kirjoitelmasi läpi, ennen kuin painat "Lähetä viesti"- painiketta. Lyhyessä kirjoituksessa jo kolme kirjoitusvirhettä! Luki-kirjoitushäiriökö? Vaiko kirjoituksen ajankohta ( yö )häirinnyt väsynyttä kirjoittajaa?
Olet oikeassa olin väsynyt.
Se on uskomista
Olen kuullut kerrottavan munkista, joka julisti Lutherille synninpäästön. Mistään Lutherin kirjasta tälläistä en ole löytänyt. Tarua vai totta?
Kyllä sitä vähän löytyy mutta kyllä edeltävä Lutherin torni kokemus on kuitenkin varsin selkeää Armo liittoon palaamista. Tässä kuitenkin munkin ja Luteruksen kohtaamisesta:
ihmisen on tavattoman vaikea uskoa, että Jumala on hänelle Kristuksen tähden armollinen, vaikka hän onkin suuri syntinen. Ihmissydän on liian pieni, jotta niin suuri asia mahtuisi sinne ja ihminen voisi sen käsittää!»
Kun vielä olin nuori, tapahtui kerran Eislebenissä Kristuksen ruumiin juhlana juhlakulkueessa, jossa minäkin olin mukana pappispukuun puettuna, että niin kovin kauhistuin sakramenttia, jota tri Staupiz kantoi, että hiki rupesi minusta vuotamaan enkä mitään muuta luullut, kuin että menehtyisin suuresta tuskastani. Kun sitten juhlamenot olivat ohi, ilmoitin siitä t:ri Staupiz'ille. Hän sanoi: 'Kuulkaahan, teidän ajatuksenne eivät ole Kristus'. Tämän sanan otin ilolla vastaan ja se minua hyvin lohdutti.
Mutta eikö ole ihmeellistä, että me olemme niin arkoja ja heikkouskoisia? Kristus antautuu meille kaikkinensa, tarjoo meille taivaallisia, iankaikkisia tavaroitansa, armoa, syntein anteeksiantamusta, iankaikkista vanhurskautta, elämää ja autuutta, kutsuu meitä veljikseen ja kanssaperillisikseen, mutta me pelkäämme häntä hädässämme ja pakenemme häntä juuri silloin, kun eniten tarvitsisimme hänen apuaan ja lohdutustaan.
Asiasta on silloin tällöin tälläkin palstalla keskusteltu, mm. seuraavassa linkistä löytyy jotakin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000098&posting=22000000005747148
Esipuhe latinan kielisten teostensa julkaisuun.
Lopulta minä yötä päivää asiaa pohtiessani Jumalan armosta kiinnitin huomioni lauseyhteyteen, nimittäin: »Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta», ja siinä aloin käsittää Jumalan vanhurskaudeksi sen, minkä varassa vanhurskas Jumalan lahjana elää, nimittäin uskosta, ja että tämän kohdan ajatus siis on, että evankeliumi paljastaa Jumalan vanhurskauden, nimittäin hänen passiivisen vanhurskautensa, jolla armollinen Jumala vanhurskauttaa meidät uskon kautta, niin kuin kirjoitettu on: Vanhurskas on elävä uskosta. Tällöin minä tunsin itseni suorastaan uudesti syntyneeksi ja astuneeni avoimista porteista suoraan paratiisiin. Silloin näyttäytyivät minulle heti paikalla koko Raamatun toiset kasvot. Kävin sitten läpi pyhät kirjoitukset, sikäli kuin ne olivat muistissani, ja löysin myös muista sanonnoista tälle yhdenmukaisuuden, kuten »Jumalan työ»: se, minkä Jumala tekee meissä, »Jumalan voima»: se, millä hän tekee meidät voimakkaiksi, »Jumalan viisaus»: se, millä hän tekee meidät viisaiksi, ja samoin »Jumalan väkevyys», »Jumalan pelastus», »Jumalan kunnia».