Kaksosten vanhemmille tai kaksosia odottaville haluaisin kertoa omasta lapsuudestani varoittavan esimerkin.
Siskoni ja minä olemme siis kaksoset. Siskoni oli koulussa aina minua parempi,kului priimusoppilaisiin.Minä oli hyvää keskitasoa. Mutta vanhempani antoivat aina ymmärtää että olin huono oppilas. vertailivat jatkuvasti siskon saavutuksiin. Kun sain 7-8 numeroita ja sisko sai 9-10 kokeista sain joka kerta kuulla miten olen tyhmä ja laiska siskooni verrattuna. Sisko sai rahaa hyvistä numeroistaan, minä en mitään.
Minut pakotettiin lukioon vaikka olisin halunnut mennä ammattikouluun. Lukiossa pakotettiin lukemaan pitkää matikkaa. Kesälomat menivät ylimääräisillä preppauskursseilla jne. Kirjoituksissa melkein reputin matikassa jne.
Koko elämäni minua on vaivannut huonommuudentunto aika paljolti kasvatuksesta johtuen. Sieluuni on iskostunut lauseita lapsuudesta joita päin naamaa minulle huudettiin:
- miksi sinä olet niin saatanan tyhmä?
- mikset voi olla yhtä hyvä kuin siskosi vaikka on sama koulu ja sama kasvatus, olet vain laiska
(ei pidä paikkaansa tein töitä kahta enemmin kuin siskoni, kirjoituksetkin uusin ja korotin numeroitani)
Myöhemmin aikuisena sukujuhlissa esiteltiin vain siskoni ja hänen miehensä koska heillä oli riittävän hyvät tittelit. Minua ei esitelty olin kuin näkymätön.
Kuin sain ylioppilaspaperit minulle sanottiin ennen juhlia että älä vaan laita niitä näkyviin kun ovat niin huonot. Siskoni tietenkin asetti todistuksensa pöydälle kunniapaikalle.
Hassua on sekin että siskoni ei koskaan huomannut miten epäoikeudenmukaisesti minua kohdeltiin, otti vain kaiken kiitoksen vastaan omista suorituksistaan. Hänen itsetuntonsa on hyvä.
Ei tarvitse varmasti korostaa mitä tarkoitan
- älkää vertailko kaksosia toisiinsa, arvostakaa molempia - kaksonenkin on eri ihminen
Siskoni ja minä olemme siis kaksoset. Siskoni oli koulussa aina minua parempi,kului priimusoppilaisiin.Minä oli hyvää keskitasoa. Mutta vanhempani antoivat aina ymmärtää että olin huono oppilas. vertailivat jatkuvasti siskon saavutuksiin. Kun sain 7-8 numeroita ja sisko sai 9-10 kokeista sain joka kerta kuulla miten olen tyhmä ja laiska siskooni verrattuna. Sisko sai rahaa hyvistä numeroistaan, minä en mitään.
Minut pakotettiin lukioon vaikka olisin halunnut mennä ammattikouluun. Lukiossa pakotettiin lukemaan pitkää matikkaa. Kesälomat menivät ylimääräisillä preppauskursseilla jne. Kirjoituksissa melkein reputin matikassa jne.
Koko elämäni minua on vaivannut huonommuudentunto aika paljolti kasvatuksesta johtuen. Sieluuni on iskostunut lauseita lapsuudesta joita päin naamaa minulle huudettiin:
- miksi sinä olet niin saatanan tyhmä?
- mikset voi olla yhtä hyvä kuin siskosi vaikka on sama koulu ja sama kasvatus, olet vain laiska
(ei pidä paikkaansa tein töitä kahta enemmin kuin siskoni, kirjoituksetkin uusin ja korotin numeroitani)
Myöhemmin aikuisena sukujuhlissa esiteltiin vain siskoni ja hänen miehensä koska heillä oli riittävän hyvät tittelit. Minua ei esitelty olin kuin näkymätön.
Kuin sain ylioppilaspaperit minulle sanottiin ennen juhlia että älä vaan laita niitä näkyviin kun ovat niin huonot. Siskoni tietenkin asetti todistuksensa pöydälle kunniapaikalle.
Hassua on sekin että siskoni ei koskaan huomannut miten epäoikeudenmukaisesti minua kohdeltiin, otti vain kaiken kiitoksen vastaan omista suorituksistaan. Hänen itsetuntonsa on hyvä.
Ei tarvitse varmasti korostaa mitä tarkoitan
- älkää vertailko kaksosia toisiinsa, arvostakaa molempia - kaksonenkin on eri ihminen
Vastaukset 10
Vanhimmat
..miettinyt, ett miten tästä selviän. On paljon puhuttu siitä kuinka kaksoset mielletään yhdeksi ja samaksi tai sitten näitä ääripäitä joissa lapset laitetaan kilpailemaan. Omat kaksoseni ovat vielä syntymättä, mutta toivon, että pystyn olemaan tasavertainen lapsille, ettei tulisi vastaavaa tilannetta.
Tuntui pahalta lukea elämääsi kaksosena. En tuohon oikein osaa sanoa mitään, mutta osittain tiedän tuon tunteen, kun jää aina kakkoseksi ja ei koskaan huomioida. Itse olin myös keskiverto oppilas, toisinko nuorempi siskoni. Meillä se oli sanatonta moittimista ja vertailua, mutta sen tunsi liiankin hyvin. Vielä nykyäänkin, vaikka olemme aikuisia, en minä ole mistään kotoisin kun en ole käynyt lukiota, enkä opiskellut hienoissa kouluissa vaan olen maatilallinen, maanviljelijän vaimo... en siis mitään.
Toivottavasti löydät itsetuntosi ja saat paremman elämän, et siskosi varjossa vaan oman elämän.
olen identtinen kaksonen ja onneksi meillä ei samanlaista kilpailua ole esiintynyt. (olen siis 20v.) Sun vanhemmissa on kyllä vikaa ja kasvatuksessa myös. Ei millään pahalla!
on ollut sinun perheessäsi. En kuitenkaan usko, että kaksosten vanhemmat syyllistyvät vertailuun enemmän kuin useampilapsisen perheen vanhemmat yleensä. Kyllä normaalisti vanhemmat luultavasti ymmärtävät yksilölliset erot - ja sen, ettei ainut ja tärkein asia ole koulumenestys ja koulutus.
No jaa, en olisi yhtään niin varma tuosta mitä väität. Kyllähän kaksosia tulee varmasti helpommin vertailtua kun sisaruksia joilla ikäeroa enemmin. kaksoset ovat yleensä samalla luokalla vielä jne.
monia yksösiä, jotka kärsivät samasta ongelmasta. Ja koska vika on vanhemmissa, niin kyllä sen taipumuksen omaavat vanhemmat sitten vartailevat vaikka naapurin lapsiin, jos ei omasta takaa löydy.Tiedän nimittäin sellaisiakin tapauksia.
olen 50 luvun lopulla syntyneiden kaksosten äiti,ei kaksosia 4 poikaa,kyllä siinä yhdelle äidille touhua riitti.toinen kaksosista oli hyvin pieni ja sairasti pajon,toinen taas vahva vanttera.koulussa aina isompi pönkitti, ja puollusti pienempää.oli siinä joskus tukkanuttaakin,mutta lapset on lapsia.omasta mielestäni ei ollut vaakakuppi kummankaan kohdalla korkeammalla.eikukaan kuudesta lapseasta,ainakaan moitteita lapsuudestaan antanut.vaikka köyhyydessä elettiinkin.mutta siitä on jo niin kauan,itsekkin olenjo kuin jokin muinaismuisto esine.
Samaa tapahtuu sisarusten välillä, vertailua vanhempien taholta. Ei siihen kaksosuutta tarvita.
Meillä oli neljä lasta, joista kolme nuorinta peräkanaa syntyneet tytöt. Minä olen tytöistä keskimmäinen.
Meidän kaikkien lapsuusmuistot ja muistot äiditä ovat erilaiset.
Vain minun ja veljen, vanhimman lapsen, käsitys vanhemmistamme on samantyyppinen. MEitä kohdeltiin huonommin nimittäin. Ja minua verrattiin aina siskoihini, ja aina hävisin vertailussa.
Koulumenestyksestä meitä ei verrattu toisiimme eikä meitä laitettu kilpailemaan: olimme kaikki tasasesti tyhmiä, kun koulu meni niin huonosti. Miksi ei olla niinkuin serkkutyttö, se saa 8:a todistuksiin ja kävi ylioppilaaksikin.
Serkkutyttö ei yo-papereista huolimatta sen "korkeammalle" ole kiivennyt kuin me tyhmätkään, pienipalkkaisia duunareita ollaan, ja vanhemmatkin ovat jo kuolleet,että huomauttaa ei voi, mutta....
Vanhemmat eivät itse nähneet omaa toimintaansa, miten riitaisa ilmapiiri kodissamme oli. Ei siellä ollut läksyntekorauhaa.
Siskot eivät osaa nähdä lapsuutta minun silmin, he näkevät sen omin silmin. Eivät he kokeneet sitä fyysistä tai henkistä, mitä minä koin. Siksi he ovat eri mieltä lapsuuskotimme ilmapiiristä.
Saimme kyllä kaikki selkään, fyysinen kuritus oli kunniassa, mutta minä sain eniten, minä sain silloinkin kun remmin olisi pitänyt oikeudenmukaisuuden nimissä osua siskon kintuille; kun sisko huudatti ja kiusasi minua, minä sain selkään.
En saanut harrastaa mitään, mikä maksaa. Toinen sisko sen sijaan sai, koska harrastus oli äidin mieleen. En saanut uusia vaatteita, mutta molemmat siskot sai: vanhempi siksi, että piti nyt jotain olla, veljen vanhoja ei voinut käyttää. Nuorempi siksi, ettei suostunut käyttämään enää kahdella siskolla olleita.
Mikä oli se minun kallis mahdoton harrastus? PIIRTÄMINEN!! En saanut siis edes papereita! Siihen aikaan tuli postiluukusta mainoksia, A4-kokosia. Toivon aina että teksti olisi vain yhdellä puolella, saisin toisen puolen piirustuspaperiksi. Olisin halunnut osallistua piirustuskouluun (kirjekurssi) mutta aina se oli liian kallis.
Siskon tanssiharrastus ei koskaan....
Turhaan olet siis vihainen tai katkera siskollesi. Hän on ollut lapsi ja keskittynyt itseensä, kuten lapset tekee. Ei hän ole nähnyt sinun asemaasi tai tilannettasi.
Vanhempasi sen sijaan ovat toimineet väärin ja ajattelemattomasti.
Nyt olet aikuinen. Ei kannata yrittää miellyttää vanhempiasi, et onnistu siinä kuitenkaan. Elä elämäsi nyt kuten haluat, juuri sillä tavalla kuin ihan itse haluat. Vaikka se olisi niin kovin erilainen ja "vääränlainen" kuin siskosi, ja vaikka vanhempasi sitä eivät arvostakaan.. Irrota itsesti siskostasi, ja vamhemmistasi. Lakkaa vertaamasta itseäsi muihin.
Silloin huomaat että olet hyvä juuri tuommoisena.
Pieni korjaus tähän - en ole katkera siskolleni. Koska hän oli lapsi silloin ei hän nähnyt minun kannaltani asioita. Aikuisena hänkin vasta on tajunnut asian minun kannaltani.
Myöskään vanhemmilleni en ole katkera.
Kerroin tarinan (typistetyn) vain varoitukseksi muille kaksosten vanhemmille.
Jokaisella, myös kaksosella on oikeus omaan identiteettiin ei yhteiseen sellaiseen tai toisen varjona elämiseen.
Lapsuudessa nujerrettua itsetuntoa on vaikea myöhemmin korjata, se on tosiasia.
Onneksi olkoon. Olet oivaltanut paljon vanhemmuudesta.
Älkää ihmiset olko vihaisia omille vanhemmillenne. MItä ihmettä se hyödyttää? Viha syö ainoastaan teidän omat voimavaranne. Samalla myrkytätte ilmapiirin ympäriltänne.
Hyvin harva vanhempi tekee tahallaan pahaa lapselleen. Hyvin usea kylläkin tiedostamattaan tai tahtomattaan, voimattomuuttaan. Sen sijaan, että olisitte katkeria vanhemmillenne, tiedostakaa mennyt asia ja ongelma, ja tehkää jotain sen eteen, ettei sama toistu taas teidän ja lastenne kohdalla! Tsemiä siihen!
Olen identtinen kaksonen ja ikää on kertynyt juuri 17 vuotta. Lapsuusmuistot on vielä hyvin mielessä. Itseäni ei ole koskaan haitannu, että minua on sanottu kaksoseni nimellä tai kun tulen yksin alakertaan,isäni sanoo: " mitäs tytöt?" vaikka kasostani ei olisi mailla halmeillakaan. yksilöitähän tässä ollaan,mutta ei yleistämiselle mitään voi. Eikä sen pitäisi haitatakkaan,kuin vasta siinä vaiheessa kun on eri mielipiteet. Itseäni ei ole koskaan haitannut, jos yleistetään. Se kyllä haittasi, jos on eri mieltä kuin toinen,mutta silloinhan voi sanoa että turha yleistää,en ajattelel samalla tavalla. Vika on vanhemmissa, jos rupeavat vertailemaan.
ELi kaikille kasosia odottaville ja tuleville vanhemmille:
Lapsia ei tarvitse ruveta itsenäistyttämään vielä pieninä,sehän on mukavaa kun on kaveri. Ensiaskel itsenäistymiseen on esim. kouluun mentäessä laittaa eri luokille.
Jo pienet lapset alkavat kiinnittää huomiota tälläisiin kommentteihin kuin: hän on hieman pyöreämpi,välttäkää niitä. Sillä onhan sisaruksetkin erinäköisiä.
Ja sitten (niin kuin omassa perheessäni on tehty) jos huomaatte, että toisen pitää tehdä enemmän töitä esim. koulussa,kannustakaa häntä, älkää van toista. Kyse ei nimittäin ole laiskuudesta.
Ja ihan yleisesti kaikille tuleville ja oleville vanhemmille: Pelkkä rakastaminen ei riitä,sanokaa lapsellenne, että välitätte hänestä. Kehukaa häntä, "voi kun sinä olet soma" tai "äidin/isän ihana pikku kultakimpale" tms. kaunis sana päivässä ei tee pahaa, vaan pelkkää hyvää!
iloista kevättä kaikille!