Olen keskustellut usein luontoväen kanssa, ja aina törmään samaan uskovaiseen asenteeseen. "Kaikki ihmisyys on uhrattava, jotta Luonto voi säästyä."
Ihan sama asenne on fundamentalisti uskovaisilla: Raamatun on vain korvannut "ekosysteemi", sana vailla mitään sisältöä.
Surkeaa tämä elämä, kun maailmalla soditaan uskonnon nimissä, ja fundamentalisti-luontoihmiset terrorisoivat elinkeinoelämää.
Kuka ne työt tekee, kun jotkut vaan hihhuloivat ja tuhoavat elinehtoja?
Ihan sama asenne on fundamentalisti uskovaisilla: Raamatun on vain korvannut "ekosysteemi", sana vailla mitään sisältöä.
Surkeaa tämä elämä, kun maailmalla soditaan uskonnon nimissä, ja fundamentalisti-luontoihmiset terrorisoivat elinkeinoelämää.
Kuka ne työt tekee, kun jotkut vaan hihhuloivat ja tuhoavat elinehtoja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
siinä varmasti soitellaan. Jos johonkin on pakkoa uskoa on tuo luontouskovaisuus varmaan kuitenkin järkevämpi vaihtoehto kuin rakentaa elämänsä jollekin hämärille henkiopeille.
Miltähän muuten maailma näyttäisi jos minkäänlaista huolta ympäristöstä ja alkuperäisestä luonnosta kukaan ei olisi kantanut? Kaikki metsät hakattaisiin sellukattilaan viimeisiä metsänrajakarahkoja myöten, järvemme olisivat haisevia sulfiittijäteliemilammikoita, vapaata koskea näkisi vain vanhoissa valokuvissa, rotat ja torakat olisivat yleisimmät eläimet, ilmakehässä räjäyteltävät ydinkokeet kantaisivat syövän siemeniä kerran viikossa yllemme jne. jne.
Suomen kasvullisesta metsämaasta on 96 % tehokkaassa talouskäytössä, Joillekin se on liian vähän. Hei haloo!!!
en ole kuullut kenenkään noin sanovan, en luonnonsuojelijan enkä tuhoajan
onko sulla asiajutut jo ihan loppu?
Perimmältään kyse on uskonnollisluotoisesta vakaumuksesta.
Järjellä ei ole perusteltavissa, miksi elämä maapallolla pitäisi pyrkiä säilyttämään. Viimeistään siirryttäessä kosmiseen mittakaavaan ajan ja tilan suhteen, häviävät kaikki rationaaliset perustelut maapallon elonkehän suojelulle.
Tämän "uskonnollisen perustan" päälle voidaan sitten rakentaa rationaalinen, tieteelliseen ajatteluun perustuva strategia, jolla elämän säilyttämistä vaativa usko muuttuu lihaksi.
Tätä on minusta se aito ja alkuperäinen vihreä liike.
mutta taitaapi olla melkoisen tuulesta temmattu. Tuskinpa monikaan luonnonsuojelija (vaikka varmasti niitäkin löytyy...) asettaa vastakkain ihmistä ja luontoa. Yleensä se tuntuu olevan nämä ympäristönsuojelun vastustajat, jotka tekevät asioista niin uskomattoman vastakkaisia. Mikä siinä oikein mättää jos Inarin metsureiden työpaikat säilytettäisiin poistamalla kannattavuusvaatimus? Eikö se olisi ihan hyvä kaikille? Niin ympäristölle kuin ihmisillekin?
Itse en enää menisi siihen lankaan, että kaikki ihmisten elinkeinot täytyisi laittaa kaiken muun edelle. Esimerkiksi turkistarhaus on epäeettistä bisnestä ja sillä selvä. Sen pitäisi jo tarkoittaa itsestään selvästi sitä, että okei eipäs sitten harjoiteta sellaista elinkeinoa. Myönnän kyllä sen, että joskus ihmisellä ei ole varaa valita. Minä voin valita menenkö Lidlin kassalle, mutta joku nainen Itä-Euroopassa ei ehkä niin voi tehdäkään. Kuitenkin maailman paras työllisyystilanne on varmaan ollut natsi-Saksassa, joten siitä on hyvä hakea vähän perspektiiviä siihen työllistämisen ylistämiseen...
Mutta niin ikävä, että ajattelet tuolla tavalla luonnonsuojelijoista. Ehkä paras olisi tutustua ihmisiin enemmän ja miettiä ovatko omat ennakkoluulot kuitenkin hieman nurkkakuntaisia. Varmasti vastaan tulee monenlaista tallaajaa, mutta en nyt ihan muutaman paskan tyypin takia vetäisi laajempia johtopäätöksiä. Enkä varsinkaan alkaisi ajatella negatiivisesti ympäristöasioista muutaman kiihkoilijan takia. Ympäristönsuojelua ei voi enää ajatella vain innokkaiden harrastuksena vaan tärkeämpää olisi sisäistää se jokaisen ihmisen omaksi velvollisuudeksi. Sitä se kuitenkin päivien päätteeksi on ja jokaisen tulisi se tajuta.
katso vaikka peukalon päätä ja kysy itseltäsi mitä tekemistä minulla on tämän asian kanssa. Onnea sulle ! Ehkä löydät vastauksen.
Ei ole uskonto mikään perustelu tai syy. Tuntemistani luonnonsuojelioista suurin osa edustaa samaa ryhmää kuin minä. Toiset vaan osaa arvostaa enemmän muutakin kuin omaa elämäänsä.
on ikäänkuin uskovaisuutta. Uskomme tekojemme merkitykseen ja arvoon, ja vähimmilläänkin huomispäivään. Toisaalta myös ydinvoiman kiihkeät kannattajat hihkuvat vailla tiedon alkeitakaan asiansa puolesta joitakin muita vastaan uskonnollissävyisin teesein. Paljonko esim uusin voimalatyömaa on poikinut urakoita Suomeen? Rahaa virtaa ulkomaille enemmän kuin sisään.
Luonnonsuojelijoiden juuret löytyy meidän suomalaisten historiasta.
Ensimmäinen merkittävä luonnonsuojelullinen teko tapahtui esihistorian ja keskiajan taitteessa kun Lallin kirves surmasi piispa Henrikin Köyliönjärven jäällä vuonna 1156.
Rooman Paavi ja muut rahanahneet ruotsalaiset olivat erityisen kiinnostuneita Suomen ja Lapin turkiksista ja muista luonnonvaroista.
Jo siihen aikaan oli tapana valjastaa uskonto edistämään ”glopalisaatiota” ja markkinataloutta, Lalli kävi päättäväiseen taistoon tätä maan valloitusta ja uutta uskontoa vastaan tukenaan oma vahva luontokeskeinen Kalevalainen uskonto jonka teemana oli "Terve metsä, terve maa, vesi kultainen kuningas" .
Ne samat geenit jotka Lallin sai näin konkreettisesti toimii vaikuttanee vielä meissä suomalaisissa kunnes me aikojen kuluessa vieraannumme luonnosta osaksi kaupunkiemme kaljaterassi kulttuuria.
Suurimman uhkan luonnolle muodostaneekin tulevaisuudessa ei suinkaan metsänomistajat eikä luonnonsuojelijat vaan se iso enemmistö suomalaisista jotka ovat tämän Kalevalaisen yhteyden luontoon kadottaneet.