Tässä esimerkki 1880-luvun rajankäynnistä lestadiolaisten ja muiden välillä. Leikkeet on koottu eri pöytäkirjalähteista ja koskettelevat erään lestadiolaisen sananjulistajan toimintaa 1880-luvulla. K.o. henkilö joutui kihlakunnanoikeuden ja tuomiokapitulin eteen vastaamaan "väärästä" opetuksesta.
Kahden tai kolmen todistajan mukaan hän oli väittänyt: Se, joka Jeesuksen päälle uskoo, tekee synnin, kaste ei ole tarpeellinen lapsille, ei Jumala eikä Jeesus voi antaa syntejä anteeksi, jos ei tule meidän seurakuntaan ja tunnusta seurakunnalle syntejänsä, että seurakunta antaisi synnit anteeksi kättenpäällepanemisen kautta. Tämä on tulikaste. K:llä ei ole oikeata oppia saarnattu ikipäivänä. Ei muualta mennä taivaaseen kuin meidän kauttamme. Ei Jumala asu muualla kuin meissä.
Puolustuspuhe sisälsi mm. seuraavaa: En ole opettanut, että Jeesukseen uskoja tekisi kaksinkertaisen synnin tai lasten kaste olisi tarpeeton. Täysi-ikäiseen kaste vaikuttaa, jos tämä tekee parannuksen. Uudestisyntyminen on tulikaste, portti Jumalan seurakuntaan eli Jumalan valtakuntaan eli kristittyjen yhteyteen. Tämä on siellä, missä Jeesusta seurataan. Tämän seurakunnan edessä tulee synnintunnustuksen tapahtua, että tunnustajalla olisi todistus anteeksiantamuksesta.
Kuulustelijat väittivät, että Pyhä Raamattu kertoo monin kohdin tunnustuksesta suoraan Jumalan edessä ja Jumalan myös antaneen senkaltaiselle tunnustajalle synnit anteeksi ilman ihmisen välitystä.
H. väitti Jeesuksen asettaneen synninpäästön seurakunnan asiaksi ja ettei Jeesus silloin turhia puhunut. Jumalan järjestyksestä hän sanoi, että Jumala aina käyttää ihmishenkilöitä armon julistajiksi ja että ainoastaan saarnatun sanan kautta anteeksi antamisen armo annetaan ja ettei Raamatussa missään kohdassa puhuta muusta Jumalan sanasta kuin äänellisestä ja tunnustuskirjatkin vain siitä puhuvat. Raamattu hyödyttää vain uudestisyntynyttä, uskoon tullaan ainoastaan saarnan sanan kuulemisen kautta. Tästä vakaumuksesta hän ei luopunut.
Kahden tai kolmen todistajan mukaan hän oli väittänyt: Se, joka Jeesuksen päälle uskoo, tekee synnin, kaste ei ole tarpeellinen lapsille, ei Jumala eikä Jeesus voi antaa syntejä anteeksi, jos ei tule meidän seurakuntaan ja tunnusta seurakunnalle syntejänsä, että seurakunta antaisi synnit anteeksi kättenpäällepanemisen kautta. Tämä on tulikaste. K:llä ei ole oikeata oppia saarnattu ikipäivänä. Ei muualta mennä taivaaseen kuin meidän kauttamme. Ei Jumala asu muualla kuin meissä.
Puolustuspuhe sisälsi mm. seuraavaa: En ole opettanut, että Jeesukseen uskoja tekisi kaksinkertaisen synnin tai lasten kaste olisi tarpeeton. Täysi-ikäiseen kaste vaikuttaa, jos tämä tekee parannuksen. Uudestisyntyminen on tulikaste, portti Jumalan seurakuntaan eli Jumalan valtakuntaan eli kristittyjen yhteyteen. Tämä on siellä, missä Jeesusta seurataan. Tämän seurakunnan edessä tulee synnintunnustuksen tapahtua, että tunnustajalla olisi todistus anteeksiantamuksesta.
Kuulustelijat väittivät, että Pyhä Raamattu kertoo monin kohdin tunnustuksesta suoraan Jumalan edessä ja Jumalan myös antaneen senkaltaiselle tunnustajalle synnit anteeksi ilman ihmisen välitystä.
H. väitti Jeesuksen asettaneen synninpäästön seurakunnan asiaksi ja ettei Jeesus silloin turhia puhunut. Jumalan järjestyksestä hän sanoi, että Jumala aina käyttää ihmishenkilöitä armon julistajiksi ja että ainoastaan saarnatun sanan kautta anteeksi antamisen armo annetaan ja ettei Raamatussa missään kohdassa puhuta muusta Jumalan sanasta kuin äänellisestä ja tunnustuskirjatkin vain siitä puhuvat. Raamattu hyödyttää vain uudestisyntynyttä, uskoon tullaan ainoastaan saarnan sanan kuulemisen kautta. Tästä vakaumuksesta hän ei luopunut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suomeen tuli uskonnonvapauslaki vasta v. 1922. Jos kaikkien piti kuulua Ev.lut kirkkoon, niin toki täytyi opetuksenkin olla kaikkialla samanlaista ja uskon.
Mitä tuo Edla meinaa?
Jumalaa eivät koske lait. Eikä väärää oppia laittomuus.
"Tässä esimerkki 1880-luvun rajankäynnistä lestadiolaisten ja muiden välillä. Leikkeet on koottu eri pöytäkirjalähteista ja koskettelevat erään lestadiolaisen sananjulistajan toimintaa 1880-luvulla. K.o. henkilö joutui kihlakunnanoikeuden ja tuomiokapitulin eteen vastaamaan "väärästä" opetuksesta."
Etkö näe mitään outoa siinä, että joku joutuu uskonkäsitystensä vuoksi - ei vain tuomiokapitulin vaan myös - m a a l l i s e n oikeuden eteen vastaamaan opetuksistaan?
Äitini kertoi aikoinaan, miten alkuaikojen lestadiolaisia saatettiin jopa suorastaan vainota vääräoppisina. Kun tarkastajat tulivat kotiseuroihin, pantiin nopeasti rekvisiittana ja silmän lumeeksi viinapuollo ja pelikortit pöytään, mikä kuulema sai tarkastajat rauhottumaan lähtemään uskoen seuravieraiden olevan "oikeita uskovaisia", ei siis mitään "villihenkiä". Täytyy myös muistaa, että Suomi oli silloin osa Venäjää. Vasta itsenäistymisen jälkeen meille säädettiin muutaman vuoden viiveellä uskonnonvapauslaki.
Ei se ole siis mikään itsestäänselvyys, että saa uskoa sillä tavalla kuin Pyhä Henki itse kullekin sanaa kirkastaa. Ja vielä vähemmän saarnata sillä tavalla.
Minä en siis oikein ymmärrä tämän sarja-B:n huomautusta. En kuitenkaan jaksa asiasta kiistellä.