vanhoillislestadiolaisten tuskittelevan sitä että "vaikka pyytää synnit anteeksi toiselta vl:ltä, ei kuitenkaan tule rauhaa!"
Sitten seuraa monimutkaiset pohdinnat siitä voiko ja pitääkö tunnustaa hävettäviä asioita toiselle ihmiselle kun ei oikein keneenkään uskalla luottaa ja sitten on taas "epävarmaa" miten Jumala suhtautuu? "mitä jos nyt kuolee, pääseekö taivaaseen"?
Tämä johtaa alituiseen ja kompleksimaiseen syntienanteeksipyytelemiseen muilta ihmisiltä ja kuitenkaan (!) ei tule todellista rauhaa...
Täytyy kyllä sanoa laajasti suomalsiat herätysliikekenttää tuntevana, että tämä on aivan ERITYINEN ilmiö joka on vl-liikkeessä tämä jatkuva epävarmuus omasta pelastuksesta ja siitä ovatko synnit milläkin hetkellä anteeksi vai eivätkö ole?
***********************************************
Eipä se ole mikään ihme! Sanoohan Raamattukin: "jumalattomilla ei ole rauhaa!" "he pakenevat, vaikkei kukaan aja takaa..."
oikeata rauhaa ei voikaan saavuttaa ihmisiin luottamalla ja laskemalla perustusta johonkin LIIKKEESEEN ja sen jumalaloimiseen. Vanhoillislestadiolaisten epävarmuus johtuu siitä että he eivät perusta kristityn nimestään huomlimatta KRISTUKSEEN, vaan omaan liikkeeseensä ja toisiin vl-jäseniin sekä tiettyjen ulkonaisten rituaalien noudattamiseen. Siitä johtuu heidän epävarmuutensa ja rauhan puutteensa ettei heillä ole KRISTUSTA, vaan ihmissäännöt ja lain orjuus!
Oikeata rauhaa ei näet voikaan tulla jos omien tekojen ja ihmissääntöjen päälle ruvetaan perustusta laskemaan! Sääliksi käy, kun ette tätä tajua ettekä näe vaikka teille sitä sanotaan! Siinä toteutuu juuri Raamatun ennustus:
"näkevin silmin he eivät näe, eivätkä kuulevin korvin kuule!"
Sitten seuraa monimutkaiset pohdinnat siitä voiko ja pitääkö tunnustaa hävettäviä asioita toiselle ihmiselle kun ei oikein keneenkään uskalla luottaa ja sitten on taas "epävarmaa" miten Jumala suhtautuu? "mitä jos nyt kuolee, pääseekö taivaaseen"?
Tämä johtaa alituiseen ja kompleksimaiseen syntienanteeksipyytelemiseen muilta ihmisiltä ja kuitenkaan (!) ei tule todellista rauhaa...
Täytyy kyllä sanoa laajasti suomalsiat herätysliikekenttää tuntevana, että tämä on aivan ERITYINEN ilmiö joka on vl-liikkeessä tämä jatkuva epävarmuus omasta pelastuksesta ja siitä ovatko synnit milläkin hetkellä anteeksi vai eivätkö ole?
***********************************************
Eipä se ole mikään ihme! Sanoohan Raamattukin: "jumalattomilla ei ole rauhaa!" "he pakenevat, vaikkei kukaan aja takaa..."
oikeata rauhaa ei voikaan saavuttaa ihmisiin luottamalla ja laskemalla perustusta johonkin LIIKKEESEEN ja sen jumalaloimiseen. Vanhoillislestadiolaisten epävarmuus johtuu siitä että he eivät perusta kristityn nimestään huomlimatta KRISTUKSEEN, vaan omaan liikkeeseensä ja toisiin vl-jäseniin sekä tiettyjen ulkonaisten rituaalien noudattamiseen. Siitä johtuu heidän epävarmuutensa ja rauhan puutteensa ettei heillä ole KRISTUSTA, vaan ihmissäännöt ja lain orjuus!
Oikeata rauhaa ei näet voikaan tulla jos omien tekojen ja ihmissääntöjen päälle ruvetaan perustusta laskemaan! Sääliksi käy, kun ette tätä tajua ettekä näe vaikka teille sitä sanotaan! Siinä toteutuu juuri Raamatun ennustus:
"näkevin silmin he eivät näe, eivätkä kuulevin korvin kuule!"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lestadiolaisten luulo on se että lestadiolainen liike antaa heidän synnit anteeksi. Valitettavasti se on vakava eksytys. Jumala on se joka antaa synnit anteeksi ja Hänelle tunnustetaan synnit ja uskotaan ne anteeksi.Jos olemme rikkoneet veljeä vastaan niin silloin pyydämme veljeltämme myös anteeksi.
Lupaus iankaikkisesta elämästä on annettu jokaiselle kutsutulle
Jumala on valinnut kaikki kutsumansa ihmiset iankaikkiseen elämään, ei vain osaa heistä. Raamatun kokonaisilmoitus ja varsinkin Pietarin helluntaisaarna todistavat tämän asian aukottomasti:
Apostolien teot:
2:37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
2:38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
2:40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta."
2:41 Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
Voiko asian enää selvemmin sanoa?
Iankaikkisen elämän lupaus kuuluu jokaiselle kutsutulle, ei vain harvalle ja valitulle joukolle, vaan ihan jokaiselle. 1Joh.2:25 Mutta vain osa kutsutuista pelastuu, eivät kaikki. Matt.22:1-14 Raamatun kirjoittajat käyttävät näistä pelastuneista sellaisia nimityksiä kuin kutsutut ja pyhät ja valitut ja uskolliset. Matt.24:24; Room.1:7; 8:28; 1Kor.1:2; Hebr.9:15; Jda,1:1; Ilm.17:14 Ketkä ovat siis nämä valitut, jotka on maailmasta erotettu? He ovat niitä, jotka ovat "kääntyneet pois pahuudestaan", "antaneet pelastaa itsensä" ja "valinneet hyvän osan". Apt.3:19,26; Luuk.10:42; 1Tess.1:4-10; Jes.45:22 He eivät ole niitä, jotka ovat jääneet vain ihmettelemään, kun Jeesus on heitä kutsunut, tai ovat vihastuneet evankeliumin kuullessaan, vaan he ovat ottaneet ilolla vastaan armon sanat ja lähteneet seuraamaan Herraa Jeesusta. Matt.4:17-22; Mar.1:14-2:17; Joh.1:12; Apt.5:33; 13:44-52; 2Kor.5:17-6:2
Jumalan "valittu ja pyhä" on siis se, joka on antanut sovittaa itsensä Jumalan kanssa ja on itsekin valinnut Herran Jeesuksen seuraamisen. Se ei vielä riitä pyhäksi tulemiseen, että Jumala on yksipuolisesti jonkun valinnut: ihmisen täytyy myös tehdä valinta. Joos.24:15,22; Matt.19:25-30 Molempien valinta tarvitaan, jotta jumalattomasta ja syntisestä tulee "Jumalan pyhä ja valittu". Raamattu paljastaa yksiselitteisen vääräksi fatalistien opetuksen siitä, että Jumala on valinnut vain osan ihmisistä pelastukseen, ei kaikkia. Jok´ikinen Jumalan kutsuma ihminen on Jumalan puolelta myös valittu, mutta kutsutun oma valinta ja suhtautuminen Jeesukseen muodostuu ratkaisevaksi jumalattoman sielun pelastumisen kannalta. Apt.19:9,17-20; 1Tess.1:4-10; 2:13; Hebr.2:1-4; 3:7-8; 12:25
Jumalan teko
Mitä tulee pelastavaan tekoon, niin se on yksin Jumalan teko. Tämä on syntien anteeksiantaminen ja hengellisesti kuolleen ihmisen herättäminen ja nostaminen ylös kuolleista, synnyttäminen uudesti ylhäältä. Joh.3:1-21; 5:24 Ihminen ei voi antaa anteeksi omia syntejään vaan armahdus on yksin Jumalan vallassa. Herra armahtaa, jos armahtaa, mutta pakko hänen ei ole sitä tehdä, ei varsinkaan sinä aikana, jonka ihminen valitsee eikä Jumala. Siksi on erittäin tärkeää ottaa vaarin omasta etsikonajasta. Luuk.19:41-44 Jeesus on otettava vastaan silloin, kun hän kutsuu. Jesaja sanoo: "Palaja Jumalan tykö silloin, kun hän läsnä on, sillä Herralla on paljon anteeksiantamusta." Jes.55:1-7 Jos hylkäät Jumalan kutsun, niin sen jälkeen voi olla myöhäistä huutaa Herraa avuksi, kun hätä yllättää sinut kuin tuulispää: tuska ja ahdistus on silloin sinun osasi. Snl.1:20-33; Room.2:1-11
Pelastusta ei voida ansaita. Kaikki mitä pelastukseen tarvitsee "tehdä", on jo valmiiksi tehty. Luuk.14:15-24; Joh.19:30; Room.5:6-11; Hebr.2:14-18; 7:18-28, 10:10-18 Evankeliumi on ilosanoma, koska pelastus ei ole kiinni ihmisestä itsestään, hänen hyvyydestään ja hyvistä teoistaan, vaan se on Jumalan lahja. Jokainen kelpaa Jumalalle, olipa sitten kuinka hyvä tai paha hyvänsä. Jeesus ei hylkää sitä, joka hänen tykönsä tulee. Uudestisyntynyt Jumalan lapsi voi olla varma pelastuksestaan, sillä syntien sovitusta ei voi kukaan enää mitätöidä. Synnit on jo sovitettu Jeesuksen runnellussa ruumiissa, silloin kun hän riippui ristinpuulla meidän tähtemme. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Siksi pelastus on varma. Kukaan ei voi myöskään tehdä tyhjäksi vanhurskautusta, syyttömäksi julistamista, sillä Herra Jeesus on noussut ylös kuolleista ja siinä on vanhurskauttaminen näytetty toteen. Room.4:23-24; Joh.16:8-11 Jos Jeesus olisi ollut tavallinen syntinen ihminen, niin hän ei olisi voinut nousta ylös kuolleista. Mutta koska hän oli Jumala, niin kuolema ei voinut häntä pitää, vaan hän nousi ylös ja toi meille uskoville kertakaikkisen voiton saattaen vihollisen häpeään. Voitto on saatu: mitä voi vihollinen Jeesuksen omille enää tehdä?
Meillä ei ole osaa eikä arpaa siihen, että Jeesus naulittiin ristiin. Meitä ei naulittu ristille, me emme sovittaneet maailmaa Jumalan kanssa, me emme nousseet ylös kuolleista, me emme voittaneet synnin, kuoleman ja perkeleen valtaa. Kaikki tämä on Jeesuksen ansiota, Jumalan teko syntisten hyväksi. Ihminen ei ole tehnyt mitään hyvää ansaitakseen pelastuksen. Hän on tehnyt vain syntiä. Mitä ansiota siis syntisellä ja jumalattomalla voi olla pelastuksestaan? Ei mitään. Nyt on kyse enää siitä, kuka uskoo meidän saarnamme? Room.10
Kehotuspuhe ei lähde eksymyksestä... 1Tess.2:1-16
Raamatussa kehotetaan jumalattomia monin sanoin tulemaan uskoon. Muun muassa näin: "Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa!" 2Kor.5:20 Ja vielä: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!" Apt.16:31 Jumalaton ei voi pelastaa itseään, siksi hänen tulee antaa Jumalalle lupa pelastaa itsensä, jos mielii päästä taivaaseen. Jumala ei pelasta syntistä ja jumalatonta vasten hänen tahtoaan. Siksi Herra vetoaa ihmisten tahtoon aikoessaan pelastaa heidät. Jumala sanoo: "Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala eikä toista ole!" Jes.45:22 Myös Jeesus sanoo ihmisen tahdon olevan ratkaiseva, kun opettaa pelastuksesta: "Joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen; mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen." Mar.8:35 Ja vieläkin hän sanoo syntisille ja jumalattomille: "Mitä sinä tahdot, että minä sinulle teen?" Mar.10:51-52 Jos on etsikonpäiväsi ja tahdot saada syntisi anteeksi, niin Jeesus antaa ne sinulle anteeksi. Herra sanoo: "Sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi. Mene rauhaan, sinun uskosi on sinut pelastanut!" Luuk.7:47-50 Voisiko ihanampaa sanomaa kukaan enää kuulla?! Syntisi on annettu sinulle anteeksi ja saat mennä Jumalan rauhaan! Eikö ole ihana elämän sana, joka vetää sinua hyvyydellään puoleensa! Jeesus ei tuomitsekaan sinua helvettiin vaan saat synnit anteeksi ja pääset taivaaseen! Jos vain tahdot, niin näin sinulle tapahtuu! Mar.1:40-42; Ilm.22:17
Pelastuksen tahtominen ei ole lain teko tai ansio, siksi se on yksin armosta. Jokaiselle annetaan kyky ja mahdollisuus ottaa vastaan Jumalan armo. Siksi kukaan ei ole eriarvoisessa asemassa muihin nähden. Jumala ei ole sulkenut ketään taivasten valtakunnan ulkopuolelle ilman, että antaisi tälle ensin mahdollisuuden tulla uskoon ja saada Jumalan armo. Tiit.2:11; Ef.1:3-14 Pyhien usko on tarjolla kaikille. Apt.2:39; Room.10:17 Jumalan tahto on, ettei yksikään hukkuisi, vaan kaikki tulisivat mielenmuutokseen. 2Piet.3:9 Kaikki kutsutut saavat tulla Jeesuksen luokse, jos vain itse sitä tahtovat. Iankaikkisen elämän lupaus kuuluu myös sinulle. Sinun ei tarvitse sen tähden peljätä sitä, ettet ehkä kuulukaan Jumalan valittujen joukkoon. Joka ikinen maailman ihminen kuuluu siihen. Mutta tahdotko sinä itse kuulua? Siitä on nyt kysymys. Kuka uskoo meidän saarnamme? Room.10
Me siis lisäämme parannukseen toisen osan, uskon Kristukseen, koska näille omantunnon kauhujen vallassa oleville ihmisille on esitettävä Kristuksen evankeliumi, jossa luvataan ilmaiseksi syntien anteeksiantamus Kristuksen nimessä. Heidän tulee siis uskoa, että heille lahjoitetaan syntien anteeksiantamus Kristuksen tähden. Tämä usko rohkaisee murtuneet, ylläpitää heitä ja tekee heidät eläviksi tämän (Room. 5:1) sanan mukaisesti: "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, meillä on rauha." Tämä usko saa omakseen syntien anteeksiantamuksen. Tämä usko paljastaa, mikä ero on Juudaan ja Pietarin, Saulin ja Daavidin katumuksella. Juudaan ja Saulin katumus ei hyödytä mitään siitä syystä, ettei siihen liity tätä uskoa, joka ottaa omakseen Kristuksen tähden lahjoitetun syntien anteeksiantamuksen. Daavidin tai Pietarin katumus taas tulee hyödyksi siitä syystä, että siihen liittyy usko, joka ottaa omakseen Kristuksen tähden lahjoitetun syntien anteeksiantamuksen. Ei rakkautta myöskään voi olla ennen kuin uskon kautta on päästy sovintoon. Lakia ei näet täytetä ilman Kristusta, tämän sanan (Room. 5:2) mukaisesti: "Kristuksen kautta meillä on pääsy Jumalan tykö." Vähitellen tämä usko kasvaa taistellen syntiä vastaan koko elämän ajan voittaakseen synnin ja kuoleman. Uskoa seuraa sitten rakkaus, niin kuin edellä olemme osoittaneet. Näin voidaankin lapsen pelko selkeästi määritellä sellaiseksi arkuudeksi, johon liittyy usko, toisin sanoen sellaiseksi, missä usko lohduttaa ja ylläpitää arkaa sydäntä. Orjan pelkoa on taas sellainen pelko, missä usko ei ole ylläpitämässä arkaa sydäntä.
Edelleen avainten valta toimii evankeliumin palvelijana ja julistaa sen lausumalla synninpäästön, joka on todellinen evankeliumin ääni. siten me puheeseen uskosta sisällytämme myös synninpäästön, koska usko tulee kuulemisesta, niin kuin Paavali sanoo. (Room. 10:17) Sillä kun evankeliumi on kuultu, kun synninpäästö on kuultu, omatunto rohkaistuu ja saa lohdutuksen. Ja koska Jumala todella tekee eläväksi sanallaan, avaimet todella antavat synnit anteeksi Jumalan edessä tämän sanan mukaisesti: "Joka kuulee teitä, se kuulee minua." (Luuk. 10:16) Tästä syystä synneistäpäästäjän sanaa on uskottava aina niin kuin tämä sana kuuluisi taivaasta. Varsinaiseksi parannuksen sakramentiksi voitaisiinkin sanoa synninpäästöä, niin kuin valistuneemmat skolastikotkin sanovat. Tätä uskoa sitten koettelemusten keskellä yhä uudestaan vahvistavat evankeliumin sanat ja sakramenttien käyttäminen. Nämähän ovat uuden liiton merkkejä eli syntien anteeksiantamuksen merkkejä. Ne siis jakavat syntien anteeksiantamusta, niin kuin Herran ehtoollisen asetussanat selvästi (Matt. 26:26, 28) todistavat: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan", "Tämä on uuden liiton malja" jne. Näin usko syntyy ja se vahvistuu synninpäästöstä, evankeliumin sanan kuulosta ja sakramenttien käytöstä, niin ettei se joudu tappiolle taistelussaan synnin ja kuoleman kauhuja vastaan. Tämä oppi parannuksesta on yksinkertainen ja selkeä asia, ja se vahvistaa avainten vallan ja sakramenttien arvoa. Se myös kirkastaa Kristuksen hyvää tekoa opettaen meitä turvautumaan häneen, välimieheemme ja sovittajaamme.