Että hän on jotain muuta kuin ohimenevä ihastus?
Missä vaiheessa tajusit
Anonyymi
97711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 97
Vanhimmat
Siitä etten pystynyt unohtamaan. Näitä ollut ennenkin.
etten pysty unohtamaan,vuosia menee ,mutta hän vaan pomppaa aina jostain mieleen kun moni ohimenevä ihastus on hävinnyt lopullisesti elämästäni...
En muista. Aika äkkiä ihastumisen jälkeen ellei jopa heti. Ei ole mikään pieni ihastumisen tunne kyseessä.
2016
Oletko n vai m?
Aika nopeasti. En ole myöskään pystynyt häntä millään unohtamaan, vaikka aikaa jo kulunut.
Mä en osaa oikeen ihastua kuin silleen kokonaisvaltaisesti täysillä, siksipä en ihastu kovin usein. Kiinnostusta voi olla vastakkaista sukupuolta kohtaan,mut ne on sitten lievempiä ja ohimeneviä. Ihastukseksi kiinnostus muuttuu ajan myötä jos saa tulta alleen.
Siinä vaiheessa kun paljastin sisimpäni hänelle.
- naiselta
Kun aloin itkemään autossa ihan yhtä-äkkiä ymmärsin koko asian.
Yhtä-äkkiä?
Tuli sellainen huoli ja tunne samaan aikaan koskaan tuntunut siltä.
Pari kuukautta sen jälkeen kun näin hänet ensimmäisen kerran.
Toisena päivänä, kun näin hänet. Salamaihastuminen, mitä seuraa toivottavasti palava rakkaus ja raudanluja suhde.
En tajunnut koskaan. Meni jo ohi.
Kauanko tunteesi kestivät?
Kun kohtasin hänet ajattelin jo heti, että siinä. Pelästyin, kosks en ole aiemmin moista tunnetta tuntenut
Tunne vain vahvistui kun pidimme yhteyttä ja tapailimme.
Olen tiennyt hänet ja hän oli jo tuttu, ennen kuin tapasimme.
Itselleni kävi sama hänen kanssaan. Hämmennyin ihan, kun oli niin tuttu. Valitettavasti olen alkanut kuitenkin epäilemään, että hän olisi minulle se oikea. Oli vaikeata aikaa muutenkin kyllä, että olen joutunut miettimään tätä tarkkaan. Mutta varmaa on se, että hän särki sydämeni joskus. Minun pitäisi varmaan unohtaa hänet ja ylipäätään miehet ja keskittyä vain omaan elämääni. Ja löytää usko. Se auttaisi.
Vanha kusinaama taas heittämässä iänikuista kakkendahliaansa, unelmissas a-ö naiset on täällä parjattavana ei tainnut pipsulis kelvata hänellekään
Ja tämäkin kirjoitus on muuten yksi provokikkare
Tajusin tunteen suuruuden, pysyvyyden ja poikkeuksellisuuden syksyllä 2018. Olin sitä ennenkin ollut voimakkaasti ihastunut, mutta yritin estellä tunnetta oman elämäntilanteeni takia (olin ollut pitkään rakkaudettomassa ja huonossa suhteessa, mutta en voinut lähteä pienimmän lapsen takia). Koin huonoa omaatuntoa. Syksystä 2018 tunne on selvästi isompi kuin ihastuminen. Rakkaus on ehdottomasti oikea sana, ♥️ vaikka emme suhteessa ole olleetkaan. Rakkaus ei vaadi vastarakkautta ollakseen totta. Se voi elää myös salaa suhteellisen hiljaa, ja vain kupruta välillä hetkeksi pinnan alta näkyviin.
Noinhan se menee. Tunteita ollut jo vuosia. Voimistuvat vaan. Pitkiä katseita, joskus juttelua, punastelua jne.. Aina hakee sen toisen muiden joukosta. Vaan tahtois enemmän..♥️
Voin allekirjoittaa myös tuon mitä sanot. Noin minäkin koen häntä, miestä kohtaan.
Silloin kun hän katsoi minua sillain pitkään ja minä olin kuin auton valokeilaan väänyt eläin. 😳
Siinä tunteessa edelleen...
Oletko nainen?
Ooks Tommi?
En.
En.
Kauanko tunne on kestänyt?
Vuosia.
Viime kesänä yksi vähän pidempi silmiin katsominen. Se oli vaan siinä. On sitä ennenkin katseltu miehiä silmiin, mutta en mitään tämänkaltaista ollut koskaan kokenut. Joku hänessä vaan kolahti, enkä ole voinut häntä unohtaa.
Siinä vaiheessa tammikuussa vuonna x kun emme enää tavanneet. Tuntui niin pahalta.
Kesällä 2012. Onko siitä jo niin kauan 🤔
Oletko nainen vai mies?
Nainen
Silloin kun huomasin että aina kun kuulen jonkun rakkauslaulun hän on se jota rupean heti ajattelemaan.
Vuosia siitä on, alle 10 mut yli viisi. Hän oli silloin heikoimmillaan, kun ymmärsin miten paljon hän minulle merkitsee. Toivottavasti hän muistaa pian minunkin merkinneen hänelle joskus enemmän.
No voi saatana.
Äläpä muuta sano...
Samaa mieltä, Becel paljon terveellisempää.
Hän hiipi sydämeeni niin pikku hiljaa ja salakavalasti etten ehtinyt suojautua tai varautua siihen mitenkään. Ehkä joskus viime vuoden loka-marraskuussa tajusin tilanteeni, ja tässä sitä nyt ollaan. Ei irti pääse vaikka kuinka pyristelisi vastaan, enkä edes halua:) On hän vain niin kertakaikkisen upea mies!
Marraskuussa
n - > n
Marraskuu 2019?
Joo just sillon
n - > n
Missä tapasitte?
Kun hän kolahti niin kolahti täysillä, enkä ole missään vaiheessa ajatellut sen menevän ohi. Nelisen kk kestänyt.
Oletko nainen?
Olen
2008 tammikuussa.
Silloin kun aloin puhumaan " Pehmosia"
Syyskuusta 2019. Ensimmäinen katse ja se oli siinä. Harmi vaan, kun ei ole mitään mahkuja kyseiseen naiseen emmekä tule enää näkemään.
Miksi ette tule näkemään?
Oletteko nähneet milloin viimeksi?
Ei ole enää asiaa paikkaan missä tapahtui. Syyskuussa ensimmäisen ja viimeisen kerran.
Samoin järjestely kysymys
Ok en mä
Kenelle vastasit?
No mikäs siinä järjestelyssä on niin vaikeaa? Mikset vain ehdota hänelle tapaamista? :p
Ei numeroa eikä olla tekemisissä..
Poistitko numeron vai etkö ole häneltä sitä saanutkaan? :p
Missä paikassa tapasitte syyskuussa?
Siis tarkoitin tähän ketjuun. :) Missä paikass näitte syyskuussa?
Heti, kun en enää nähnyt häntä. . . .
Tunsin, että hänestä ei voi laskea irti. Yksi ainut maailmankaikkeudessa. Ei silti muutoin kuin vain tietoisuus, että on olemassa.
Miksi et kertoisi hänelle tuosta?
Olet tuon varmaan kertonut viestillä kuitenkin?
Kuulostaa upealta. Koska tämä tapahtui? :)
Sen lisäksi että kiersimme pari vuotta toisiamme kuin kissa kuumaa puuroa ainakin sitten kun huomasin millainen olo minulla on aina hänen lähellään. Vaikka etukäteen tieto mahdollisesta kohtaamisesta olisi jännittänyt, kahden kesken hänen seurassaan sulan rennoksi. On hyvä, lämmin olo ja hymyilyttää. Häntäkin hymyilyttää. Olen kuin kotona. Tieto siitä että sellaista voi olla sai minut ymmärtämään mitä ilman elän. Tajusin että siinä hän nyt on. Aivan kuin olisin aina tuntenut hänet, vaikken kuitenkaan tiennyt mitään hänestä.
Seuraava vaihe oli se että aloin näyttämään tarkoittamattani muitakin tunteita kuin iloa, selitin sekavia tunteista ja tein noloja epätoivoisia tekoja. Pelästyin siis tunteitani ja käyttäydyin epäjohdonmukaisesti. Ja tunsin suurta ahdistusta siitä. Menetin hänet hetkeksi epämääräisen draamailunija vaiheilun takia ja se suru siitä paljasti viimeistään kuinka syvästi tunnen. Onneksi hän on viisaampi ja ymmärsi epävarmuuteni johtuvan suurista tunteista. Onneksi hän näkee minussa sen mitä minä hänessä.
Oletteko päässeet jo suhteeseen asti?
Silloin kun elämäntilanteet, sovinnaisuudet tai esim. muut ulkoiset paineet ja suuret tunteet tekee panoksia onnistumiseen, on luonnollista jännittää ja pelätä. Kun on syvästi rakastanut, ei:n vastaanottimien sattuu ihan erilailla kuin jonkun ihan sama ihastuksen kanssa. Silti on pakko uskaltaa, jos haluaa rakkaudelle edes jonkun mahdollisuuden.
Jos on kyse oikeasta rakkaudesta ja fiksusta empaattisesta ihmisestä, hän kyllä ymmärtää alun epävarmuuden ja pelon, etääntymiset kunhan syistä vain avoimesti kertoo. Kykyä ymmärtää toisen tunnetiloja ja kyky nähdä asioiden taustat ilman mustavalkoisuutta varmasti myös ennustaa parempaa liittoa kuin epäempaattinen mustavalkoisuus.
Jatkokysymys: miksi et ole tehnyt mitään, että ihastuksesi voisi olla jotain enemmän?
Läheisyydestä
Äsken tajusin, että ehkä hän oli pelkkä harha mulle. Ohimenevä ihastus.
Kauanko se ihastus kesti?
3 vuotta
Oletko mies?
Kun katsoin täällä palstalla häntä silmästä silmään, silloin tiesin.
Miten toi tapahtui?
Mun olis ehkä tajuttava, että olin hänelle ohi menevä ihastus...
Miksi niin kuvittelet?
Jos ei neljässä vuodessa tapahdu mitään edistymistä niin eipä kovin vakavissaan voi olla.
Oletko joskus antanut ymmärtää että et halua mitään enempää?
Eikö sinulla muka ollut osuutta siihen ettei edistynyt? Jos oli molemmista kiinni niin ihan yhtä hyvin toinenkin voi olla vakavissaan.
Siitä että suhteen mahdottomuus sattuu ja kaihertaa syvästi, ja enemmän kuin edellisen oikean seurustelusuhteen päättyminen. Kukaan muu ei koskaan ole aiheuttanut tälläistä tunnetta, enkä ole eilisen teeren poikia rakkausasioissa. Tämä jatkuu vaan kaikesta huolimatta.
Miksi suhde on mahdoton?
Olen oman rakkauteni kanssa samassa tilanteessa. Vaikka suhdetta tai mitään siihen viittaavaa ei ole edes ollut, rakastan isommin kuin edes pitkissä (7-9v) parisuhteissa, jotka on olleet av(i)oliittoja. Ihan hullua, mutta olen tajunnut, että rakkautta on aika erilaisia. Light ja Heavy versioita. Tämä on Heavyä, vaikka en häntä todennäköisesti saakkaan.
Mahdottomuus on usein oman pään sisäinen juttu. Erilaiset elämäntilanteet, väliaikainen etäsuhde, sosioekonominen asema, koulutus yms. on este vain kun ei ole valmis joustamaan, luovimaan, järjestelemään ja miettimään uusia ratkaisuja.
Ei edes varattuna oleminen ole este silloin kun rakkaus on syvä, aito eikä häviä ajan kanssa. Kumpi on enemmän oikein: a) lähteä vanhasta (huonosta) suhteesta ja rakastaa aidosti b) jäädä vanhaan (ilman rakkautta), ja sitoa vanha kumppani ilman että voi rakastaa täysipainoisesti vain velvollisuuden tunteesta. En ainakaan itse haluaisi olla tuo b-kohdan kumppani ja antaa lapsille mallia rakkaudettomasta ja onnettomasta parisuhteesta.
Jos on esteitä, pitää niistä puhua avoimesti ja yhdessä miettiä mitä niille voidaan tehdä. Moni asia voi ratketa ihan ok aika pienelläkin luovuudella. Elämäntilaidenkin sopeuttamisesta toisiinsa auttaa joko maltti-siirtymävaiheen tai uskallus ja halu hypätä ihan uuteen. Jos niin vaan itse haluaa.
Tässä oli tiivistettynä omatkin ajatukset sitkeästä ihastumisesta, joka ei ole poistunut, vain aaltoillut tasoja. Vaikka kuinka "järjetöntä" jonkun muun mielestäsi se TUNNE olisi, silti voisin päästää irti kaikesta muusta hänen vuokseen. Ehkä olen hullu, mutta omapa on pääni.
Kun se ei vaan lopu
Herranen aika
..
Viis vuotta männy siitäkin
Miten tää aika mänöö niin joutusasti
En oikein ymmärrä
Ehkä askelten harvetessa tai jotain sen muotoista.
Se on nyt loputtava. Tämä oli tässä. Hän on ilmeisesti varattu.
Yritän koko ajan tajuta, että hänen on oltava ohimenevä ihastus. Mutten millään tajua, koska hän on täyttänyt kaikki ajatukseni niin pitkään jo. Hänestä on tullut jo osa mun sielun maisemaa.
Et edes ole varma onko varattu? Miksi et ota asiasta selvää?
Se oli se yksi aamu arviolta kolmisen vuotta sitten. Katsoin hänen silmiinsä eikä paluuta ole ollut. Kolme vuotta näkemättä sekä kuulematta ja silti olen ihastunut.
Tajusin tänään, että me ei todennäköisesti nähdä ehkä enää ikinä. Tie haarautuu ja se vie eri suuntiin. Minua alkoi itkettää. Silloin tajusin. Epäilen, että hän ei ole tajunnut tätä, jos hän edes on minusta kiinnostunut.
Miksi ette näkisi enää?
Kun Hän lyhensi paidastani hihat 1978 :)
Koska ihastus muuttui rakkaudeksi jota ei vaan pysynyt unohtamaan.