Vesi puroina virtaa, lähestyy kohti meren pintaa.
Notkeat on lanteet veden, kääntyy vääntyy vaan ei murru.
Ei mieleni veden leikistä turru vaan tuottaa iloa se ihanaa.
Muistini rukkasilla lapioin santaa ja muistelen rantaa rakkauden.
Jospa vielä kerran nostaisit lantiosi ja kieputtaisit sitä villisti kohti koskea kuohuvaa.
Voisin tukillani siinä laskea, uitella ajopuuta kohden kohdun suuta.
Notkeat on lanteet veden, kääntyy vääntyy vaan ei murru.
Ei mieleni veden leikistä turru vaan tuottaa iloa se ihanaa.
Muistini rukkasilla lapioin santaa ja muistelen rantaa rakkauden.
Jospa vielä kerran nostaisit lantiosi ja kieputtaisit sitä villisti kohti koskea kuohuvaa.
Voisin tukillani siinä laskea, uitella ajopuuta kohden kohdun suuta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ovat sanasi, silti täynnä tunnetta...
Aistikas voisi kuvailla tätä?!