Päättämisen vaikeus

Ihminen on masentunut, jos ei osaa päättää mistään, ei pienistäkään asioista.
Siis vaikea valita, otanko tuon vai tuon.

Minulle tulee päätöksenteon vaikeutta jos olen pahasti stressaantunut tai ahdistunut. Olen perusluonteelta myös vähän perfektionistinen ja olen päätöksenteossa huolellinen yleensäkin. Ahdistuneena se menee kuitenkin yli samalla tavalla kuin sinulla.

tiedän tunteen, minäkin taidan olla sen verran perfektionisti ja aikaansaamaton. täytyy vain hyväksyä se tosi asia että et ole se täydellinen yksilö ja että anna armo itsellesi. älä yritä aina vaan ota rennosti ja jos jotkut ajattelee sua "luuseriksi" niin heidän päässään on jotain vikaa. :)

En osaa päättää mikä olis se lopullinen asuinpaikkakunta, tietenkin haen rauhaa,palvelut suht lähellä, työtön mies, sinkku,autoton,keski-ikäinen,kaverit kaukana jne..

No eipä muuta kuin "valmistelet" asiat ensin hyvin ja vasta sitten teet päätöksiä.

Toinen vaihtoehto tietysti on että teet ne päätökset vasta pakon edessä!

MUTTA ei hätä ole tämän näköinen - Näinhän meidän hallituskin toimii!!!

Samanlaisia kokemuksia aikaisemmin, mutta nykyään ei ongelmaa. Kannattaa muistaa että päätökset tehdän tunteella, joten kyky omien tunteiden kuunteluun auttaa lopulta enemmän kuin asian älyllinen pallottelu mielessä.

Totta kai myös faktatietoa ja ajatustyötä tarvitaan päätösten pohjaksi, mutta kuinka paljon? Tosiasia on, että et voi koskaan olla täysin varma päätöksesi oikeellisuudesta etukäteen, ja se on vain hyväksyttävä.

Voit järkeillä asian itsellesi vaikkapa niin, että päätöksen maksimaalinen "optimointi" onkin lopulta epäoptimaalista, koska päätöksentekoprosessi haukkaa silloin sliian suuren osan rajallisesta elämästäsi. Hyvin monissa tilanteissa on vaan järkevintä tehdä edes joku päätös, vaikka se ei olisi paras.

Käytännössä voit harjoitella näin: Aseta päätöksenteollesi tietty aikaraja, ja sitten vaan teet päätöksen ajan puitteissa ja opettelet hyväksymään päätöksentekoon liittyvän epämukavan epävarmuuden tunteen. Tätä kun toistat tarpeeksi, sinusta tulee parempi tekemään päätöksiä!

Onpa hyvä ja tärkeä aloitus minullekin. Olen tällainen tyyppi:
- Kotona en tiedä, mitä tekisin, kun vaihtoehtoja on niin kamalasti. Tiskaanko nyt ensin vai laitanko pyykit koneeseen vai imuroinko, jne. Kotitöitä on aina odottamassa niin tosi paljon, että olen jatkuvassa stressissä. Minäkään en saa mitään aikaan. Päätöksenteko ja tekemättömien ajattelu vie kaiken ajan. En myöskään jaksa samaan syssyyn pitkään työskennellä. Aina pitäisi valita se kiireisin, tärkein ja eniten tekemättömien stressiä siten helpottava. Vaikeaa!
- Sitten haluaisin mennä kävelylle ja puistoon jumppailemaan ja jään jahkaamaan, mitä panen päälle. Jos laitan tuon takin niin nämä housuthaan ei käy sen kanssa ja mitä ihmettä tarvitsen laukkuun mukaani. Mitkä jalkineen tänään? Häärään eteisessä ihan sekaisena ja aikaa kuluu. Pimeänä vuodenaikana ehtii tulla pimeä, ennen kuin meikä on ulkona.
- Sitten kun pääsen ulos kadulleni, en tiedä mihin suuntaan nyt lenkkiäni lähden tekemään. Voin periaatteessa lähteä kävelemään ihan jokaiseen ilmansuuntaan, joko tuonne päin ja takaisin tai jossakin siellä ympyrän tehden ja jostakin kautta kotiin palaten. Tämän asian päättäminen vie energiaa ja aikaa.
- Ruokakaupassa käytän hirveästi aikaa, kun en käsitä mitä ja miten nyt ja lähipäivinä söisinkään, mitä tulee ostaa. Ihan kauheaa jahkaamista ja aikaa kuluu. Seison siinä hyllyn edessä kuin hoopo.
- Minulle tämä oire on todella voimia ja aikaa vievä. En koskaan rentoudu. Minulla ei muka koskaan ole aikaa esim lukea kirjoja ja muita juttuja, kun on aina nämä pähkäilyt käytännön hommista, mitä nyt tehtävä ja mitä valitsen. Kaikki on aina levällään. Vaihtoehtojen runsaus on hirveän rasittavaa varsinkin yksinään elevälle, kun silloinhan ollaan aivan liian vapaita valitsemaan, ihan kaikessa. Rasittaa, kun mikään ei ohjaa, mitä tulee juuri nyt valita.
T. "Jahkailija"

Tämä on tärkeä aloitus, minullekin.
Tuolla edellä tullut suurinpiirtein minunkin pähkäilykohtani esiin.
Menee paljon voimia. Syyllistän itseäni, että olen aikaansaamaton asioissa. Mutta, jos ajattelen päättämättömyyden johtuvan masennuksesta ja ahdistuneisuudesta, niin helpottaa hiukan ajatuksella, että olen kipeä. Nuo nimittäin ovat psyykkiset oireeni miltei jatkuvasti ja sitä kautta tämä päättämättömyyskin sitten tulee.
Millainen ihminen voisi tulla tällaista ihmista kotiin auttamaan, se olisi nimittäin taivaallista, edes silloin tällöin.