Kerro miten saat purettua niitä vihantunteita, joita homesairaus ja siitä johtuva paperisota aiheuttaa ?
Miten purat vihantunteita, joita tulee jatkuvasta paperisodasta päättäjien kanssa ?
Kuinka monta vuotta olet taistellut saadaksesi oikeutta ?
Saatko nyt lakisääteisen tapaturmaeläkkeen 85 % sairastumisajan palkastasi ?
Onko sinut "todettu terveeksi ja työkykyiseksi" vakuutusyhtiön lääkärin sinua näkemättä ja ilmeisesti papereitasi lukematta ?
Kuinka monta mapillista sinulle on kertynyt papereita kirjeenvaihdostasi vakuutusyhtiön, Kelan, Työvoimatoimiston, työnantajan, Kuntien eläkevakuutuksen tai jonkun muun oman työnantajasi eläkevakuutusyhtiön kanssa ?
Miten purat vihantunteita, joita tulee jatkuvasta paperisodasta päättäjien kanssa ?
Kuinka monta vuotta olet taistellut saadaksesi oikeutta ?
Saatko nyt lakisääteisen tapaturmaeläkkeen 85 % sairastumisajan palkastasi ?
Onko sinut "todettu terveeksi ja työkykyiseksi" vakuutusyhtiön lääkärin sinua näkemättä ja ilmeisesti papereitasi lukematta ?
Kuinka monta mapillista sinulle on kertynyt papereita kirjeenvaihdostasi vakuutusyhtiön, Kelan, Työvoimatoimiston, työnantajan, Kuntien eläkevakuutuksen tai jonkun muun oman työnantajasi eläkevakuutusyhtiön kanssa ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja polta tarvittaessa koko materiaali. Totuus ei pala tulessakaan, kokeile!
Anna palaa, jos haluat luovuttaa taistelusi ihmisarvoisen elämän saavuttamiseksi ja laillisten terveydenhoito- ja eläke-etujesi saamiseksi. Totuus ei pala tulessakaan - eipä niin, mutta ihimisarvoinen elämä siinä menee.
Ei Suomessa jaeta oikeutta totuuden mukaan, vaan papereiden mukaan jos edes niidenkään.
Pidä kaikki visusti tallessa ja mieluiten pidä vielä "homesairauspäiväkirjaa" vastaisen varalle. Aloita päiväkirjan takaosasta oma lukunsa, johon kirjaat kaikki selitykset, joilla sinun homesirautesi väitetään joksikin muuksi kuin homesairaudeksi ja miksi hoito, kuntoutus ja ehkäpä eläkekin sinultä evätään. Saat kasaan todellisen tragikomedian ainekset.
Ei niitä mapillisia voi polttaa kun vakuutusyhtiössä ja muissa paikoissa, joiden pitäisi maksaa minulle ammattitaudistani korvausta, ne juuri kaikkein tärkemmät paperit menevät aina tämäntästä "hukkaan" eli mappi "öö:hön", eli ne hävitetään tahallaan.
Voin aina lähettää kopiot hukkaan menneiden tilalle. Minun totuuteni ei pala tulessakaan.
Homeallergiani seuraamuksineen ja siitä johtuvat paperisodat eivät ole synnyttäneet eivätkä synnytä vihaa minussa.
Se mikä on synnyttänyt vihani ja synnyttää yhä on se ääretön koululääketieteen edustajien piirissä vallalla oleva tietämättömyys, johon törmäsin itse jo oireiluvaiheessani, jatkumona tutkimusvaiheet ja johon vielä tämänkin päivän tulevat homeallergikot näyttävät törmäävän.
Sydämessäni olevaa vihan kipinää ylläpitää vallalla oleva tilanne, joka on homeallergikkojen kohdalla jatkunut jo yli kolmekymmentä vuotta ja jolle ei näytä loppua olevan näköpiirissä.
Kipinä roihahtaa liekkeihin kuullessani vaikkapa epikriisistä mihin työterveyslääkäri oli kirjannut tutkittavallaan olevan paniikkihäiriöitä vastoin todellisuutta tai perättömän lapsiastmaväittämän jne.,
lukiessani jatkuvasti homeisista kouluista/päiväkodeista/sairaalaoista, joita insinöörit laitteineet rientävät tutkimaan,
lukiessani jälleen artikkeleita tämän vuoden lumettoman ajan osalta, jotka artikkelit huomioivat vain siitepölyallergikot jne.
Vihanltunteeni on kuin kipinä, joka leimahtaa liekkiin mainitsemistani syistä, kestäen vähän aikaa, pienentyen jälleen kipinäksi.
Kysyit monta vuotta olet taistellut saadaksesi oikeutta?
Sitten ammattitautihakemukseni postituksen vakuutusyhtiölle yli neljä vuotta. KKO:sta ei ole vielä tullut päätöstä.
Terveen ja työkykyisyyden osalta totean, että Työterveyslaitos totesi minut terveeksi ja työkykyiseksi Dg:llä alkava tavallinen astma huolimatta homeen aiheuttamista keuhkotulehduksen jälkeisistä vaihtelevista keuhkojen kokonaisdiffuusiokapasiteettiarvoista, jotka vaihtelut eivät edes kuulu astmaan.
Kysymykseesi montako mapillista...?
Itseeni kohdistuen pari mapillilista ja tiedonkeruun takia, tämän hömpän osoittamiseksi ainakin viisi, plus muutama lääketieteen oppikirja.
H
Olen kaikin tavoin pyrkinyt välttämään paperisodan. En kirjoita päättäjille. Olen kerran soittanut vakuutusyhtiön ylilääkärille ja se riittää. Toivottavasti ei tarvitse soittaa toista kertaa. Astmani puhkesi kahdessa kuukaudessa työpaikan homeremontin aikana kolme vuotta sitten. Olin saanut oireita jo vuotta aikaisemmin ja astman tutkiminen oli aloitettu ennen remonttia. Siitä huolimatta tutkimusten läpikäyminen on ollut jatkuvaa taistelua. Vihan tunteita ei voi välttää tulemasta, mutta yritän ymmärtää minkä tiedon esiaste tunne milloinkin on. Ahdistus on helpottanut sitä mukaa kun olen löytänyt uudelleen fyysiset rajani ja rajoitukseni samoin olemassa olevan toimintakykyni. Sairastumiseni oli sokki sillä se tapahtui kovin lyhyessä ajassa ja olen sen jälkeen ollut hyvin lähellä kuolemaa monta kertaa. Mutta minua on auttanut kaikkein eniten se tieto, että voin kuolla minä hetkenä tahansa (saan nimittäin astmakohtauksia ulkoilmassa olevasta homeesta). Korvaukset ovat toisarvoinen asia, jos kuolen pian, mihin minä korvauksia tarvitsen. En aio valittaa mistään päätöksestä. Sitten kun elämä käy liian vaikeaksi jätän lääkkeet pois ja kuolen vaikka hitaasti kituen. Tunnen olevani voittaja, minun ei enää tarvitse kerjätä avustuksia, tehköön vakuutusyhtiö mitä tahansa päätöksiä.
Vakuutusyhtiöstä, Kuntien eläkevakuutuksesta, Kelalta ym. on tullut niin vääristettyjä lausuntoja, että onhan ne ollut pakko korjata.
En todellakaan enää ole työkykykyinen ja olen ollut lähellä kuolemaa minäkin. Minulla ei ole puolisoa, joka minut elättäisi.
Minun asioistani ei pidä huolta kukaan muu kuin minä itse. En toki hyväksy väärää todistusta itsestäni ja sairaudestani. Siksi on myös hyvä säilyttää kaikki vanhat paperit.
Vakuutusyhtiö jopa väitti Työterveyslaitoksen tutkimuksia vääriksi. Otin kopiot TTL:n papereista ja valitin vakuutusyhtiölle. Asiani oikaistiin. Nyt odottelen lopullista päätöstä.