Nyt ku oon ollu juomatta jonkun aikaa,niin huomasin tossa,että meikäläinen on jääny ihan totaaliyksin.Siis mulla ei oo tällä hetkellä ihmissuhteita,ei kavereita,naisystävästä puhumattakaan.Onneks yritän kouluttaa itseeni jollon ees nään muita ihmisiä.Muuten juomattomuus on ok,mutta tässä alkaa miettimään kaikenlaisia juttuja.Mä en käyAA:ssa,tai lopetin sen parin käymiskerran jälkeen.Tuntuu,ettei oo ees halua lähtee ihmisten ilmoille,jos ei oo pakko.
nalli kalliolla
korkki
9624
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...vaiva mullakin.Tosin selvinpäin tajuan ettei juopotteluajan"ystävyys"ole kestävää laatua.
kävisi tutustumassa A-kiltaan?
A-kilta on ihan hyvä juttu,oon käyny siellä.Pointti on tässä nyt se,että mulla ei oo mitään halua lähtee mihinkään, eikä se mun kirjotus ollu mikään valituskirje,totesin vaan,että miten on käyny.
Minä luulin, että kaipaat seuraa, mutta et löydä.
Totta puhut! Itse lopetin juomisen kaksi vuotta sitten ja siitä alkoi hiljaiset päivät ja yksinäiset illat. Katson usein peiliin ja kiroan: "Ei saatana tämä voi jatkua näin". Mutta sitten tajuan, että noiden sanojen takana lymyää tekosyy aloittaa juominen. Sitten vaikka takki päälle ja lähikuppilaan - kuppi kahvia ja päivän lehti, kiitos. (Tai vaikka vesilasi, vessanavain ja heiniä paali!)
Joo,minäkin oon sisuuntunut sen verran,etten ihan helposti ala enää ottamaan,kun tietää,että lopputulos on aina sama.Päätin tossa taannoin,että katotaan nyt millasta elämä on selvinpäin,enkä ootakaan,että tää ois helppoo.Tosin luulin sillon alussa,että elämä aukeis jotenkin auvoisena kun jaksaa vaan olla tarpeeks pitkään juomatta.Mut,ei muutaku etiäpäin sano mummo lumihangessa,tai jotain sinnepäin.
Kyllä, tuo on ainoa lääke tähän "tautiin". Samalla, kun kärvistellään tässä, annanpa hieman pohdittavaa: Kun henkilö juo liikaa, sanotaan, että hänellä on HENKILÖKOHTAINEN ongelma. Kuitenkin siitä juomisesta kärsii myös aviopuoliso, lapset, työtoverit, sukulaiset, tuttavat, ystävät...mitä ihmeen henkilökohtaista siinä on? Mutta sitten! Kun lopetat juomisen, silloin alkaa synkkä, yksinäinen ja TODELLA henkilökohtainen työskentely kohti raittiutta. Kärsitään oikeasti henkilökohtaisesta ongelmasta. Kenestäkään ei juuri ole apua tässä karussa väännössä. TUKEA toki voimme saada, (ja sitä todella tarvitaan) kun itse haemme.
Kuten kerroin olen nyt pari vuotta ollut juomatta. Juomattomuuden alku oli se "tavanomainen", viikko katkolla ja neljä viikkoa hoitolaitoksessa. Sen jälkeen olen käynyt n. kerran viikossa "kallonkutistajalla". Käyn mieluummin siellä kun otan jotakin tabuja. (Siis mä olen siinä onnellisessa asemassa, että en käytä edes mitään lääkitystäkään.)
Sitten lopuksi sitaatti Edu Kettuselta: "Minun tehtävä on raahata kuollutta miestä kivisiä peltoja pitkin" (Kuollut mies on se entinen juoppo-minä).
Mulla on muuten aika tarkkaan nuo samat jutut,tuo vois tuo loppu olla ihan yhtä hyvin minun kirjottama,siis tuosta mistä alkaa,juomattomuuden alku oli se tavanomainen....
Kirjotin joskus AA:ssa käynnistämutta sen jälkeen tapahtu muutamia retkahduksia.Varsinainen kuiva kausi alko juoppoparantolassa olon jälkeen.
Meidän kaikkien alkoholistien tarinat ovat toinen toistensa kertausta. (Taudin kuva etenee tarkkojen ja määrättyjen sääntöjen mukaisesti!) Mutta sitten ne keinot parantua ja kuntoutua: Ne ovat YKSILÖLLISIÄ!