Mitä haluaisit tietää kumppanuusvanhemmuudesta tai apilaperheistä? Oletko ehkä seurannut Nelosen kevään 2020 uutuussarjaa Lapsi tuntemattoman kanssa, ja kumppanuusvanhemmuus perhemuotona pohdituttaa? Tai mietitkö, millainen ylipäätään on apilaperhe?
Nyt voit kysyä vapaasti mitä vain aiheeseen liittyen! Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä ja vertaistoiminnan koordinaattori Kaisa Niittynen vastaavat kysymyksiisi tässä ketjussa torstaina 26.3. klo 14-16. Niittynen toimii asiantuntijana Nelosen sarjassa Lapsi tuntemattoman kanssa.
Kysy rohkeasti jo etukäteenkin. Tapahtuman jälkeen ketju suljetaan ja jää palstalle luettavaksi. Tapahtuman ideana on tarjota luotettavaa asiantuntijatietoa, ja aiheeseen kuulumattomat tai sääntöjen vastaiset kommentit poistetaan.
--
Sateenkaariperheet ry:n tavoitteena on edistää perheiden moninaisuuden huomioimista yhteiskunnassa, lisätä tietoisuutta sateenkaariperheistä, kehittää lainsäädäntöä ja palvelujärjestelmää tukemaan sateenkaariperheitä heidän kasvatustehtävässään sekä tarjota sateenkaariperheiden jäsenille heidän tarvitsemiaan tukipalveluita. Sateenkaariperheet ovat lapsiperheitä, joissa yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. www.sateenkaariperheet.fi
Kysy mitä vain kumppanuusvanhemmuudesta & apilaperheistä: asiantuntijat vastaavat to 26.3. klo 14-16
65
23740
Vastaukset
- Anonyymi
Mistä ihmiset löytää toisen kumppanivanhemman, jos tutuista tai lähipiiristä ei millään löydy?
- Anonyymi
Tämän minäkin haluaisin tietää
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämän minäkin haluaisin tietää
Itselläkin tämä mielessä
Mutu-tuntumamma perusteella noin puolet kumppanuusvanhemmista tuntee toisensa entuudestaan, kun taas toinen puolikas on löytänyt toisensa tässä nimenomaisessa tarkoituksessa. Kumppanuusvanhempia on perinteisesti etsitty Sateenkaariperheet ry:n keskustelufoorumilta. Nykyään on käytössä myös aktivistien perustama ja ylläpitämä FB-ryhmä.
Lisätiedot: https://sateenkaariperheet.fi/toimintaa-ja-tukea/vertaistoiminta-verkossa/
- Anonyymi
Moi, katsoin ekan jakson tuosta Nelosen ohjelmasta, oli kiinnostava ja mielestäni hyvin tehty formaatti. Olen käsittänyt, että kumppanuusvanhemmuus olisi viime aikoina tulltu suositummaksi, näen myös ihmisiä välillä ihan deittipalstoillakin etsimässä kumppanuuspuolisoa. Onko tämä totta, vai onko termi vain tullut tutummaksi? Eikö lapsia ole kuitenkin tehty ystävien kanssa ihan kautta aikojen?
Kumppanuusvanhemmuus on uusi käsite. Se on suomennos englannin sanasta co-parenting. Mutta lapsiperheitä on perustettu pitkään rakkaussuhteiden ulkopuolellakin, ennen kaikkea sateenkaari-ihmisten keskuudessa. Sateenkaaripiireissä puhutaan usein apilaperheistä, varsinkin silloin kun kumppanuusvanhempien on useampia kuin kaksi.
- Anonyymi
Onkohan sellaisesta "vieraskoreudesta" enemmän haittaa vai hyötyä kumppanuusvanhempisuhteessa? Siis puolisolle nyt ihmiset sanoo melkein mitä vain, mut ku jos se kumppanuusvanhempi jää sit kuitenkin vieraammaksi? Et kun avoimuus olis hyvä, mut toisaalta...
Kumppanuusvanhemmille tulee joskus ongelmaksi, että ei ole opittu "riitelemään". Rakkaussuhteessa tulee useimmilla riideltyä säännöllisesti. Vaikka rakkaussuhteessakaan ei useinkaan opita riitelemään mitenkään rakentavasti, niin ainakin opitaan se, että riidankin jälkeen on elämää. Kumppanuusvanhemmuutta pohtivien olisikin hyvä miettiä myös sitä, miten tulevat ristiriitatilanteet (koska niitä tulee!) ratkaistaan. Verrattuna rakkaussuhteessa vanhemmuutta jakaviin, kumppanuusvanhempien vahvuus on usein hyvin selkeät pelisäännöt, jotka ennalta ehkäisevät ristiriitatilanteiden eskaloitumista.
Kaikissa perhemuodoissa on omat heikkoudet ja vahvuudet. Mikään perhemuoto ei ole toista parempi. Kaikissa pitää varautua heikkouksien varalle ja ottaa hyöty irti vahvuuksista.
- Anonyymi
Kuinka paljon Suomessa on kumppanuusvanhemmuusperheitä? Kasvaako määrä?
Tästä ei ole mitään tilastoja. Kyselyjemme mukaan noin 10 prosenttia sateenkaariperheistä on apilaperheitä (=kumppanuusvanhempien perheitä). Cis-heteroiden perustamien kumppanuusvanhemmuusperheiden määrästä ei kenelläkään ole mitään tietoa, mutta vahva tuntumamme on, että se on kovassa kasvussa. Arvioimme näin saamiemme yhteydenottojen kasvun johdosta. Henkilökohtainen, villi veikkauksena voisi olla, että tällä hetkellä kumppanuusvanhempien perustamia perheitä on yhteensä useita satoja, ehkä jopa tuhatkunta. Yhtä kaikki, kyse on merkittävästä ja kasvavasta ryhmästä perheitä.
- Anonyymi
Mitä jos rakastuukin kumppanuusvanhempaan? Se olisi varmaan haastavaa, jos tulisi tunteet peliin, ja sitä myötä myös ongelmat. Silloinhan tilanne muistuttaisi jo normaalia suhdetta, jota voisi kohdata ero. Tapahtuuko tällaista tietääksenne usein?
Jos kumppanuusvanhempien kesken kävisikin niin, että kumppanit rakastuvat toisiinsa, niin mikäs siinä sitten: perhe voi jatkaa perheenä, jossa vanhemmat ovat rakkaussuhteessa keskenään. Jos jossakin kohtaa vanhempien parisuhde kuitenkin päättyy, pitää lapsen asioista sopia uudelleen, kuten muissakin perheissä, joissa vanhemmat eroavat. Tässä kohtaa vanhempien kesken ehkä jo kumppanuusvanhemmuutta suunnitellessa tehdyt sopimukset ja suunnitelmat on hyvä kaivaa esille ja käyttää niitä pohjana eron jälkeistä vanhemmuutta järjestellessä.
Jos ihastuja ei saa vastakaikua tunteilleen, on ihastujan pohdittava, kuinka pärjää näiden tunteiden kanssa. Jos lapsi on ei ole vielä saanut alkuaan, voidaan miettiä, onko ihastumisen tunteet peruste pitää hiukan taukoa kumppanuusvanhemmuusprosessissa tai jopa lopettaa kokonaan yhteinen suunnittelu vai pärjätäänkö tunteiden kanssa. Elämän aikanahan ihastumisiahan tulee ja menee. Moni ihastus jää ilman varsinaista toimintaa tai tulee edes ihastuksen kohteen tietoon. Aikuinen ihminen osaa pyrkiä toimimaan niin, että hillitsee noita tunteita ja vie huomiotaan muualle. Miten on pärjännyt, jos on joskus ihastunut esim. ystäväänsä? Tarvittaessa voi aina hakeutua ulkopuolisen ammattiavun piiriin käsittelemään tunteitaan. Useimmiten ihastuminen menee ohi. Usein kyse saattaa olla siitä, että kokee vanhemmuuskumppaninsa mukavana ihmisenä, jonka kanssa synkkaa, ja kun tarkemmin tarkastelee ja erittelee tunteitaan huomaa, ettei niihin välttämättä liity tai tarvitse liittyä mitään romantillista tai seksuaalista.
Toiset ovat herkempiä ihastumaan kuin toiset. Joku saattaa tarvita ihastumisentyyppisiä tunteita, jotta ylipäätänsä pystyy hyväksymään jonkun kumppanuusvanhemmaksi. Useimmiten kumppanuusvanhemuuteen ei liity rakastumista tai ihastumista, toisen/toisten arvostusta ja kunnioitusta, yhteenkuuluvuuden tunnetta kylläkin. On kuitenkin hyvä harjoittaa itsetuntemustaan ja selvittää, millainen ihastuja on ja kuinka käsittelee asioita, jos itse ihastuu toiseen vanhempaan tai toinen vanhempi ilmaisee ihastumisensa.
- Anonyymi
Onko apilaperhe siis perhe, jossa lapsella on käytännössä jopa neljäkin vanhempaa? Mutta kaksi heistä vain ns. "viralliset vanhemmat"? Olen itse pidempään miettinyt kumppanuusvanhemmuutta, ja olisi kiinnostava mahdollisuus että hankkisinkin lapsen jopa pariskunnan kanssa. Esimerkiksi homopariskunnan, joille lapsen saaminen olisi hankalaa. Uskon, että useampi rakastava aikuinen lapsen elämässä olisi todella positiivinen juttu.
Sateenkaaripiireissä on puhuttu apilaperheistä, erityisesti silloin kun kumppanuusvanhempia on ollut useampi kuin kaksi. Naisparin ja itsellisen miehen muodostama kolmiapilaperhe on yleisin. Nykylain mukaan juridisia vanhempia voi olla vain kaksi. Mutta uusittu lapsenhuoltolaki antaa lapselle tapaamisoikeuden myös tosiasialliseen (sosiaaliseen) vanhempaan.
Kaikissa perhemuodoissa on omat vahvuudet ja omat haavoittuvuudet. Kolmen ja neljän vanhemman perheiden vahvuuksia ovat ainakin se, että vanhemmat saavat mahdollisuuden palautua ja levähtää, ja viettää myös rakkaussuhdeaikaa silloin kun lapsi on toisessa kodissa. Jos toisessa kodissa tapahtuu vanhempien ero, toisessa kodissa olosuhteet pysyvät vakaina ja turvallisina. Tämä on lapsen näkökulmasta ehdoton etu. Kolmen tai neljän vanhemman kesken asioista sopiminen ei ole ainakaan helpompaa kuin kahden kesken.
Lisää sekä byrokratiasta sekä useamman vanhemman perheiden tilanteista: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/vanhemmuuskumppanuus/
- Anonyymi
Edelliseen kysymykseen liittyen aloin miettiä, että onko biologiset vanhemmat aina ne viralliset vanhemmat? Vai voiko biologisen vanhemman kumppani adoptoida lapsen, vaikka lapsella olisi jo kaksi virallista huoltajaa?
Kaikkien kumppanuusvanhemmuutta harkitsevien tulee ymmärtää perhejuridiikan perusperiaatteet: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/perheen-byrokratia/
Biologiset vanhemmat eivät aina ole lapsen juridisia vanhempia. Juridisesti vanhemmuus ja huoltajuus ovat täysin irralliset asiat. Vanhempi voi olla huoltaja, mutta ei välttämättä. Huoltaja voi olla vanhempi, mutta aika usein ei ole. Juridisia vanhempia voi olla maksimissaan, huoltajien määrälle ei ole rajoitteita. Vanhemman kumppani voi adoptoida lapsen vain jos toinen vanhempi luopuu vanhemmuudestaan. Tässäkin tilanteessa lapselle voidaan sopia tapaamisoikeus juridisesta vanhemmuudesta luopuvaan vanhempaan. Lisätietoja löytyy yllä olevasta linkistä.
- Anonyymi
Kuinka paljon mahtaa olla lapsettomia heteropareja, jotka ryhtyvät kumppanuusvanhemmuuteen naisen (tai naisparin) kanssa? Jos olettaa, että heteroparin lapsettomuus johtuu naisesta, niin mikä silloin on sen "synnyttämättömän" naisen virallinen/laillinen suhde lapseen?
Sateenkaariperheiden neuvontapuhelimeen tulee yhä enevässä määrin yhteydenottoja heteromuotoisessa parisuhteessa eläviltä ihmisiltä, jotka etsivät kumppanuusvanhempaa tai kumppanuusvanhemmuuspariskuntaa. Sitä, kuinka paljon on niitä, jotka lopulta saavat lapsen kumppanuusvanhempina, ei ole tilastoa.
Suomessa lapsen synnyttänyt on automaattisesti lapsen juridinen vanhempi ja huoltaja. Henkilö, jonka siittiöitä on käytetty lapsen alulle saattamiseen, voi tunnustaa lapsen isyyden. Jos synnyttäjä on naimisissa miehen kanssa, merkitään mies automaattisesti lapsen isäksi, elleivät asianomaiset muuta isänkandidaattia ilmoita. Jos synnyttäjä ei ole miehen kanssa naimisissa, jää toisen vanhemman vahvistaminen vanhempien hoidettavaksi. Suomessa lapsella voi olla kaksi juridista vanhempaa.
Perhe voi toimia muutamalla eri tavalla:
1. Lapsen isyys tunnustetaan ja vanhemmiksi jäävät synnyttäjä ja tunnustaja. (lapsen vanhemmat ovat hänen biologiset vanhempansa)
2. Lapsen isyyys tunnustetaan ja jos tunnustaja on naimisissa, voi synnyttäjä luovuttaa vanhemmuutensa perheen sisäisen adoption kautta isyyden tunnustajan puolisolle. (lapsen vanhemmat ovat hänen biologinen isänsä ja hänen mies/naispuolinen aviokumppaninsa, mutta vanhemmuudestaan luopuvalle synnyttäjälle ja lapselle voidaan tehdä virallinen tapaamissopimus)
3. Lapsen isyyttä ei tunnusteta ja synnyttäjä on lapsen ainoa juridinen vanhempi
4. Lapsen isyyttä ei tunnusteta ja synnyttäjän aviokumppani adoptoi lapsen perheen sisäisellä adoptiolla. (lapsen vanhemmat ovat synnyttäjä ja hänen nais/miespuolinen kumppaninsa)
5. Lapsen isyys tunnustetaan ja tunnustaja luovuttaa vanhemmuutensa perheen sisäisen adoption kautta synnyttäjän aviopuolisolle. (lapsen vanhemmat ovat synnyttäjä ja hänen nais/miespuolinen kumppaninsa, mutta vanhemmuudestaan luopuvalle isälle ja lapselle voidaan tehdä virallinen tapaamissopimus)
Juridisten vanhempien välille voidaan tehdä elatus- ja tapaamissopimuksia. Lapsi perii automaattisesti juridiset vanhempansa. Se, ketkä lapsesta oikeasti huolehtivat ja toimivan hänen vanhempinaan ja kasvattajinaan ei ole sidottu juridiseen vanhemmuuteen, vaan siihen miten vanhemmat päättävät asiat tehdä.
- Anonyymi
Perustuuko kumppanuusvanhemmuus tosi vahvoihin sopimuksiin? Mitä jos niitä rikkoo? Mietin esimerkiksi, jos ei vielään lasta toiselle vanhemmalle, tai ei joskus ole rahallisesti yhtä mukana. Tapahtuuko tällaisia?
Tietyistä asioista voidaan sopia juridisesti sitovasti, mutta on iso joukko seikkoja, joista kannattaa keskustella ja sopia, vaikka sopimukset eivät olisikaan juridisesti päteviä.
JURIDISET SOPIMUKSET:
Kahden vanhemman tapauksessa lainsäädäntö mahdollistaa (niin ydinperheissä kuin kumppanuusvanhempien perheissä) juridisesti pätevät sopimukset lapsen huollosta, tapaamisista ja elatuksesta. Nämä sopimukset vahvistaa viran puolesta lastenvalvoja tai tuomioistuin, ja ne ovat toimeenpantavissa. Toisin sanoen lapsen tapaamisoikeuden toteutumiseksi lapsi voidaan viime kädessä hakea tapaamiseen. Näitä tapahtuu joskus missä vain perhemuodossa. Ei liity mitenkään erityisellä tavalla kumppanuusvanhemmuuteen. Jos kumppanuusvanhempia on kolme tai neljä, lainsäädäntömme ei mahdollista lapsen edun täysimittaista huomioimista. Oli vanhempia kumppanuusvanhempien perheessä kaksi, kolme tai neljä, vanhemmuutta suunnitteleva ei säästy perhejuriidikan perusteiden omaksumiselta: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/perheen-byrokratia/
MUUT SOPIMUKSET:
Kumppanuusvanhemmuutta suunnittelevien kannattaa etukäteen keskustella lukuisista arkielämän asioista, joita perhe tulee kohtaamaan. Näistäkin keskusteluista suosittelemme kirjoittamaan ylös sopimanne perusperiaatteet. Tähän ohjeet täältä: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/vanhemmuuskumppanuus/
- Anonyymi
Moi, mikä on teidän havaintojen mukaan kaikista yleisin haaste tai vaikeus kumppanuusvanhemmuudessa?
Kyllä yleisin haaste on, että ei ole etukäteen keskusteltu ja suunniteltu edes tärkeimpiä kysymyksiä. Ennen kuin tehdään päätös vanhemmuudesta, olisi löydettävä sitkeyttä käydä läpi minimissään seuraavat asiat:
- lapsen asuminen ja etävanhempien tapaamisjärjestelyt
- huoltajuuden hakeminen tai hakematta jättäminen
- muiden kuin virallisten huoltajien osallistuminen lasta koskevaan päätöksentekoon
- isyyden tunnustaminen tai sen tunnustamatta jättäminen
- imetys ja sen kesto/ korvikemaidon käyttö
- kiinteään ruokaan siirtyminen ja lapsen ruokavalioon liittyvät asiat
- lapsen elatus ja suuret hankinnat
- lapsen raha-asioiden hoitaminen
- syntymäpäiviin, jouluun ja muihin juhliin liittyvät käytännöt
- lapsen sukunimi
- lapsen etunimestä päättäminen
- vanhempien roolit
- paikkakunnalta tai maasta muuttaminen
- toimintatavat erimielisyyksien tai riitojen yhteydessä
- sosiaalisten sisarusten oikeus pysyä yhdessä tai tavata toisiaan
- mahdollisten tulevien puolisoiden asema lapsen elämässä
- mahdolliset hedelmöityshoitojen kulut
Lisäohjeita suunnitteluun: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/vanhemmuuskumppanuus/
- Anonyymi
Ryhtyvätkö myös parisuhteissa olevat henkilöt kumppanuusvanhemmiksi? Mietin, että jos on itsellä vaikka todella huonoja kokemuksia omien vanhempien avioerosta tai vaikka epäilyksiä oman parisuhteen pysyvyydestä, niin voisi tuntua turvallisemmalta hankkia lapsi ihan ystävyyssuhteen pohjalta. Mietin vain, mitenhän se parisuhteen toinen osapuoli ottaisi asian.
Luin joskus, että kumppanuusvanhempien kuvattiin olevan ikäänkuin "happily divorced", ja se tuntui aika osuvalta. Aika moni perinteinen suhde kuitenkin kaatuu riitaisastikin, ja lapsi sitten joutuu usein kärsimään tilanteessa.Kumppanuusvanhempina toimii paljon pariskuntia. Kumppanuusvanhemmuusperhettä, joissa on yksi itsellinen henkilö ja yksi pariskunta kutsutaan myös kolmiapilaperheeksi. Kahden pariskunnan eli neljän vanhemman kumppanuusvanhemmuusperhe taas on neliapilaperhe. Monesti pariskuntina kumppanuusvanhemmiksi lähtevät sellaiset parit, joilta ei itseltään löydy sekä munasoluja, siittiöitä että mahdollisuutta olla raskaana.
On myös kumppanuusvanhempia, jotka elävät parisuhteessa, mutta kumppani ei halua vanhemmaksi. Tällöin pariskunnasta toinen ryhtyy kumppanuusvanhemmuuteen ja hänen puolisonsa on vain yhden vanhemman puoliso, ei vanhemman roolissa suhteessa lapseen. Toki jokainen tilanne on yksilöllinen ja puolisolla voi olla rooli vanhempana, vaikka hän ei varsinaisessa suunnittelussa ja prosessissa olisikaan aktiivisesti mukana. Jokainen kumppanuusvanhemmuusperhe muodostaa oman tapansa olla perhe, omat tapansa toimia ja toteuttaa näitä lapsen etu edellä. Ei ole yhtä tai edes kahta tai kolmea oikeaa tapaa olla kumppanuusvanhempi. Jokainen perhe on yksilöllinen ja rakentuu jäsentensä ympärille omannäköisekseen.
Jos suunnittelee kumppanuusvanhemmuutta ilman puolisoaan, vaatii se tietysti perusteelliset keskustelut asiasta. Voi olla, että kumppanilleen joutuu juurta jaksaen perustella, miksi haluaa vanhemmuutta ilman häntä. Joku saattaa loukkaantua ja joku toinen näkee asian erinomaisena ratkaisuna. Turvallisinta ehkä on aloittaa aiheesta keskustelu hypoteettisesti, tyyliin kertoa jonkun perustaneen kumppanuusvanhemmuusperheen ilman puolisoa, ja kuunnella sitten, mitä ajatuksia tämä omassa puolisossa herättää.
- Anonyymi
Järkkäättekö te jotain "leirejä" joissa voisi etsiä kumppanivanhempaa? Jos, miten sellainen toimii ja kauan kestää? Järkätäänkö muualla? Ohjelman myötä varmaan ihmiset alkaa enemmän miettimään tällaistakin vaihtoehtoa, niin ehkä jonkunlaisia kokoontumisiakin voisi olla lisää?
Televisio-ohjelmassa nähtyä leiriä vastaavia tapahtumia ei Suomessa ainakaan vielä järjestetä. Olemme kuitenkin parhaillaan hakemassa lisää resursseja kumppanuusvanhemmuuteen liittyvään toimintaan. Jos rahoittajamme näkee tarpeen yhtä olennaiseksi kuin me, tulevaisuudessa tullaan näkemään enemmän kumppanuusvanhemmille suunnattua ohjelmaa, tukea ja toimintaa.
Sateenkaariperheet ry on toistaiseksi ainoa taho Suomessa, jolla on kumppanuusvanhemmuuteen liittyvää asiantuntemusta ja toimintaa. Tulevaisuudessa toivomme voivamme laajentaa asiantuntemusta myös muiden toimijoiden joukossa. Tällä hetkellä järjestämme muutaman kerran vuodessa kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneille muutaman tunnin tapahtumia, joissa voi tutustua muihin ja saada tietoa asioista, joita olisi syytä pohtia ennen lapsen syntymää.
Tieto tulevista tapahtumista julkaistaan aina uusimmassa uutiskirjeessämme https://sateenkaariperheet.fi/vaikuttamistyota/uutiskirje/ Seuraava tapahtuma oli suunniteltu toukokuulle, mutta korona ikävä kyllä siirtää nyt kaikkea. Kumppaneita voi etsiä myös keskustelufoorumillamme ja fb-ryhmässä: https://sateenkaariperheet.fi/toimintaa-ja-tukea/vertaistoiminta-verkossa/ Jos saamme rahoitusta, olisimme tulevaisuudessa kiinnostuneet käynnistämään verkkopalvelun, jossa voisi sekä saada tietoa että etsiä kumppaneita.
- Anonyymi
Oon miettinyt hypoteettisesti: jos tulisi tilanne eteen, että päättäisin kaverin kanssa miettiä lapsen tekemistä ilman kuitenkaan mitään parisuhdetta, olisiko se siis kumppanuusvanhemmuussuhde? Eniten siinä varmaan jännittäisi, että se toinen ei sitten jättäisi pulaan. Kannattaisiko homma hoitaa jotenkin "virallisia teitä" pitkin, eikä vain keskenään?
Kyllä tässä olisi kyse kumppanuusvanhemmuudesta, koska sillä ymmärretään kaikkia niitä tilanteita, kun lapsi saadaan suunnitelmallisesti kahteen kotiin alusta alkaen. Kahden vanhemman kumppanuusvanhemmuudessa vanhemmilla on samat velvoitteet kuin muissakin kahden juridisen vanhemman perheissä. Kannattaa käyttää kaikkea olemassa olevaa tukea hyödykseen: tutustua Sateenkaariperheet ry:n nettisivujen ohjeisiin, osallistua kumppanuusvanhemmille suunnattuihin tapahtumiin ja perhevalmennukseen, pyytää neuvoa Sateenkaariperheet ry:n ammattilaisilta sekä tehdä lapsenvalvojan vahvistama sopimus lapsen huollosta, tapaamisista ja elatuksesta.
Jotkin kumppanuusvanhemmat ovat halunneet käyttää myös juristin palveluita, mutta tämä ei ole välttämätöntä, kunhan vanhemmuutta suunnittelevat selvittävät asioita ja - ennen kaikkea - keskustelevat ja sopivat asioista huolellisesti keskenään. Suurin osa kumppanuusvanhemmista ei ole palkannut juristia avukseen.
Haluan ryhtyä kumppanuusvanhemmaksi. Voiko teidän kautta löytää muita kumppanuusvanhemmaksi haluavia?
Mutu-tuntumamma perusteella noin puolet kumppanuusvanhemmista tuntee toisensa entuudestaan, kun taas toinen puolikas on löytänyt toisensa tässä nimenomaisessa tarkoituksessa. Kumppanuusvanhempia on perinteisesti etsitty Sateenkaariperheet ry:n keskustelufoorumilta. Nykyään on käytössä myös aktivistien perustama ja ylläpitämä FB-ryhmä.
Lisätiedot: https://sateenkaariperheet.fi/toimintaa-ja-tukea/vertaistoiminta-verkossa/
- Anonyymi
Onko kohdun vuokraus enää rikos?
Lääkärin on kiellettyä tehdä hedelmöityshoitoja, jos on syytä epäillä, että kyse on sijaissynnytyksestä. Samoin tuomioistuin ei saa vahvistaa adoptiota, jos siitä on maksettu korvausta. Näillä tavoin Suomen lainsäädäntö hankaloittaa sijaissynnytystä, mutta mahdollistaa epäviralliset järjestelyt kotimaassa ja ulkomailla. Tällaiset järjestelyt asettavat kuitenkin osapuolet turvattomaan asemaan. Siksi vaadimmekin, että säädetään kotimaisista sijaissynnytysjärjestelyistä. Sanna Marinin hallitus on luvannut selvittää säätelyä.
Lisätietoa nykyisistä mahdollisuuksista: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/miten-lapsia-tehdaan/#sijaissynnytys
- Anonyymi
Onko kumppanuusvanhemmuudessa siis yksi biologinen äiti ja yksi biologinen isä, ja he ovat lapsen huoltajia, 50-50?
Kumppanuusvanhemmuus tarkoittaa, että jaetaan lapsen vanhemmuutta suunnitelmallisesti kahdessa kodissa lapsen syntymästä lähtien. Perheessä voi olla kaksi, kolme tai neljä vanhempaa. Huoltajuudesta, juridisesta vanhemmuudesta ja lapsen asumisesta ja tapaamisista voidaan sopia lukuisille eri tavoilla vanhempien toiveiden mukaisesti.
Lisätietoa: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/vanhemmuuskumppanuus/
- Anonyymi
Jos naisparin toinen osapuoli tekee lapsen miehen kanssa, mutta haluaa kasvattaa sen puolisonsa kanssa, onko isällä silloin mitään oikeutta huoltajuuteen ym. Onko lapsella oikeutta nähdä isäänsä tai tietää kuka hän on ennen 18 ikävuotta. Siis jos isä ei halua kasvattaa lasta, vaan antaa naisparin kasvattaa hänet. Voiko lapsella olla kolme vanhempaa, jos naisparin toinen osapuoli haluaisi adoptoida lapsen, mutta isä haluaa olla elämässä mukana myös. Miten huoltajuus jaetaan?
Kuvailemasi kaltaisessa tilanteessa on lukuisia mahdollisuuksia järjestää lapsen asuminen, vanhemmuus, huoltajuus ja tapaamiset. Olettaen, että isä ei ole luopunut mahdollisuudestaan juridiseen vanhemmuuteen virallisissa hedelmöityshoidoissa, hänellä on niin halutessaan saada isyytensä vahvistetuksi. Kaikkien vaihtoehtojen luetteleminen tässä veisi tilaa monta sivua.
Lisätietoja löytyy täältä: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/vanhemmuuskumppanuus/ ja t äältä: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/perheen-byrokratia/
Minkälaiset ihmiset tällaiseen järjestelyyn tyypillisesti alkavat ja miksi?
Kumppanuusvanhemmuuden ovat omaksi lapsiperheellistymisen tavakseen valinneet hyvin erilaiset ihmiset erilaisissa elämäntilanteissa. Perinteisesti se on ollut yleisempää sateenkaari-ihmisten joukossa, joissa lapsiperheellistymisen tavat ovat olleet hyvin rajoitettuja. Nykyään perhemuoto alkaa yleistyö koko väestön keskuudessa. Se on yksi hyvä vaihtoehto ennen kaikkea miespareille ja itsellesille miehille, joiden lapsiperheellistymismahdollisuudet ovat edelleenkin hyvin rajatut.
Monella itsellisellä naisella on enemmän vaihtoehtoja, esimerkiksi lahjasoluhoidot lapsettomuusklinikalla, mutta useat haluavat jakaa vanhemmuutta jonkun kanssa, vaikka eivät olisikaan rakkaussuhteessa. Jollakin toivottua rakkaussuhdetta ei ole löytynyt, jotkut eivät rakkaussuhteista piittaakaan. Joskus pariskunnasta vain toinen toivoo vanhemmuutta. Silloinkin yksi ratkaisu voi olla vanhemmuuden jakaminen toisen kodin kanssa.
- Anonyymi
Uskotteko, että kumppanuusvanhemmuusperheistä tulee jonkinlainen normi tulevaisuudessa? Jos mietitään vaikka sata/ pari sataa vuotta tästä eteenpäin.
Uskoisin, että tulevaisuudessa rakkaussuhteet ja vanhemmuuden jakaminen irtaantuvat toisistaan entistä enemmän. Ydinperhe menettää hegemonista asemaa normatiivisena ihanteena, mikä vapauttaa yhä useamman toteuttamaan vanhemmuutta ja rakkaussuhteitaan itselle sopivilla tavoilla. En kuitenkaan usko, että vanhemmuuden jakaminen myös rakkaussuhteessa kahden vanhemman kesken katoaa mihinkään. On vain useampia vaihtoehtoja, jotta yhä useampi voi toteuttaa omia lapsitoiveitaan.
Hei kaikki! Kiitos etukäteiskysymyksistä. Asiantuntijat ovat langoilla, ja kysymyksiin vastaaminen alkaa kohta. Kaksi tuntia aikaa: pistäkääpä vaan kysymyksiä lisää tulemaan!
- Anonyymi
Sitä vain, että jos lapsella on neljä vanhempaa, niin eikö se ole lapsesta sekavaa?
Lapsilla on useissa perhetilanteissa useampia kuin kaksi tosiasiallista vanhempaa. Näin on esimerkiksi lapsilla uusperheissä ja sijaisperheissä. Kumppanuusvanhemmuuden yhteydessä ainoa ero on, että lapsella on jo alusta lukien, suunnitelmallisesti ja turvallisesti useampia tosiasiallisia vanhempia. Lapsen perhetilanne ei tällöin ole seuraus jostain traumaattisesta, kuten erosta tai huostaanotosta. Lapsella on kyky luoda lukuisia kiintymyssuhteita. Lapsi luo omanlaisen ja yksilöllisen suhteen kuhunkin vanhemman ja kasvattajan roolissa olevaan aikuiseen. Nämä ovat myös ammattikasvattajia. Mikään tässä ei ole lapselle sekavaa. Vanhemman rakkautta ja huolenpitoa ei voi olla liikaa :)
- Anonyymi
Montako"vanhempaa" voi olla apilaperheessä?
Apilaperheessä on enemmän kuin yksi vanhempi. Useimmiten luku on kaksi, kolme tai neljä. Vanhemmat itse määrittelevät sopivan määrän. Juridisia vanhempia voi olla vain kaksi, mutta tosiasiallisia vanhempia niin monta kuin perheeseen nyt sattuu kuulumaan. Tärkeää ei ole lukumäärä vaan se, että kaikki vanhemman sitoutuvat vanhemmuuteen, arvostavat toisiaan ja haluavat yhdessä toteuttaa vanhemmuuttaan ja tukea itse kunkin vanhemmuutta suhteessa yhteiseen lapseen/lapsiin.
- Anonyymi
Mitä jos toinen kumppanivanhempi joutuu muuttamaan vaikka työn perässä kauas, tai toiseen maahan? Pitääkö alussa jo sopia, että kumpikaan ei muuta kauas toisistaan ja siis myös lapsesta? Voiko kaukovanhemmuus kuitenkin onnistua?
Suunnitelmia tehdessä, hyvissä ajoin, ennen kuin lasta edes yritetään saada alulle, sovitaan pelisäännöistä, mm. siitä miten perhe suhtautuu muuttoihin ja mihin asuinpaikkojen suhteen sitoudutaan.
Useimmilla on pyrkimys siihen, että asutaan aika lähekkäin, jotkut taas lähtevät jo alkujaan suunnittelemaan vanhemmuuden jakamista monen sadan jopa tuhansien kilometrien päässä toisistaan. Jos lähtökohtana on, että lapsi on molemmissa kodeissaan aikalailla yhtä paljon, on suuren keskustelun paikka, jos toinen onkin muuttamassa kauemmas. Jos taas alkujaankin ollaan sovittu, että lapsi on, ihan kouluiässäkin, toisessa kodissaan selvästi enemmän ja toisessa vain vaikkapa yhden viikonlopun kuukaudessa, ei muutos välttämättä ole niin suuri. Nämä ovat tosi tapauskohtaisia asioita ja jokaisesta perheestä itse kiinni.
Joillekin on itsestään selvyys, että väliaikaisesti voi muuttaa toiseen maahankin esim. töihin tai opiskelemaan, pidempiaikainen muutto vaatii suunnitelmien tekemistä uudelleen. Jotkut ovat jo alkujaan sopineet, että muuttoja saa tulla ja sumplitaan sitten tapaamisasiat uudelleen niiden mukaan. On tietysti reilua, että kukaan kumppanuusvanhempi ei tee yksin päätöstä muuttaa kauas lapsestaan tai kauas lapsen toisesta vanhemmasta, vaan asioista keskustellaan yhdessä ja pohditaan, mikä perheelle ja lapselle on parasta. Joustamista tarvitaan suuntaan ja toiseen.
Joskus voi olla niin, että syystä tai toisesta on vain muutettava, vaikka toinen vanhempi vastustaa. Siinä kohtaa sitten on tärkeää miettiä, kuinka kuitenkin sitoudutaan lapseen ja hoidetaan asioita jatkossa. Tärkeää on se, että mietitään lapsen lähivanhemman/lähivanhempien jaksamista ja pärjäämistä, jos vastuu lapsesta siirtyykin heille merkittävästi aiempaa enemmän.
Etäältä vanhemmoimisessa on omat haasteensa, mutta koko ajan lapsia elää kaukana jostain vanhemmastaan. Lapselle voi olla antoisa kokemus saada olla pitkiä lomajaksoja toisessa maassa, toisen vanhemman luona, vaikka tapaamiset harvenisivatkin. Yhteydenpito pikkuvauva-ajan jälkeen onnistuu hyvin esimerkiksi myös puheluin ja videopuheluin.
- Anonyymi
Olen mediassa seurannut ihmisten kommentointia tästä aiheesta (Nelosen sarjan yhteydessä siis), ja se on paikoitellen tooooodella tökeröä ja ilkeää. Miksi näin? Mikä on yleisin harhaluulo kumppanuusvanhemmuudesta jonka te haluaisitte korjata? Mitä olette mieltä nyt tästä yhteiskunnallisesta keskustelusta aiheen tiimoilta?
Kaikki uusi ja itselleen tuntematon on helposti jännittävää, jopa pelottavaa ja kauhistuttavaa. Ydinperhemalli on monelle se tavallinen, tuttu ja turvallinen. Muuttuva maailma ympärillämme saa osan ihmisistä takertumaan yhä tiukemmin heille tuttuihin perinteisiin. Kaikki, mikä niistä poikkeaa, koetaan omien arvojen ja tukirakenteiden uhkaamisena.
Toki jokaisella kommentoijalla on henkilökohtaiset syynsä: kuka trollaa tylsyyttään, kuka purkaa omaa pahaa oloaan, kuka tarvitsee muiden alaspainamista voidakseen tuntea itsensä hyväksi, kuka pelkää tehneensä virheitä omassa elämässään ja haluaa siksi haukkua muiden valintoja jne. Koska vihapuheesta ja kaikenlaisesta toisten haukkumisesta ja arvostelusta on tullut yleisempää ja hyväksytympää, saavathan päättäjämmekin sitä tehdä, osa ihmisistä kuvittelee, että heillä on oikeus ja jopa velvollisuus mollata toisia, heidän ukonäköään, toivetaan, valintojaan, tapaansa elää ja olla. Some ja muu netin anonyymi maailma antaa siihen hyvät mahdollisuudet. Ensimmäinen ruma kommentti saa seuraavan innostumaan.
Osa myös unohtaa, että televiossa esiintyvät eivät aina ole näyttelijöitä vaan siellä ihan omina itsenään ja ruma puhe kohdistuu heihin eikä johonkin roolihahmoon.
Yleisimpiä harhaluuloja on se, että lapsi jää kumppanuusvanhemmusperheissä jotenkin heitteille. Tällä ei ole mitään todellisuuspohjaa. Kumppanuusvanhemmat ovat yleensä todella pitkään harkinneet ja toivoneet lapsen saamista. Kumppanuusvanhemmuus vaatii hyvin paljon vaivannäköä ja vie yleensä kauan aikaa. Siinä karsiutuvat helposti pois ne, jotka eivät olekaan valmiita vanhemmuuteen tai vanhemmuuden jakamiseen.
Kumppanuusvanhemmat ovat yleensä todella sitoutuneita vanhemmuuteen. Kumppanuusvanhemmuus on hyvin lapsilähtöistä. Jo yhteisiä suunnitelmia tehdessä asiat pohditaan lapsen kautta: miten asiat olisi lapsen kannatalta optimaalista tehdä, mitä lapsi tarvitsee, mikä on lapsen hyvä ja miten se saadaan toteutettua... Kumppanuusvanhemmuudessa on se hyvä puoli, että jos joku vanhemmista sairastuu pahasti tai muuten estyy olemasta lapsen elämässä, ei lapsi jää yksin, vaan löytyy ainakin yksi muu vanhempi, joka jatkaa hänestä huolehtimista.
Lapsi kasvaa rakastamaan kaikkia vanhempiaan. Kaikista, jotka lapsen vanhempana toimivat, tulee lapselle tärkeitä. Lapsi muodostaa jokaiseen omanlaisensa siteen, oppii jo vauvana tunnistamaan henkilöt ja odottamana kultakin henkilöltä määrättyjä otteita, kuinka nopeasti tämä reagoi lapsen tarpeisiin, kuinka hän esim. syöttää jne. Lapselle muodostuu kiintymyssuhde kaikkiin hänen vanhempiinsa.
On todella hienoa ja tärkeää, että erilaisia tapoja ja mahdollisuuksia muodostaa perhe, tuodaan esille. Kaikille kahden aikuisen rakkaussuhteen ympärille perustettu ydinperhe ei ole mahdollinen, oikea tai edes paras tapa elää. Lapsettomuuden tuskaa ja perheenperustamisikäisten ihmisten stressiä lievittää tieto erilaisista mahdollsuuksista lapsiperheytyä.
Yhteiskunnallinen keskustelu on tärkeää, jo ihan sekin takia, että lainsäädännössä osataan huomioida erilaisten perheiden lasten tarpeet. Kun ihmiset saavat tietoa, heidän maailmankuvansa muuttuu. Kun keskustelua käydään ja asiallista tietoa jaetaan, ennakkoluulot hälvenevät. Jokaiselle lapselle oma perhe on tärkeä, ruma puhe ja ennakkoluuloinen suhtautuminen satuttaa lasta. Kun ihmiset oppivat hyväksymään ja näkemään monenlaisia perheitä, lapsiin ja heidän perheisiinsä kohdistettu viha vähenee, ja kaikilla on parempi olla. Tiedon jakaminen ja keskustelun käyminen on avain ymmärrykseen.
Löytyisikö täältä mies joka ei voi saada lapsia mutta haluaa isäksi?..
Olen menossa lapsettomuushoitoihin lahja-alkiolla (en voi saada biologisia lapsia mutta voin kantaa ja synnyttää lapsen). Kumppanuusvanhemmuus olisi haaveena, mutta en vielä ole tavannut ketään joka olisi valmis myös ei-biologiselle lapselle vanhemmaksi....Kumppanuusvanhempia on perinteisesti etsitty Sateenkaariperheet ry:n keskustelufoorumilta. Nykyään on käytössä myös aktivistien perustama ja ylläpitämä FB-ryhmä. Lisätiedot: https://sateenkaariperheet.fi/toimintaa-ja-tukea/vertaistoiminta-verkossa/
Kumppanuusvanhemmat löytävät usein myös toisiaan sosiaalisista verkostoista ja ystävien välityksellä. Tuttavapiiri yhdistää henkilöitä, jotka molemmat pohtivat kumppanuusvanhemmuutta. Täälläkin saattaa olla joku, jonka toiveet osuvat yhteen sinun toiveidesi kanssa. Onnea etsintääsi :)
- Anonyymi
Miksi nuoret ja ihan vetävätkin ihmiset etsivät kumppanivanhempia. Onko heillä nykypäivän sitoutumiskammo? Tajuan kyllä sateenkaariväestön kannalta tämän, mutta kyllähän vaikka nettideittailun avulla varmasti kuka tahansa löytäisi puolison jonka kanssa tehdä lapsi.
Kuka tahansa ei löydä puolisoa eikä kaikki edes halua puolisoa. En usko, että kysymys on sitoutumiskammosta, vaan siitä, että ihmiset tunnistavat omat toiveensa. Tämä voi kertoa myös hyvästä itsetuntemuksesta. Romanttisen rakkauden vaatimus yhteiskunnassamme on erittäin vahva. Se ei kuitenkaan sovellu kaikille. Lapsen etu on syntyä vanhemmille, jotka kokevat perhetilanteen itselleen sopivaksi. Ei ole järkevää pakottaa itseään johonkin, joka ei ole itselle luontevaa.
- Anonyymi
Miksi kaikkialla aina vaan toitotetaan perus ydinperheestä?? Boring! Siis onhan perhemuotoja vaikka mitä, ja aina ollutkin. Just tällaiset järkisyin tehdyt päätökset lapsen hankinnasta on hienoja, miksi pitäisi vaan tehdä asiat lampaana niinkuin monet muutkin? Eli etsiä joku random-puoliso, tehdä lapsia ja sitten erota. Tässä kumppani-ideassa on mun mielestä oikeasti järkeä! Katson myös sarjaa, vaikka onkin ihan alussa, jännä nähdä miten käy heille.
Ydinperhe on hyvä perhemuoto joillekin. Toisille ovat parempia toisenlaiset perhemallit. Kumppanuusvanhemmuus on yksi väylä vanhemmuuteen. Se sopii joillekin, toisille ei. Mitä muut perhemuodot voisivat oppia kumppanuusvanhemmuudesta, on laajat ja perusteelliset keskustelut ja sopimukset jo ennen lapsen syntymää. Ennen kaikkea ydinperheasetelmassa lapset tulee helposti hankittua ilman riittävää etukäteispohdintaa, kulttuurisiin odotuksiin nojaten.
- Anonyymi
Miten kumppanusvanhemmat yleisesti jakavat taloudellisen vastuun, 50/50? Tai jos lapsi esimerkiksi asuu yhdellä vanhemmalla suurimman osan ajasta, niin jakavatko he esim. harrastus/vaatekustannukset silti puoliksi vai maksaako se vanhempi enemmän kenellä lapsi enemmän asuu?
Perheillä on todella erilaisia ratkaisuja talouden suhteen. Sen voi ensimmäiseksi sanoa, että rahasta on hyvä sopia selkeästi. Raha on "toissijainen" asia normaalitilanteessa, mutta ristiriitatilanteessa se on hyvin helppo syy, mihin tarttua. Lapsen elatus on molempien juridisten vanhempien vastuulla, ja juridisten vanhempien erimielisyyksistä tekee viime kädessä ratkaisun tuomioistuin. Lastenvalvojilla on suuntaviivoja elatuksen jakamiseen, mutta ne on suunniteltu eroavia vanhempia varten. Kumppanuusvanhemmilla tilanne on hiukan erilainen ja taloudellisen vastuun kysymyksistäkin kannattaa keskustella hyvin avoimesti. Juridisten vanhempien tilanteessa kannattaa tehdä lastenvalvojan vahvistama sopimus elatuksesta. Se kuitenkin koskee vain elatuksen suuria linjoja. Taloudellisen vastuun arjen tason pienistäkin yksityiskohdista kannattaa sopia. Ei ole yhtä oikeaa tapaa jakaa kustannuksia, mutta kaikilla vanhemmilla tulee olla sama käsitys, miten kustannuksia jaetaan.
Lisää pohdintaa asiasta täällä (kohta 'raha'): https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/vanhemmuuskumppanuus/
- Anonyymi
Tosi moni nainen kai tänä päivänä hankkii lapsen yksin. Ja sehän voi olla välillä todella haastavaa. Voisiko olla, että moni ei ole tullut törmänneeksi tällaiseen kumppanuusvanhemmuusajatukseen? En ollut itsekään kuullut siitä, ja koin sellaisen ahaa-elämyksen. Miksei tästä puhuta enempää?
Kyllä, lapsen saaminen suunnitellusti yksin on varmasti lisääntynyt viime aikoina. Yksin vanhemmaksi ryhtyneet ovat myöskin lähivuosina saaneet palstatilaa, ja mahdollisuudet itsekseen vanhemmaksi ryhtymiseen ovat tulleet yhä useamman tietoisuuteen. Moni ei varmasti ole ollut, tai ole vieläkään, tietoinen kumppanuusvanhemmuuden mahdollisuudesta. Joku varmasti on tietoinen, mutta suhtautuu hiukan epäillen vanhemmuuden jakamiseen muun kuin oman puolison kanssa. Joku tietää, ettei halua jakaa vanhemmuuttaa yhtään kenenkään kanssa.
Sateenkaariperheissä tapa on ollut yleinen ties kuinka kauan, mutta ei ehkä ole saanut aikaan kovin laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Mediassa ollaan oltu jo pitkään kiinnostuneita kumppanuusvanhempien haastattelemisesta, mutta kovin moni perhe ei ole innostunut haastatteluja antamaan. Ex-kansanedustaja, Jani Toivola, on hienosti antanut kasvot kumppanuusvanhemmuudelle, vaikka hänen kanssavanhempansa ei ole julkisuudessa halunnutkaan esiintyä. Lukuisten lehtijuttujen lisäksi Toivola on kirjoittanut aiheesta omakohtaisen kirjan, Kirja tytölleni.
Nelosella kaksi viikkoa pyörineen, kumppanuusvanhemmuudesta kertovan, Lapsi tuntemattoman kanssa -sarjan tekemisen lähtökohtana oli juuri halu tuoda tätä perhemuotoa näkyvämmäksi ja laajemman joukon tietoisuuteen. Keskustelua aiheesta käydään nyt enemmän kuin koskaan, ja se on hyvä asia. Ihmiset tarvitsevat tietoa perheiden monimuotoisuduesta ja erilaisista mahdollisuuksista perustaa perhe, ihan voidakseen pohtia itselleen sopivaa perheen perustamismuotoa, mutta myös tiedostaakseen perheiden moninaisuuden ja voidakseen suhtautua perheiden monimuotoisuuteen avoimin mielin.
Kumppanuusvanhemmuudesta ja Sateenkaariperheet ry:n neuvonta- ja tukipalveluista: https://sateenkaariperheet.fi/tietoa-ja-koulutusta/vanhemmuuskumppanuus/
- Anonyymi
Teettekö te yhteistyötä muiden maiden sateenkaariperhe-/kumppanuusvanhemmuustahojen kanssa? onko kumppanuusvanhemmuus toisissa maissa suositumpaa kuin toisissa?
Suomessa olemme ainoa toimija, jolla on merkittävää asiantuntemusta ja toimintaa sateenkaariperheille ja muille kumppanuusvanhemmille. Olemme verkostoituneet todella tiiviisti eurooppalaisiin ja muiden mantereiden sateenkaariperhejärjestöihin. Kumppanuusvanhemmuus näyttää olevan Pohjois-Euroopassa merkittävästi yleisempää kuin Etelä-Euroopassa. Tähän on varmasti useita syitä, joista kulttuuriset syyt lienevät merkittävimpiä. Pohjois-Euroopassa annetaan esimerkiksi osallistuvalle isyydelle huomattavasti suurempi painoarvo kuin etelämmässä. Ehkä on niin, että täällä naisparit ja itselliset naiset tämänkin takia toivovat useammin, että lapsella olisi myös olemassa oleva isä. Tasa-arvoisempi kulttuurimme voi myös tehdä naisten ja miesten yhteistyöstä vanhemmuudessa luontevampaa. Ero kumppanuusvanhemmuuden määrässä pohjoiden ja etelän välillä on kuitenkin hyvin selkeä.
- Anonyymi
Tällainen perhemuoto on kuitenkin aika vieras monelle, niin miten asiasta kannattaa kertoa läheisille? Onko jotain tiettyjä huolia, mitä läheisillä usein on tähän liittyen?
Kenelläkää ei tietenkään ole velvollisuutta kertoa läheisilleen kaikkea, edes vanhemmuusasioihin liittyen. Avoimuus on varmasti hyvästä, kunhan pitää omista rajoistaan kiinni. Läheiset varmasti arvostavat tietoa, mistä on kyse ja että kyseessä on asia, jota henkilö itse aidosti haluaa. Läheisille kannattaa kertoa omista lapsihaaveistaan ja toiveistaan olla vanhempi. Kertoa, miksi tällaiseen perheellistymisvaihtoehtoon kuin kumppanuusvanhemmuus on päätymässä. Puhua avoimesti sen hyvistä puolista, mutta myös mahdollisista haasteista ja etenkin siitä, millaista tukea läheisiltään kaipaa nyt tai tulevaisuudessa.
Usein ihmisiä jännittää heitä nuorempien ikäpolvien lisääntyminen. He pohtivat tulevien vanhempien jaksamista, terveyttä, työkuvioita, opintojen jatkumista, taloustilannetta, päihteiden käyttöä, kuka mitäkin. Kumppanuusvanhemmuus on monelle uusi juttu, joten siihen helposti liitetään vielä enemmän huolia. Aivan varmasti monia läheisiä huolestuttaa kumppanuusvanhemmuuden juridiset kuviot. Heidän kanssaan kannattaakin puhua siitä, kuinka juridiset kuviot hoidetaan. Puhua siitä, millaisia sopimuksia tehdään ja miten viralliset asiat hoidetaan. Kannattaa toki myös tutustuttaa kumppanuusvanhempi tai -vanhemmat omiin läheisiin ja tutustua myös heidän läheisiinsä.
Hyvä on kuitenkin muistaa, että läheiset eivät valitse lapsesi vanhempaa, kuten eivät valitse myöskään puolisoasi, ellet niin halua. Epäilevästi suhtautuvat läheiset saattavat heijastaa epäilyksensä vanhemmuuskumppaniin ja jopa tehdä hallaa heidän suhteelleen. Läheisille on varmasti tärkeintä, että kumppanuusvanhemmuuten ryhtynyt on onnellinen ja pääsee toteuttamaan vanhemmuuttaan, mikä mikä mahtavinta synnyttämään uutta elämää heidän sukuunsa.
Kiitos hyvistä kysymyksistä ja iso kiitos asiantuntijoille! Aika kysymiselle on nyt päättynyt ja keskustelu suljetaan.
Ketjusta on poistettu 15 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 449101
- 785572
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus14790Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon384044- 543543
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella543372Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme283228- 452470
- 342012
- 2121778