Oikeastaan tunnen sut. Tiedän, mitä on meneillään mutta tuntuu silti huonolta. Se, mitä aistin susta joskus, kun ei vielä tunnettu.. En saanut katsekontaktia, katsoit läpi, mua ei ollut olemassa. Siitä syntyi ensimmäinen mielikuva, että ignooraat ihmisiä. Nyt keskityn muihin asioihin, sä olet siellä ja mulla on elämä täällä. Kyllä kai me vielä nähdään.
Nyt on liian paljon aikaa murehtia
Anonyymi
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pidän nuita aistimisia ihan huuhaana. Minä aistin sinusta, että olet itsekeskeinen ja luulet kaiken liittyvän itseesi. Haluat myös paljon huomiota. No, osuiko oikeaan?
Ei ei ei. Kenelle tämä menee?