Minä täällä olen hiljaa seurannut keskusteluanne vanhoillislestaadiolaisten sivuilla ja ihmettelen miksi ihmeessä olette näillä sivuilla, mutta toisaalta ymmärrän ettei muutakaan keskustelupaikkaa ole löytynyt. Se minua vain häiritsee että kommentoitte heidän uskontoaan. Itse olen lukenut IOK:ta jo jonkin aikaa. Minä en tunne kuuluvani mihinkään uskontokuntaan/lahkoon. Minä uskon Jumalaan ja jälleensyntymisoppiin omalla tavallani. Ja IOK on tuonut uskooni vain vahvistusta. Jokainen saa uskoa oman käsityksensä mukaan. Maailmassa on oman uskoni mukaan uskontoja jokaiselle sielun kehitysasteelle ja siksi uskontoja on niin paljon ja jopa samaa uskontoa harjoittavien joukossa on paljon eri lahkoja. Joten kenenkään uskonkäsitystä ei saa mennä muuttamaan.
Meditaation tai kristinuskon mukaisen mietiskelyn/rukoilemisen tarkoitus on saada yhteys Korkeampaan voimaan / Jumalaan siis siihen mille jokaisella uskonnolla on oma nimensä, (mutta mikä laajemmin tarkasteltuna on yksi ja sama asia). Mietiskelyn avulla ihminen löytää vahvistusta omaan totuuteensa ja mitä enemmän ihminen mietiskelee sitä enemmän ihminen kehittyy. Kehityksen kautta uskonkäsityksetkin laajenevat ja ihminen pääsee pikkuhiljaa lähemmäs rakkautta ;"valoa", ja "valaistumista", "ylösnousemusta", "kirkastumista"... Tai siis ihminen ymmärtää uskonnon perimmäisen tarkoituksen ja löytää uskontojen yhteisen linjan: Rakkauden!
Jokaisella uskonnolla on mukana oma kulttuurinsa ja sen kulttuurin pohjalta uskonto saa väriä tapoihinsa ja uskomuksiinsa.
Miksikö nyt lähdin kirjoittamaan teille?! Haluan keskustella aiheesta IOK ilman riitelyä! IOK opettaa anteeksiantoa, ymmärrystä, pelon poistamista, rauhaa, siis kaikkea sitä mitä Jeesus Sananda 2000 vuotta sitten (sen kertaisella inkarnoitumisellaan) halusi meille opettaa.
Tästä tekstistä nousee nyt varmasti monelle ns karvat pystyyn ja olen pahoillani että kommentoin omaa uskoani juuri tällä palstalla, uskonihan ei liity vanh. lestaadiolaisuuteen, mutta kun haluaisin vain keskutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat myös lukeneet kirjaa IOK ja tiedän parin sellaisen ihmisen keskustelevan ahkeraan tällä palstalla. Itseasiassa toivonkin nyt vain ensisijassa keskustelua teiltä IOK/ACIM:n lukijat!
Meditaation tai kristinuskon mukaisen mietiskelyn/rukoilemisen tarkoitus on saada yhteys Korkeampaan voimaan / Jumalaan siis siihen mille jokaisella uskonnolla on oma nimensä, (mutta mikä laajemmin tarkasteltuna on yksi ja sama asia). Mietiskelyn avulla ihminen löytää vahvistusta omaan totuuteensa ja mitä enemmän ihminen mietiskelee sitä enemmän ihminen kehittyy. Kehityksen kautta uskonkäsityksetkin laajenevat ja ihminen pääsee pikkuhiljaa lähemmäs rakkautta ;"valoa", ja "valaistumista", "ylösnousemusta", "kirkastumista"... Tai siis ihminen ymmärtää uskonnon perimmäisen tarkoituksen ja löytää uskontojen yhteisen linjan: Rakkauden!
Jokaisella uskonnolla on mukana oma kulttuurinsa ja sen kulttuurin pohjalta uskonto saa väriä tapoihinsa ja uskomuksiinsa.
Miksikö nyt lähdin kirjoittamaan teille?! Haluan keskustella aiheesta IOK ilman riitelyä! IOK opettaa anteeksiantoa, ymmärrystä, pelon poistamista, rauhaa, siis kaikkea sitä mitä Jeesus Sananda 2000 vuotta sitten (sen kertaisella inkarnoitumisellaan) halusi meille opettaa.
Tästä tekstistä nousee nyt varmasti monelle ns karvat pystyyn ja olen pahoillani että kommentoin omaa uskoani juuri tällä palstalla, uskonihan ei liity vanh. lestaadiolaisuuteen, mutta kun haluaisin vain keskutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat myös lukeneet kirjaa IOK ja tiedän parin sellaisen ihmisen keskustelevan ahkeraan tällä palstalla. Itseasiassa toivonkin nyt vain ensisijassa keskustelua teiltä IOK/ACIM:n lukijat!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jaa, että pitäis mietiskellä. Kyllähän tuota tulee aina väliin mietiskeltyä, milloin enemmän, milloin vähemmän.
Elämä vaan on niin kiireistä, ettei sitä jouda mietiskelemään joutavanpäiväisiä.
Silloin kun istun seurapenkissä ja kuuntelen saarnaa, on aikaa samalla mietiskellä niitä näitä.
Joskus saarna on sellaista kuivaa samojen asioiden toistoa, ettei sitä jaksa kuunnella, vaan ajatukset harhailee vaikkapa ensi kesässä, jolloin voi tehdä kaikkea kivaa.
Hmm.. voiko sielukin kehittyä ? En oikein käsitä, mitä sillä tarkoitetaan ?
Ajattelen näin, että uskovainenkin vois uskossaan jotenkin kehittyä tai paremminkin vahvistua.
Itsestä tuntuu, että sitä on vuosikaudet vain polkenut paikallaan ja pysynyt samalla tasolla.
Paremmaksi uskovaiseksi ei ole tullut. Nyt vaan tuntuu, että on taas uskonelämä seesteisempää, kuin vielä vuosi sitten.
Perheen kans menee suht´ koht´ hyvin ja taloudellisetkin asiat ovat kirkastuneet.
Tarkoitatkohan, että pitäis mietiskelyn avulla päästä lähemmäksi Jumalaa ?
Oletko sitten itse päässyt ja miten sen koet, että olet lähempänä.
Minusta taas tuntuu, että kun menee sanankuuloon, niin silloin on lähempänä Jumalaa, kuin se, että pitäis vaikkapa kuukauden paussin seuroissa käymisellä.
En usko, että yksinäisellä hartauden harjoituksella päästäisiin lähemmäs Jumalaa.
Siinä vain tulee yksinäiseksi erakoksi ja araksi, jos vaan yksinäisyyttä harrastaa.
Kerran minulla oli kämppäkaverina asuntolassa joogaa harrastava mies.
Minulla oli monesti naurussa pidättelemistä hänen istuessaan omituisessa asennossaan liikkumatta silmät kiinni.
Jos yritin keskeyttää hänet jotakin kysymällä, hän jopa ärsyyntyi sekaantumisestani mietiskelyihinsä.
Hän myös rukoili polvillaan pitkiä aikoja.
Kerran hän pyysi minuakin osallistumaan trandenssiseen mietiskelyyn ja minähän halusin kokeilla, pääsenkö johonkin kolmannen asteen yhteyteen tai mitä se lie ollutkaan.
Siinä aikansa keskityttiin mietiskelyyn, kunnes lopulta kyllästyin ja lähin ulos lenkille.
Kaveri oli niin keskittynyt meditaatioonsa, ettei kait huomannut minun lähtöäni.
Palatessani lenkiltä hän oli edelleen asennossaan.
Palattuaan lopulta transsitilastaan hän kertoi olleensa yhteydessä korkeampiin voimiin.
En tajua, mitä hyötyä tällaisesta voisi olla. Perheellisellä on tärkeämpääkin tekemistä, kuin joku mietiskely. Mieluummin ratkon sanaristikoita, johon siihenkään ei ole tarpeeksi aikaa.
Vaimo tulee nohittamaan, etteikö nyt tärkeämpää tekemistä ole, menisit vaikka täyttämään tiskikonetta.
Aiheesihan on mielenkiintoinen, joten siitä kyllä löytyy keskusteltavaa.
Eikö näistä asiosta olis parempi keskustella muiden kanssa kuin yksinään mietiskellä.
Tämä tällainen viittaa intian mystillisiin uskontoihin.
Etkö sinä sitten rukoile Jumalaa? Ja eikö tiedän seuroissa sitten hiljennytä missään vaiheessa? Onko sinun mielestäsi Jumala lähellä ainoastaan siekkä seuroissa ja muutoin Jumala on jossain kauempana. Ja eiköhän niitä ystäviä joogaihmisilläkin ole. Minä en valitettavasti ole ehtinyt perehtymään joogaan, mutta kadehdin niitä jotka pystyvät antamaan elämänsä niin syvälliseen itsensä kehittämiseen. Jooga kehittää ihmistä niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Mietiskelyyn ei kylläkään tarvita ihmeellisiä jooga-asentoja vaan siihen riittää pelkkä hiljentyminen vaikka siellä kotisohvalla.
En rukoile nykyisin ollenkaan. Joskus varhaisnuorena paljonkin.
Ainoa rukous on iltarukous ja sekin lasten aloitteesta. Kunhan tulevat isommiksi, jää sekin pois. Seuroissa on vain alku-ja loppurukous. Siihen osallistutaan vain pää kumarassa ja käjet epämääräisen ristissä.
Kotona ei rukoilla eikä lueta myöskään ruokarukouksia. Rukous on lestadiolaisuudessa anhittomissa. Kansakoulussa oli tapana jokaisen oppilaan vuorollaan lukea ruokarukous.
Mieleeni jäi erään oppilaan ruokarukous, joka kuului: "Siunaa Jeesus ruokamme, ota pois, jos saat!"
Siitä seurasi vitsikkäälle oppilaalle jälki-istuntoa
En ole harrasmielinen uskovainen.
Jos liikaa pohtii näitä uskonasioita, alkaa pönttö viiraamaan. Tiedän kokemuksesta, ettei kovin syvällisesti pidä antautua uskon elämään.
Tasapaksua höllötystä vaan, niin pysyy henkisesti tasapainossa.
"Rukous on lestadiolaisuudessa anhittomissa." En tiiä mitä anhiton tarkottaa, mutta luulen sen tässä tarkottavan vähäistä tai olematonta, kun otetaan muu konteksti huomioon. Sanon, että ei pidä yleistää. Lestadiolaiset ovat yksilöitä siinä missä muutkin, jotkut rukoilevat enemmän, jotkut vähemmän. Kukaan ei varmaan liikaa.
ACIM/IOK-palstan perustamisesta. A. Acimlainen niin teki jo, mutta eivät ne muutaman ihmisen pyynnöstä toimi.
Tällä palstalla saa keskustella vain vanhoillislestadiolaisuutta sivuavista asioista, jos aina niistäkään. Minulla ja A. Acimlaisella sattuu olemaan menneisyyden kokemuksia vl-liikkeestä, siksi me kirjoittelemme täällä ja yritämme peilata IOK-kirjan opetuksia vl-opetuksiin tai päin vastoin.
No tässä vähän kommentteja ja vastauksia kysymyksiisi ja ihmettelyihisi.
"Se minua vain häiritsee että kommentoitte heidän uskontoaan."
Palstan aiheen mukaisesti kommentoimme vanhoillislestadiolaisten uskontoa tällä palstalla, muualla muita. ACIM:n lukijana peilaan sitä ACIM:iin. Kuten IOK jo mainitsi meillä kummallakin on kokemuksia vl-liikkeestä, minulla vähemmän IOK:lla enemmän.
"Joten kenenkään uskonkäsitystä ei saa mennä muuttamaan. "
Muuttamisesta en tiedä pystyykö siihen edes kukaan mutta kyllä pitää voida keskustella. Varsinkin siinä tapauksessa että uskonnossa on destruktiivisia piirteitä.
Jos saamme joskus IOK-palstan niin tervetuloa kanssamme keskustelemaan sinne. Palstan henki tulisi olemaan luultavasti toisenlainen kuin mikä täällä on. Jos sellainen ilmestyy niin olen siellä kuin kissa lankakerän perässä! :))
Kirjoitin nimimerkkisi väärin ja pyydän anteeksi.