Sosiaalihuollon asennoituminen

Nykyään on ilmeisesti Suomella rahasta pulaa ja kyllä huomaa, että tukia ei haluta antaa millään edes rehdille raittiille opiskelijalle. Olen pyöritellyt totupäätöstä valituskierroksella tammikuusta asti ja aina vaan hakemus hylätään. Koskaan en pääse edes kunnolla selittämään asiaani. Saan lyhyesti kirjoittaa perusteluni, ja sieltä tulee bumerangina aina takaisin samat lauseet aivan kuin kukaan ei olisi edes lukenut perustelujani. Monesti mietin, että jollainhan kaupungin pelivelkaiset juopotkin pidetään hengissä, eli jotenkinhan nekin saa rahaa. Itse olen raitis opiskelija jolta on rahat loppu (pitkä tarina, mutta viinaan ne eivät menneet), mutta sanotaan että ei tipu.
Olen nimenomaan korostanut hakemuksessa, että minulla rahat eivät ole menneet riippuvuuksiin tai mihinkään tyhmyyksiin, vaan olen esim. maksanut omasta pussistani tonnilla sähkölaskuja, lääkärilaskuja, kotivakuutuksen ja vastaavaa.

Kaikki hakemukseni hylätään ja tällä hetkellä seuraavat rahat tulevat syksyllä. Elän kai satasella syyskuuhun. Perusteluiksi sosiaalitoimi sanoo aina seuraavat: asun kuulemma liian kalliissa asunnossa, koska kaupungilleni laskettu kohtuuvuokra on 450 euroa. Totuushan on se, ettei tuolla saa nykypäivänä kämppää. Kuin tahallaan eivät päivitä tuota summaa vastaamaan vuokrien todellista tasoa. He sanovat etteivät halua "tukea ylikallista asumista", mikä on kummallinen päätös koska tuen määrähän on aina sama, minä itse päätän syödä vähemmän kustantaakseni asunnon. Todellisuudessa tuo on tekosyy saada laillinen oikeus tukien hylkäämiselle. Vaihtoehtoakaan ei nimittäin ole: eihän ne voi olettaa että edes saan mistään heidän siunaamaansa kämppää. Etsikööt itse sopivan minulle sitten. Olen siis opiskelija joka on sen verran herkkä ettei pärjäisi soluasunnossa, ja sanoin heillekin että jos he mielivät minun opiskelevan, niin tarvitsen ihan kunnon asunnon siinä missä työtönkin. Miksi työttömillä olisi kaksioita ja aikuisopiskelijan pitäisi oletusarvoisesti asua jossain 5 neliön huoneessa? En yksinkertaisesti kykene asumaan toisen ihmisen kanssa. Sosiaalihuollon tehtävä on tukea jokaisen yksilöllistä selviytymistä ja ottaa henkilökohtaiset asiat huomioon, mutta ilmeisesti minun kohdalla näin ei tehdä. Jostain syystä kaikki muut saavat totua vaikka he eivät edes tekisi elämällään mitään, itsehän olen koulussa ja tätä pitäisi tukea. Sanoin sossulle suoraan että minulla on nyt sellainen tilanne että saatan oikeasti tipahtaa koulusta jos ei tueta. Ei tuettu. No, kai heistä on sitten parempi että olen loppuelämäni heidän luukullaan kuin että tuetaan minua hetken aikaa jotta saan ammatin.
Kaikista parasta on kun totuhylkäyksen perusteet ovat luokkaa "olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä.." Kuten esimerkiksi olisi pitänyt säästää rahaa viime vuonna, olisi pitänyt odottaa että löytyy halvempi asunto.. Olisi pitänyt. Takautuvaa syyllistämistä. Mistä lähtien sosiaalitoimen tehtävä on ollut heitellä ilmaan tällaisia saivartelevia toiveita miten asioiden olisi pitänyt mennä? Siis totta kai näiden olisi pitänyt tapahtua. Minun olisi myös pitänyt voittaa lotossa mutta ei vaan tapahtunut.