Tämmöisenä aikana sitä haluaa entistä enemmän sinne kaivatun kainaloon

Totta turiset. Kunpa päsisi hänen rauhallisen tyyneen ja lämpimään kainaloon.

Totta. Toisaalta tässä tilanteessa tajuaa, että toisella on jo lähimmät lähellä, ja on vähän epäasiallista ulista täällä tai missään hänen perään. Kun ei kuulu siihen lähipiiriin..

Hän on ajatuksissani. Ehkä vielä joskus sylissäni.

Kriisi tuo todellisemmaksi elämän ja ajan rajallisuuden. Mutta omalla kohdalla vaikuttaa myöskin se, että lähes kaikki kontaktit ulkomailmaan ovat jääneet, tai siirtyneet puhelinkeskustelujen tasolle. Aikaa on paljon enemmän, kuin ennen. Asiat, joilla olen onnistunut laastaroimaan itseäni, ovat jääneet pois. Ihmiset, joiden avulla olen voinut hetkeksi unohtaa, tai lievittää ikävääni, ovat jossain muualla.

Nyt tiedän varmuudella, että rakastan häntä, enkä usko, että kukaan voisi häntä korvata. Siltä minusta ainakin juuri nyt tuntuu. Tiedostaminen tekee minut hetkittäin hyvin surulliseksi. Ja ikävöinnin todella tuskalliseksi. Aikaa on kulunut siitä, kun olemme olleet tekemisissä, eikä aika ole hoitanut tehtäväänsä, niin kuin odotin. Ajattelen häntä tällä hetkellä lämmöllä, mutta ajatus vaihtuu tasaisin väliajoin, kun en häntä näe, enkä saa elämääni. Suutahdan joskus häneen, varmaan kyllä enimmäkseen ansaitsemattomasti.

Suremisellakin luulisi olevan jokin raja.
Elämä tuntuu kovin epäreilulta ajoittain, mutta on vain elämää. Minulla on vapaus valita, katkeroidunko, vai pyrinkö näkemään kauneutta ja hyvyyttä. Pidän sitä taitoa lahjana.
Tuskan tunne johtuu varmasti siitä, että on tullut aika tuntea ja käsitellä asioita pois, joita olen onnistunut sumuttamaan vuosikausia, tai vuosikymmeniä jopa. Enää en pääse tunteitani pakoon, enkä haluakaan. Kun kaikki ylimääräinen on jäänyt pois, huomaa sen, mitkä asiat merkitsevät.

Ajoittainen äärimmäinen itsekeskeisyyteni on minulle melko iso ongelma. Välillä saan tehtyä silmänreiät itsekeskeisyyteni muuriin ja tajuan kuinka älytöntä on odottaa toiselta ihmiseltä helpotusta olooni. Pystyn joskus myös tarkastelemaan objektiivisesti sitä, millaisia toiveita ja odotuksia minulla on ympäristöäni kohtaan.. Todennäköisesti (ja toivottavasti) tuolla toisella ei ole mitään käsitystä siitä, miten välillä vedän hänet tähän kaikkeen mukaan. Tiedän, että ongelmat johtuvat pääosin muusta syystä, kuin siitä että satuin "valitsemaan" hänet rakastumisen kohteekseni. Jotenkin aavistan, että hän näkee tuon asian minussa. Toivottavasti ei inhoa minua sen tähden kovasti.

Ei kaipaus itsessään ole mikään huono asia. Siinä mennään pieleen, kun aletaan lataamaan odotuksia ja toiveita muihin ihmisiin. Vastuu omasta hyvinvoinnista kuuluu kuitenkin ihmiselle itselleen. Aikuisena elo on välillä aika perseestä.

Tämä totta

Ötzejen teko ei nyt juuri tule mieleen.