Tahtoisin vain

Ei tunnu paremmalta.

Ite olet. Suollat vaa paskaa etkö muuta osaa. Paska paska paska, siinä sulle!

Minä ymmärrän aloittajaa, itsellänikin on ollut usein olo, että haluan vain pois ja minulle myös saisi tulla joku vakava sairaus, olen ihan sinut kuoleman kanssa-jokainen kuolee joskus. Ihmiset eivät ehkä ymmärrä, että henkinen kipu on aivoille ja hyvinvoinnille sama, joskus pahempi kuin fyysinen kipu. Jos kipu on pitkäaikaista eikä toivoa paremmasta realistisesti ajatellen ole, tai ei ole voimia taistella, poisnukkuminen on armokuolema.

Anonyymi kirjoitti:

Minä ymmärrän aloittajaa, itsellänikin on ollut usein olo, että haluan vain pois ja minulle myös saisi tulla joku vakava sairaus, olen ihan sinut kuoleman kanssa-jokainen kuolee joskus. Ihmiset eivät ehkä ymmärrä, että henkinen kipu on aivoille ja hyvinvoinnille sama, joskus pahempi kuin fyysinen kipu. Jos kipu on pitkäaikaista eikä toivoa paremmasta realistisesti ajatellen ole, tai ei ole voimia taistella, poisnukkuminen on armokuolema.

Minä en halua mitään vakavaa sairautta itselleni, en sillä tavoin ole sinut kuoleman kanssa. Elämänjanoa olisi toisaalta.. Koko ikäni kärsinyt eksistentiaalisesta kriisistä. Koen, etten ole päässyt todelliseen yhteyteen muiden ihmisten kanssa, kuin vain hetkittäin. En tiedä mistä voisin saada apua. Olen ollut joskus lataamossa, kun voin oikein huonosti. Sieltä en löytänyt välittämistä, enkä aitoa apua. Näin, miten hoitajat pilkkasivat sairaita hoidettaviaan, nauroivat ja ilveilivät heitä. Kammottava paikka, ei ikinä enää.

Olen myöskin yrittänyt käydä terapiassa. Ylhäältäpäin neuvovia kusipäitä, järjestän itseäni tyhmempiä. Projektio alkaa ennemmin tai myöhemmin. Yleensä ennemmin. Kuka helvetti luulee voivansa työkseen auttaa muita? En usko ihmisen hyvyyteen, enkä pyyteettömään auttamiseen, tai rakkauteen. Kaikissa toimissa, mitä olen kohdannut, on ollut aina hintalappu. Olen kokenut näin jo ihan lapsuudesta asti. Olen todella herkkä ja näen että maailma ja sen ihmiset ovat paskaa. Sori. Enkä ole kukaan edeltävistä kirjoittajista, enkä aapee.

Anonyymi kirjoitti:

Minä ymmärrän aloittajaa, itsellänikin on ollut usein olo, että haluan vain pois ja minulle myös saisi tulla joku vakava sairaus, olen ihan sinut kuoleman kanssa-jokainen kuolee joskus. Ihmiset eivät ehkä ymmärrä, että henkinen kipu on aivoille ja hyvinvoinnille sama, joskus pahempi kuin fyysinen kipu. Jos kipu on pitkäaikaista eikä toivoa paremmasta realistisesti ajatellen ole, tai ei ole voimia taistella, poisnukkuminen on armokuolema.

Luin juuri neliraaja halvaantuneen avustetusta itsemurhasta, rompsukan. Hassua sillä just nyt tajusin, että oma kuolemanpelko pistää ilmeiseti ihmiset tuomitsemaan teon. Eivätkä he halua tajuta tai kuunnella toisen itsemääräämis oikeudesta.

Tää siis ajatuksena, eikä niin, että mitä tekisin jos osuisi omalle kohdalle, että pystyisikö kuuntelemaan päätöstä jonkun itsemurhasta. Yleensähän itsemurhaaja ei perustele sitä kenellekään etukäteen.

Mut ehkä mulle on tehty avustettu itsemurha, kun noi naimisissa olevat netistä ihmisiä seuraavat kimppa vainoajat leikkivät psykiatriaa. He kuulemma näkevät narsisteja näillä palstoilla. Se oikeuttaa heidät käymään mitään aavistamattomien kimppuun syytöksineen ja raiskausleikkeineen. Oon sen jo tajunnut heidän uskonto panee hakemaan uusia uhreja. Joita syyllistää. Eivätkä ole edes pahoillansa teoistaan. He ovat niitä rikkaita tietäjiä, minä vain se lasarus joka lopulta vain kuolee sairauksiin jotka he aiheuttivat. He haluavat olla loppuun asti oikeassa se on heidän itsemääräämisoikeus oikeutensa.