Tietoo maailma

Mutta Anna Pavlovna vaatii, että hän ei niitti adoptoitua poikaansa eikä koskaan lyönyt häntä. Kotona on todella ketju, mutta se on koiralle. Vanhemmalle Miroslavalle annettiin kerran pentu. Koira kasvoi, mutta pysyi leikkisä: hän pilasi huonekaluja, hyppäsi lasten päälle, joten lemmikki sidottiin joskus ja annettiin sitten täysin hyviin käsiin. Vain ketju oli jäljellä, kiinnitetty lukolla raskaan kerrossängyn jalkaan - sen poistamiseksi, sanotaan, kaikki kädet eivät ulottuneet.

"Olin töissä, kun he soittivat minulle ja pyysivät minua heti kotiin." Huoneen ovi oli auki, muukalaiset kävelivät sisällä, valokuvasi jotain, kirjoittivat muistiin. Peloissaan Mira istui sohvalla, hän ei voinut sanoa sanaa ”, Anna Zhitnik muistelee. - Stanislaville annettiin boršsi, jota hän ei ehdottomasti voi syödä voimakkaan diateesin takia. He alkoivat näyttää ketjua huutaen, etteivätkö he odottaneet minulta tällaista, syyttäen minua lapsen kiusaamisesta. Näytti valokuvia. Lapset vietiin pois ennen kuin voin tulla mieleni. Missä - en vieläkään tiedä. Matkan varrella, kuten myöhemmin kävi ilmi, he ottivat pois päiväkodista ja kaksi nuorempaa lasta. He tulivat minua päivää myöhemmin - etsivät huonetta, käsiraudat heihin ja veivät minut alueosastolle.

Opettaja näkee käsirautojen jäljet, ja hän huokaisi raskaasti, sanoo, että hänen tapaan helvettiin on kuljettu hyviä aikomuksia. Hän päätti viedä lapset sydämensä kutsulle, kun yksi hänen pojistaan ​​sairastui hyvin. Hän lupasi: jos hän selviää, hän kasvattaa lapsen orpokodista.

Poika toipui, ja Zhitnik melkein neljä vuotta sitten meni säilöön. Halusin ottaa pienen Stasikin, joka oli silloin noin 5-vuotias, mutta hänen kanssaan orpokodissa olivat vielä nuoremmat sisaret ja veljet - Angelina ja Jaroslav. Ja Annalle sanottiin: "Et voi erottaa lapsia, hyvät lapset - ota kolme." Perheelle luvattiin kaksiohuoneisto Prospekt Miralla, joka jopa sai asettua sinne. Tosin, vuokranantaja myöhemmin "löydettiin", ja äidin ja lasten oli muutettava ulos hostelliin.

- Näitkö, otin terveitä lapsia. Asiakirjat sanoivat niin, sanoo Anna Zhitnik. - Mutta kävi ilmi, että kaikilla kolmella lapsella on mielenterveyshäiriöitä ja monia muita niihin liittyviä ongelmia. Stasik tunnusti psykiatrin yleensä työkyvyttömäksi. Käännyin asiasta vastaavan yksikön puoleen, sanoin, etten pystynyt kasvattamaan sairaita lapsia, en pystynyt selviytymään, eikä tarvittavaa pätevyyttä ollut. Pyysin lapsia hakemaan heidät, tunnistamaan heidät erikoistuneissa laitoksissa asiantuntijoiden valvonnassa. Mutta he kieltäytyivät minusta. Mitä kynnysarvoja en ole verhoillut. Kyllä, ja uhkasi viedä vanhemmat Mirochkan vanhemmilta.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta Anna Pavlovna vaatii, että hän ei niitti adoptoitua poikaansa eikä koskaan lyönyt häntä. Kotona on todella ketju, mutta se on koiralle. Vanhemmalle Miroslavalle annettiin kerran pentu. Koira kasvoi, mutta pysyi leikkisä: hän pilasi huonekaluja, hyppäsi lasten päälle, joten lemmikki sidottiin joskus ja annettiin sitten täysin hyviin käsiin. Vain ketju oli jäljellä, kiinnitetty lukolla raskaan kerrossängyn jalkaan - sen poistamiseksi, sanotaan, kaikki kädet eivät ulottuneet.

"Olin töissä, kun he soittivat minulle ja pyysivät minua heti kotiin." Huoneen ovi oli auki, muukalaiset kävelivät sisällä, valokuvasi jotain, kirjoittivat muistiin. Peloissaan Mira istui sohvalla, hän ei voinut sanoa sanaa ”, Anna Zhitnik muistelee. - Stanislaville annettiin boršsi, jota hän ei ehdottomasti voi syödä voimakkaan diateesin takia. He alkoivat näyttää ketjua huutaen, etteivätkö he odottaneet minulta tällaista, syyttäen minua lapsen kiusaamisesta. Näytti valokuvia. Lapset vietiin pois ennen kuin voin tulla mieleni. Missä - en vieläkään tiedä. Matkan varrella, kuten myöhemmin kävi ilmi, he ottivat pois päiväkodista ja kaksi nuorempaa lasta. He tulivat minua päivää myöhemmin - etsivät huonetta, käsiraudat heihin ja veivät minut alueosastolle.

Opettaja näkee käsirautojen jäljet, ja hän huokaisi raskaasti, sanoo, että hänen tapaan helvettiin on kuljettu hyviä aikomuksia. Hän päätti viedä lapset sydämensä kutsulle, kun yksi hänen pojistaan ​​sairastui hyvin. Hän lupasi: jos hän selviää, hän kasvattaa lapsen orpokodista.

Poika toipui, ja Zhitnik melkein neljä vuotta sitten meni säilöön. Halusin ottaa pienen Stasikin, joka oli silloin noin 5-vuotias, mutta hänen kanssaan orpokodissa olivat vielä nuoremmat sisaret ja veljet - Angelina ja Jaroslav. Ja Annalle sanottiin: "Et voi erottaa lapsia, hyvät lapset - ota kolme." Perheelle luvattiin kaksiohuoneisto Prospekt Miralla, joka jopa sai asettua sinne. Tosin, vuokranantaja myöhemmin "löydettiin", ja äidin ja lasten oli muutettava ulos hostelliin.

- Näitkö, otin terveitä lapsia. Asiakirjat sanoivat niin, sanoo Anna Zhitnik. - Mutta kävi ilmi, että kaikilla kolmella lapsella on mielenterveyshäiriöitä ja monia muita niihin liittyviä ongelmia. Stasik tunnusti psykiatrin yleensä työkyvyttömäksi. Käännyin asiasta vastaavan yksikön puoleen, sanoin, etten pystynyt kasvattamaan sairaita lapsia, en pystynyt selviytymään, eikä tarvittavaa pätevyyttä ollut. Pyysin lapsia hakemaan heidät, tunnistamaan heidät erikoistuneissa laitoksissa asiantuntijoiden valvonnassa. Mutta he kieltäytyivät minusta. Mitä kynnysarvoja en ole verhoillut. Kyllä, ja uhkasi viedä vanhemmat Mirochkan vanhemmilta.

Lue lisää

Anna Zhitnik ehdottaa suoraan kysymykseemme, kuka ja miksi ketjutti 9-vuotiaan Stasikin, erittäin huolellisesti, että tämän voisi tehdä 13-vuotias Miroslava. Opettaja adoptoi tytön hyvin pieneksi, ja adoptoitu tytär väitti ketjuttaneen hänen veljensä takaisin 19. elokuuta ja kutsui sitten naapurimaiden lapset huoneeseen kuvaamaan. Jotkut kaverista näyttivät kuvan vanhemmilleen, valittivat siitä, kuinka he pilkkasivat Stasikia. Ja aikuiset ovat jo ilmoittaneet huoltajuusviranomaisille. Mutta kun nuorten ehkäisyn ja lasten palveluiden työntekijät kokoontuivat hostelliin 21. elokuuta, poika oli jälleen ketjussa. Ainoa Miroslava oli kotona, nuoremmat olivat päiväkodissa ja äiti oli töissä.

”Tyttäreni kohteli minua aina erittäin hyvin”, Anna Pavlovna itkee. - Tauolla juoksee usein ylös, halaa. Hän ei koskaan tarvinnut mitään. Mutta jostain syystä tutkijat alkoivat sanoa, että löin häntä kotona, loukkasin häntä ja myös muita lapsia.

Lastenasiain palvelusta puhuttuaan virkamiesten kanssa ymmärrät: ihmisen elämässä tärkein asia on alue. Missä on rekisteröity - mene sinne ja käsittele kaikki ongelmasi.

- Kun nainen otti lapsia, hän asui toisella alueella. Hän muutti myöhemmin keskusalueelle ”, kertoi Dnipron keskusalueen lastenhoitajan päällikkö Anna Shevchenko. - Kolme lasta on rekisteröity Amur-Nizhnedneprovsky-alueelle. He päättävät tulevaisuuden kohtalostaan.

Samaan aikaan he sanovat keskusalueen sosiaalipalvelussa: he vierailivat perheen kanssa säännöllisesti. Valokuvasimme elinoloja, tarkastimme vaatteiden, lelujen varalta, kysyimme lapsilta, kuinka he asuivat perheessä. Huoltajaa koskevia valituksia ei tehty, mikään neljästä lapsesta ei valittanut. Ja että heistä neljä kumartui 17 metriin, niin sosiaalityöntekijät ymmärsivät, että huone oli ahdas, osoittivat aina teoissa, että asumisolosuhteita olisi hyvä parantaa. Ja että lapset olivat sairaita - sinun piti näyttää hyvältä ja ymmärtää ketä otit. Virkamiesten mukaan: kun henkilö vie lapsen perheeseen, hän kerää asiakirjoja, suorittaa koulutuksen, tietää lapsen terveydentilasta, kuka hänen vanhempansa ja sukulaisensa ovat. Joten Zhitnik todennäköisesti tiesi, mitä lapsia hän aikoo kasvattaa.

Kuka tiesi mitä ja kuka ei seurannut missä - nyt tutkimus ymmärtää tämän. Kaikki lapset ovat edelleen kuntoutuskeskuksessa, heidän tulevaisuudestaan ​​päättävät sosiaalipalvelut tuomioistuimen päätöksen perusteella. Anna Zhitnik on jopa 10 vuoden vankilassa.