Niinhän kaikki sanoo; sanoo; syö ja voi hyvin. Olisipa se niin helppoa. Huonoilla elintavoilla ja jonkunlaisella liikunnalla pärjäsin kuusikymppiseksi. Sen jälkeen ei ole mikään niin itsestään selvää. Vatsa pullottaa, lonkkaan ja polveen koskee, paino nousee ja aina on nälkä. Kasvot ovat rupsahtaneet; hamsterin pussit leukaperissä. Mutta olen elossa ja mummo. Ei ole vuosikymmeniin ollut hakua päällä. Toivottavasti tuo oma ukko sietää minua vaikka kuorsaankin kovasti. Aamuisin pelästyn peiliin katsoessa; kuka hirvitys tuo on. Mutta sehän olenkin minä! Minä, joka olin joskus ihan sievä, suurisilmäinen, no melkein kaunis. Nyt toisen silmän kaihileikkauksen jälkeen odottelen sitä toista rillit päässä ja olen tosi kiitollinen että olen tässä. Saan olla mummo ja äiti ja jonkin sortin puolisokin. Kuntoilen kun siltä tuntuu. Hyvät kanssasisaret; tyydytään siihen mitä peili näyttää... toki haaveita pitää olla. Tsemppiä kaikille yli kuusikymppisille upeille naisille.
itsehoito oman terveyden hyvinvoinniksi.
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.