Miten koronaepidemia vaikuttaa

Ei mitään muutoksia.

Siivoan enemmän . Harrastan vähemmän huonoja tapoja, täytyy elää ihmisiksi.
Yritän suojella riskiryhmiä tartunnalta.

Työtä teen etänä kotona. Koneen ääressä yhdeksästä puoli viiteen.
Stressitaso laskenut huimasti mikä on hienoa! Ei ruuhkassa ajamista töihin ja kotiin. Rauhassa aamulla heräilen ja työni voin tehdä vaikka aamutakissa jos huvittaa.
Se on ikävää että ystäviä ei pääse tapaamaan. Pidämme tiuhaan yhteyttä netissä ja puhelimella.
Kaupassa kerran viikossa ja siitä se mainio puoli että rahaa säästyy! Ei tule osteltua kaikkea turhaa ja tuhlattua erikoiskahveihin ja muihin houkutuksiin.
Ulkoilemassa käyn joka päivä luonnossa kuten normaalioloissakin. Se harmittaa kun ei pääse matkustamaan mihinkään.
Asun yksin ja hiljaista on, kissa vain hissuttelee tuossa ja välillä leikitään. Viihdyn yksin joten se ei haittaa mitenkään. Kapakoissa en muutenkaan kävisi, joten sekään ei ole ongelma.

Suomen kansa kesti aikanaan viisi raskasta sodan vuotta. Kaikesta oli pulaa ja korvikkeita piti keksiä. Kengät oli paperia samoin esim. ikkunaverhot. Kankaisista tehtiin mm. kesähameita! Pommituksia sai pelätä monessa paikassa, raskaita menetyksiä kärsittiin, isiä, veljiä ja poikia kaatui. Mutta yhteishenki oli silloin todella hyvä eikä turhista valitettu! Kun Karjala menetettiin oli asutettava ja autettava isoa ihmisjoukkoa. Sodan haavat ja traumat oli kovat, mutta niistä ylöspäin kivuttiin ja tahto eteenpäin oli luja. Valtavat sotakorvaukset maksettiin jopa etuajassa.
Tämän kaiken olen isovanhemmiltani kuullut. Mitenkähän kävisi jos nykysuomalainen joutuisi samaan tilanteeseen?!!!
Miettimisen paikka.

Tämä epidemia on vasta niin alussa, ettei sen vaikutuksia vielä kukaan oikein käsitä. Se on selvää, että elämä vaikeutuu päivä päivältä. Suomea ajetaan vauhdilla alas. Voitte vain kuvitella, mihin tämä kaikki johtaa. Kansalaistottelevaisuus on yksi asia, miten se pidetään kurissa. Johtaako se ylilyönteihin jne.

Hevosta ei tarvitse kengittää niin usein kuin ennen koronaa.

Eip siin oikein mitään muutoksia ole tullut. Linja-autolla töihin ja töissä palvellaan väihäisiä mutta rohkeita, uskollisia asiakkaita jotka käy sinnikkäästi jotta ravintolamme pysyisi pystyssä tämän ajan. Sitten kotiin linja-autolla joka lähes tyhjä ja kävellä lähes autioita katuja.

Kaupassa käyn normaalisti ja lenkkeilen.. Ei mun arki oikeen muuttunut mitenkään. Vanhoilla ihmisillä en vieraile ja pikkulapsien läheisyyttä varon, jottei vahingossakaan tuo itsestään heille jotain tautia. Ei mulla oireita ole mutta mistä sitä tietää kantaako sitä pöpöä jo, mutta oma keho ei siihen vaan reagoi mitenkään.

Ihan kaikkeen.