Olen hyvin yksinäinen, aviomieheni on ainut ystäväni. Ujoudesta ja epävarmuudestani johtuen ystävien saaminen on minulle hyvin vaikeaa. Olen ollut koulukiusattu koko elämäni ajan ja kiusaaminen (eristäminen muista, vittuilu vastaen kasvoja) on jatkunut myös työpaikoillani. Kiusaamisesta johtuen minulla on paljon pahoja muistoja. Olen ollut "pitkään" kotona työttömänä (työpaikan hankkiminen tuntuu vaikealta ja pelottaa kiusaamisten vuoksi). Tiedän sekoavani. Yksin ollessani alan puhua itsekseni kiusaajilleni. Tiedän, että minun pitäisi vaan unohtaa nuo asiat, mutta en voi, puhun vaan itsekseni, huudan, suutun ja riehun mielessäni ihmisille, jotka ovat minua kaltoin kohdelleet... Miten pystyisin jatkamaan elämääni ja unohtamaan vanhat kiusaamiset.
sekaisin
mikä auttaisi
1175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun mielestäni on turha edes kuvitella, että kyseisiä asioita voisi unohtaa. Nykyään olen hyväksynyt sen, että kun minua loukataan, minua sattuu, monesti tosi pahasti. Mutta, nykyään minä tiedän, että kun minua sattuu, syntymässä on jotakin uutta. Siksi jaksan kestää sattumisvaiheen. Nimittäin lähes joka kerta, minä päätän jotakin, joka vie minua elämässä eteenpäin. Kerran menin kitarakurssille, pari vuotta sitten aloitin opiskelun jne, jne. Vähän niin kuin "kyllä minä vielä näytän tyyliin". Aloita Sinäkin vaikka jokin harrastus ja "näytä niille" ! Tsemppiä!