Katselin aivan hiljaa ja yksin hohtavan
kynttilän valoa pimeässä huoneessa.
Pikku raukka liekin punainen tyttö
kykenee valaisemaan vain pienen
osan juuri sen verran, että kykenen
sen valaisussa kirjoittamaan hänen
nuokkuessaan vihon reunalla. Hänen
lämpönsä ei ylety aivan luokseni, mutta
hänen hajussa unohdan masentuneen
tuoksuni.
Tule liian lähelle, palat.
Mene liian kauas, jäädyt.
Aikanaan liekki sammuu ja tunnelma
kuolee. En ole tuntenut mitään
tälläsistä moneen vuoteen. Onni on ollut
tuntematon sitten vuoden kaksi tuhatta
neljätoista.
Liekin punainen tyttö tahtoo
sammuessaan minut mukaan huulet
kaulallani hätää huohottaen. Ei tänään,
ei huomennakaan. En ala pettymystä
enää muille tuottamaan, en ollenkaan.
kynttilän valoa pimeässä huoneessa.
Pikku raukka liekin punainen tyttö
kykenee valaisemaan vain pienen
osan juuri sen verran, että kykenen
sen valaisussa kirjoittamaan hänen
nuokkuessaan vihon reunalla. Hänen
lämpönsä ei ylety aivan luokseni, mutta
hänen hajussa unohdan masentuneen
tuoksuni.
Tule liian lähelle, palat.
Mene liian kauas, jäädyt.
Aikanaan liekki sammuu ja tunnelma
kuolee. En ole tuntenut mitään
tälläsistä moneen vuoteen. Onni on ollut
tuntematon sitten vuoden kaksi tuhatta
neljätoista.
Liekin punainen tyttö tahtoo
sammuessaan minut mukaan huulet
kaulallani hätää huohottaen. Ei tänään,
ei huomennakaan. En ala pettymystä
enää muille tuottamaan, en ollenkaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä runo on jotenkin lohduttava, positiiivinen.
Tunnetko onnea ajoittain?
Yritän kirkastaa sisäistä valoani, ja ulottaa sitä kauemmaksi ympärilleni.