Rakkauden käsite

Rakkaudesta puhutaan kuin jostain
suuremmasta,
vaikka kyse on hiukkasista,
käsitteestä, näkökulmasta
ja silmänlumeesta,
jonka vain itse voimme nimetä.

Rakkaus vetää turpaan,
mutta pidämme sitä höyhenenä.

Se valehtelee päin naamaa,
mutta silmin kirkkain nielemme kaiken.

Se repii irti raajamme,
mutta hymyillen ojennamme palaset
takaisin sen käsiin, joka sijoittaa ne väärille paikoille.

Ja silloin olemme valmiita;

Epätäydellisenä kokonaisuutena,
auki revittynä,
jokainen valhe kitkeränä totuutena
iskettynä kasvoille,
surullisena, hajalle.

Kunnes toinen samaan toiveeseen
hukkuneena,
ottaa kiinni siitä kädestä, joka kerran
tarttui ansaan käsitteeseen rakkauden,
jota ei ole olemassa
ja antaa sille oman nimensä.