Olen nuori opettaja ja olen kokenut yllättävän vaikeaksi "aikuisena" olemisen luokassa, kun en muutenkaan koe itseäni vielä kovin aikuiseksi. Miten oppisin kasvattamaan itseäni?
Ja miten päästä pois siitä ajatuksesta, että oppilaita pitäisi jotenkin "miellyttää"?
Voisiko tällainen kehittymätön openraakile saada teiltä kokeneemmilta tehokkaita vinkkejä?
Ja miten päästä pois siitä ajatuksesta, että oppilaita pitäisi jotenkin "miellyttää"?
Voisiko tällainen kehittymätön openraakile saada teiltä kokeneemmilta tehokkaita vinkkejä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä ammatti ja elämä opettavat. Ole siis rauhassa oma itsesi.
Iästäsi riippumatta ja siitäkin huolimatta minkälaiseksi itsesi tunnet, olet luokassa oppilaisiin verrattuna se aikuinen. Tiedät kai oikean ja väärän eron ja osaat ammattisi? Ne riittävät jo pitkälle.
Vastavalmistunut opettajat elää usein ihannevaihetta, joka tosiaan hioutuu pois, halusi tai ei.
Valmistuin itse opettajaksi joitakin vuosia sitten. Lapselliseksi en itseäni tuntenut, mutta alussa olin selvästi liian kiltti, enkä osannut sanoa ei. Työmäärä kasvoi nopeasti niin huimaksi, että oli pakko opetella sanomaan joskus ei. Ja työ tulee hoidettua silti.
Tunne siitä, että oppilaita pitäisi jotenkin miellyttää, häviää sekin aikanaan. Ajattelehan asiaa siltä kannalta, että vaikka tekisit mitä, et varmasti voi olla kaikkien pitämä opettaja. Ammattitaitosi kehittyy vuosien varrella, ja tulet huomaamaan senkin, että miellyttäminen ei ole osa ammattitaitoa.
Kyllä ne ylimääräiset siitä karsiutuu. Sen jälkeen huomaat, että opettajan työ on monipuolista ja haastavaa, ja löydät ehkä jonkin työssäjaksamiskeinon, josta itsekin nautit, ja jota ei tarvitse kyseenalaistaa.
Katsele ja kysele oman koulusi opettajakunnasta ystävällisiä ihmisiä, joiden kanssa voit vaihtaa ajatuksia ja saada ehkä niitä vinkkejäkin.
liika kilttiys ei herata (\\kk;set ei toimi) myoskaan lasten kunnioitusta.
itse avustajana toimiessani yritin aluksi miellyttaa kaikkia oppilaita, mutta tama kaantyi vain itseani vastaan. reilu kohtelu, niin mukavissa kuin ikavissakin asioissa, tuo sen 'aikuisen' kunnioituksen. monasti nuo (lapsoset) tuppaavat tekemaan asioita vain testatakseen uusia kasvoja, ja jos silloin ei ole jampti, saa tehda tuplasti toita arvostuksen (myos tottelevaisuuden) takaisinsaannin suhteen.
hei!
olen 20-vuotias välivuotta pitävä tyttönen. työskentelen nykyään avustajana vammaiselle pojalle, joka käy lukiota.. minulla on siis kokemusta sivusta seuraajana,kun omana kouluaikana opettajat vaihtuivat tiheään tahtiin.
minusta riippuu paljon missä opettaa,että minälainen linja kannattaa ottaa.
paras opettajani on ollut yläasteen kuvismaikka,joka ensimmäisellä tapaamisella ilmoitti luokalle,että voidaan tehdä niin,että ollaan täällä rennosti,en vahtaa myöhästymisiä, voidaan kuunnella musiikkia, mutta työt tulee tehtyä! tai sitten voidaan ottaa tiukka linja,kirjaan kaikki myöhästymiset ja poissaolot ja täällä ollaan hiljaa. se tehosi..luokan pojat (eikös ne ole pahimpia just tossa iässä) sisäisti jutun ja opettajasta tuli tosi suosittu. oli auktoriteettia, mutta se oli kuitenkin hyvä kaveri.
lukiossa toimii myös se,että on huumorintajuinen,mutta tarpeen vaatiessa tiukka.
ala-asteen opettajan työ on ehkä eniten kasvattavaa työtä.. minun opettajallani oli esim. sellainen tapa, että jos joku riehuu luokassa,hän otti (vitsinä tietenkin) riehujan syliinsä luokan eteen..siinä oli sitten olemista.
olen huomannut nuorilla opettajilla sen piirteen, että he menevät turhan helposti lasten pillin mukaan, jos lapset/nuoret alkavat pakata tavaroitaan 5min. ennen tunnin loppua, eikä opettaja sano mitään, on varma, että tämä toistuu ja loppujenlopuksi oppilaat päättävät milloin tunti loppuu. kannattaa siis alusta asti ottaa tiukka ote, mutta joskus yllättää..esim päästämällä 15 min aikaisemmin tunnilta. kannattaa myös ottaa tunneilla rennosti, koska sellaisista opettajista vaan pidetään,jotka eivät aseta itseään erityisasemaan ja korokkeelle, vaan ymmärtävät lasten jutuista yms..
olikohan hirmu sekavaa.. no tsemppiä
terv.opettajan ammatista haaveileva