Alkoholistin leima otassa

Enpä arvannut miten iso asia se on. Tuntuu kuin koko maailma olis kääntynyt mua vastaan. Ei asiaa baareihin, paskaa on jauhettu, puukkoa selkään. Poliisit kyttää kuin rikollista, sammuukohan se kohta. On totta että oon ollu melko näkysä. Oon viis veisannu siitä ettei julkisesti sais pulloa kallistella. Putkaan on korjattu ehkä 30 kertaa viimeisen 7 vuoden aikana. Katkoilla on tullu käytyä eli lanssia oon käyttäny taksina. Kävin aa ssa sanomassa olevani alkoholisti. Hiukan hävettää, lähinnä se lanssia käyttö muutaman kerran mutta mullehan siitä lasku tulee. Sairaalasta melkein häätäävät ulos. Antavat ymmärtää että jos en ryhdistäydy niin se on mielenterveys eikä mikään alkoholismi. Oikeesti tuntuu niinku olis joku merkattu, tarkkailun alla oleva henkilö. Viime aikoina, en pelkästään pandemian takia, oon päättänyt olla ihan kotona. Käyn toki kaupassa. En tilaa enää kanssa, en juo julkisesti enkä joudu putkaan tai katkolle. Jospa se näin tehtynä siitä pikku hiljaa. Joku sano mulle että sun tarvii skarpata. Että kotiin harjoittelee jos joskus kaljaa mieli tekee. Muutamasta kaupasta eivät minulle koko myy kaljaa. Joku on käyny puhumassa.