Kuinka pian saitte lääkäriltä selvityksen että sairastaa homeentakia?tai onko edes saatu?tuntuu vain lääkärit olevan hyvinkin vaitonaisia ja välttävän puhumista home!
miten?
..?
11989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
selvitys?
Ei heiltä sitä saakkaan.
Kun perehtyy lääketieteen historiassa olevaan tietoon sitten 1700-luvun, homeista ja niiden aiheuttamista sairauksista niin ihmisten kuin eläintenkin suhteen, jää vain ihmettelemään miksi tämän päivän lääkärit esiintyvät tutkitavansa edessä tietämättöminä.
Kyllähän heidän pitäisi tietää ainakin se, että penisilliini keksittiin v. 1928 yleisimmän sisäilmahomeen laskeuduttua bakteerimaljaan, kuin myös se, että jo silloisen tietämyksen valossa ko. home oli myös allergeeni.
Jostain syystä homeallergikot saavat rajujakin allergisia reaktioita antibiooteista; myös penisilliinistä.
Nykylääkärien tietämysten valossa eräällekin penisilliiniallergikolle, joka oli mennyt tajuttomaksi penisilliinistä ja joutunut sairaalaan, jossa oli sanottu, että ko. antibioottia ei saa enää käyttää, jatkumona vastaanotolla keuhkotulehdukseen lääkäri määräsi kuitenkin penisilliiniä sanoen, että se ei voi aiheuttaa allergiaa.
Tottakai nykylääkärit välttävät puhumasta homeesta, koska 60-70 prosenttisesti maamme rakennusten sisäilma on homeitiöiden saastuttamaa.
Kukapa itse aiheutettua kansallista katastrofia myöntäisi todeksi.
Penisilliinitabletti nostattaa minulle yli 39C nousevan kuumeen, mutta vasta kolmantena päivänä ko. antibiootin käytön jälkeen.
Lääkäri totesi vain, että oletpa sinä herkkä, mutta älä käytä enää ko. antibioottia.
Toki sitten 14 vuotta myöhemmin todettiin IgG-vasta-aine penisilliinille 24 vuoden homeitiöiden pakkohengityksen jälkeen.
Meidän homevaurioisen talon näytteistä löytyi mm. benicillium hometta. Mieheni jonka kotitalo se on sai lapsena pahan reaktion beniciliinitableteista, alkoi kurkku turvota. Sen jälkeen ei ole käyttänyt beniciliini lääkkeitä. Minä olin asunut pari vuottta siellä ja en enää sietänyt beniciliiniä. Tyttäremme ollessa noin 10 vuotta sai oireet beniciliinistä. 5 vuotias poikamme sai ihottumaoireet joulukuussa beniciliinisukuisesta lääkkeestä, olimme silloin asuneet evakossa 4kk.
En uskalla ottaa beniciliinikuuria muillekkaan lapsillemme enää.
Olen varma että tällä on yhteyttä kotoamme löytyneeseen benicillium homeeseen.
..koska lääkärit vaan jostain kumman syystä vähättelee koko homeongelmaa. Tosin itseni kohdalla työpaikkalääkäri on ainakin tähän mennessä suhtautunut homeesta johtuvaan sairasteluuni erittäin asiallisesti ja tuktimukset on käynnissä kaiken aikaa..MUTTA kun kysymyksessä on työpaikan homeongelma, niin uskoisin että asenne muuttuu, kunhan työnantaja pääsee vaikuttamaan kunnolla lääkärin asenteisiin.
Jännä/outoa!
kun itse yritän ottaa edes terveydessäni puheiksi homeen/kosteuden niin lääkäri ei kommentoi,ei kysy jne.en saa edes mahdollisuutta puhua!
kaikkea tehdään kyllä minun terveyteen mutta tästä ei puhuta.
Sairastuin ihan yllättäin 24v.tosi rajusti astmaan ja olin sairaalassa noin 2-3 kuukaudenvälein tosi sairaana,samaan aikaan bam:sairastuin perheen pieni todella rajuun lapsi astmaan.Astmat oli tullut jäädäkseen.
muutimme ja myähemmin kuulin asuntojen olleen tosi homeessa(siihen aikaan näitä ei niin tutkittu)
joitain vuosia meni ja lapsi alkoi taas oireilla,kuten minäkin ja sairastelin jo ihan käsittämättömän paljon,sairaalahoitoja jatkuvasti,poskiontelotulehduksia joihin mikään ei tuonnut apua.asunto todettiin silloin homeasunnoksi ja lastensairaanhoidon piiristä siellä käytiinkin ja laitettiin lausunto että emme voi asua siinä..terveys olikin jo mennyttä kalua 30 vuotiaana.
onnellisesti uusi asunto ja taatusti kunnossa?kun niin kaupunki lupasi,hetken oli hyvä.perheen 2 lasta alkoi oireilla.minä vasta vähän myähemmin nyt vain suht rajusti,esimerkiksi työstä pois kohta vuoden ja yli puolivuotta niin ettei ulkona kykene kävellä edes.Yllätyskö?asunnon suihkuhuone jne on täys märkä rakenteista.Okei kyllä minua hoidetaan ja lääkitään"ja sairaslomaakin kirjoitellaan.Mutta aiheesta ei puhuta!Ei siis nämä asunnotko ei olisi tehneet terveydelleni mitään?No nyt asunto menee remonttiin piakkoin,mutta mitä sitten?Yksikään lääkäri ei voine tähän vastata?Koska aiheestahan ei puhuta!
Siksi lääkärit ei mielellään puhu homeesta, varsinkin jos sitä on potilaan työpaikalla, sillä yksikään lääkäri ei halua lähteä sellaiseen paperisotaan mihin siitä joutuisi!! Joutuisi vakuuttelemaan ja todistelemaan oireiden johtuvan juuri homeesta. Ne on varmasti todella uuvuttavia ja pitkiä prosesseja.. Mutta jos lääkäri ei ota näin vakavaan asiaan kantaa, niin kuka sitten?? Todella pelottavaa.. Ja suututtavaa!!!
Niin ja sitten sekin?kaupunginasunto?kaupungin sairaala?joku lääkäri joskus sanoi että niin monimutkaisia asioita ettei voi toteen näyttää ja monien syiden summaa sairaudet?en usko ihan näinkään,miksi homealtistuneet sairastaa sitten paljon?pitkälti samoja sairauksiakin?monikohan homealtistunut-sairas jo lopulta epäileekin omaa pääkoppaansa?uskon monen joutuvan käymään näitä läpi ja kuvitelleen olevansa esim.luulosairas.niin potilaan ja sen altistuneen mielenterveydenkin kannalta eikö olisi asiallista lääkärien ottavan kantaa?
Ja lopulta esim nyt tässä kunnossa kuin esim minä niin ei jaksakaan enään kysyä,kyseenalaistaa,taistella.on olemassa yksi toive minullakin ja se on aina se samainen saisiko huomenna edes vähän paremman päivän?
Minulle myönnettiin vasta monen vuoden sairastelun jälkeen, että voin tosiaan olla sairas homeen vuoksi.
Löysin viime viikolla työterveyslaitoksen sivulta tiedon, että homeitiöiden aiheuttamaa limakalvotulehdusta (minulla on juuri se) sentään tutkitaan. En saanut selville, onko tutkimus jo tehty, vai onko se yhä käynnissä.
Minulle ovat jotkut lääkärit jopa suuttuneet, kun olen puhunut homeesta. On myös uhkailtu: eräs lääkäri rullasi tuolinsa ihan minun viereeni, ja sanoi, että kuvittelepas, kun otatan sinusta selkäydinnäytteen. Osoitan sillä, että aivojesi serotoniini tuotanto on nollilla! Vastasin, että minä en kuvittele mitään, koska et otata minusta sellaista testiä.
Noihin aikoihin kaikki tyrkyttivät minulle mielialalääkkeitä jatkuvaan lämpöilyyn ja flunssailuun. En koskaan ottanut edes reseptiä vastaan.
Olen kaksi kertaa käynyt homeitten aiheuttamien sairauksien vuoksi OYSissa eli Oulun yliopistollisessa sairaalassa tutkimuksissa. Puhallustestihuoneessa ääneni romahti pahemman kerran. Se tapahtuu vain homeisissa huoneissa.
Toisen kerran otettiin näytepala keuhkoista, huuhdottiin keuhkoja näytteenottoa varten ja tutkailtiin kuituoptiikan avulla sisältä päin.
Taas meni ääni, kun ennen tutkimushuoneeseen menemistä olin kierrellyt OYSin alakerran käytäviä. Äänihuulet tuntuivat turvonneilta ja kutiavan karheilta. Toinen lääkäri totesi katsellessaan kuituoptiikkalinssin avulla tv-ruudulle siirrettyä kuvaa kurkustani, että äänihuulet ovat punaiset ja ärtyneen näköiset. Ilmeisesti korkeammassa asemassa oleva lääkäri totesi tiukkaan sävyyn, että "ei ole" (olin maininnut, että ääneni oli häviämässä OYSin käytävillä kevelemisen jälkeen).
Saas nähdä, mitä tuloksia tulee.
Siis meidän lääkäreiltäkö ymmärtämystä. Sitä yhä harvempi saa. Selkeä näyttö asunnossa olleesta homealtistuksesta ja pitkäaikaisesta. Hysteerikon leima otsaan, hoidoksi pitkäkestoinen psykoterapia ja pitkä sairasloma. Kyllä meillä sairaslomia saisi, jos periksi antaisi. Minä en hyväksynyt tätä psykologin lausuntoa, koska oireilen homeista, aina, kun niitä tarpeeksi kohdalle osuu ja... poistun paikalta. Puolustusmekanismi toimii vielä sen verran, koska sitä ei ole "tapettu" kortisoneilla. Miksiköhän meillä on 300.000 mielenterveyspotilasta. Onkohan kaikkien diagnoosit kohdallaan?