Mun vanhemmat neuvoi minua pysymään kaukana naapurin epi-pojasta. Peloittelivat, että "hulluntauti tarttuu".
Ihan sama tarttuuko vai ei, mutta meidän lapset ei ainakaan tule olemaan missään tekemisissä epien kanssa. Tiedän yhden perheen joiden epi-lapsista pysytään erossa. En halua että joutuvat kokemaan epi-lapsen kohtauksen! Vois vaikuttaa psyykkeeseen.
Ihan sama tarttuuko vai ei, mutta meidän lapset ei ainakaan tule olemaan missään tekemisissä epien kanssa. Tiedän yhden perheen joiden epi-lapsista pysytään erossa. En halua että joutuvat kokemaan epi-lapsen kohtauksen! Vois vaikuttaa psyykkeeseen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
onneksi et kovinkaan paljon siihen voi vaikuttaa, lapset valitsevat kaverinsa,vaikka kuin yrität heitä estää juttusi tais olla provo.
Eiköhän lapsukaiset ole järkyttyneet tarpeeksi nähdessään kaikenlaisia humalassa örveltäviä ym. tyyppejä. Eipä heidän psyykeensä voi enää enempää kärsiä. Tai jos aiot pitää heidät pumpulissa, niin psyykisiä ongelmia on odotettavissa siinäkin tapauksessa. Hulluntauti on jo tainnut tarttua, jostain muualta kuin naapurista.
Taisi olla vanhemmillasi "hieman" vanhanaikaiset käsitykset epilepsiasta. Ne voi heittää jo romukoppaan. Kannattaa käväistä http://www.epilepsia.fi sivulla.
Kohtaustyyppejä on todella monta. Epilepsiakohtaus ei ole pelkästään kaatumista, kouristelua ja vaahtoa - rajuimmassa muodossaan kyllä, se jolla vanhempasi ovat sinua pelotelleet. Puhuessasi ihmisen kanssa jonka ajattelet olevan hajamielinen, niin hän onkin mahdollisesti saanut juuri poissaolokohtauksen.
Vaikka vanhempasi pelottelivatkin sinua sairaudellamme, niin toivon sinusta löytyvän sen verran suvaitsevaisuutta ja älykkyyttä ettet pelottele omiasi. Vai onko mottosi "Minkä minä sain kärsiä, kärsiköön omanikin". Toivottavasti ei.
Taitaa olla sama irja kun herätti keskustelua jätettyään miehensä epin takia! Sairasta touhua...
Provoja kummatkin keskustelut...
Irja kirjoittaa ja kertoo elämänsä olevan ihanaa. Tyhmyys on hänen persoonallisuuden hallitseva piirre.
nämä Irjan keskustelunalut.
Oot hoitoo vaille jo nyt :((
Voi Irja-raukka! Oletko yksinäinen vai mikä on ongelmasi, kun vietät aikaasi palstoilla provoja kirjoittamassa. Lähdepä vaikka ulos reippaalle kävelylle auringonpaisteesta nauttimaan!
Ei ole pojasta polvi parantunut ja jos psyyke noin herkällä, niin kannattaa ottaa yhteyttä ammattiauttajaan.
Oletko miettinyt että, entä jos oma lapsesi sairastuisi epilepsiaan? Miltä sinusta itsestäsi ja lapsestasi tuntuisi jos lapsella ei olisi kavereita? Hylkäisitkö lapsesi sen takia, niin kuin hylkäsit miehesikin?
Voi kunpa itse sairastuisit ja kukaan ei olisi sinua tukemassa sairauden kanssa. Kärsisit ja olisit yksin koko loppuelämäsi!!
Pilkka voi sattua omaan nilkkaan!! (toivottavasti näin käy sinun kohdalla)
Tietenkin Irja hylkäisi arvojensa mukaisesti myös lapsensa. Toivottavasti hän ei sellaisia edes halua tai saa. Ehdotan, että Irja ei harkitse edes lasten tekoa. Hänen lapsensa olisi sairauteensa aivan syyttömiä. Irjan kusipäisyys taitaa olla arvojen kehittymättömyyttä. *Jos vain katse voisi tappaa Irjan*.
Ei epileptikoista tarvitse pysyä kaukana,jos muuten tulee hyvin toimeen...esimerkkinä mainittakoot,jos on hyvä ystävä,kaveri tai muuta vastaavaa ihmisen kanssa,jolla on epilepsia,niin siitä vaan. Epilepsia ei tartu,tämä on tosi asia! Sitä ei tiedä,vaikka joskus joutuisit itse kadulla auttamaan jota kuta,jolla on epilepsia...tai jos itse sairastut epilepsiaan! Se olisikin sulle lottovoitto suoraan sanottuna,kun niin paljon kammoksut epilepsiaa,toisin sanoen sulla on turhia ennakkoluuloja,joita nykyisin on ainoastaan vanhoilla ihmisillä. Nykyihmiset nimittäin ovat aika hyvin valistuneita epilepsiasta. Kaiken lisäksi epilepsiakohtaukset eivät vaikuta psyykkeeseen,niin kuin sanoit,ei siis millään lailla. Eka kohtaus saattaa korkeintaan säikäyttää,mutta siihen tottuu! Minunkin on ollut pakko tottua koko sairauteen,koska itse olen sairastanut sitä kohta 20 vuotta,ja sairastan vieläkin! Ei sitä tiedä,vaikka oltaisiin joskus kadulla törmätty,jolloinka et vaan ole tiennyt asiasta,heh heh!
,hän provoilee aina silloin tällöin.
Ei kait kukaan nyt tosissaan ottanut hänen tekstejänsä??!!
Sama se provosoiko vai ei, joillekin epilepsia on kuitenkin vakava ja vaikea asia. Ei ainakaan vastaa omaa käsitystäni älykkäästä tekstistä.
Olet kyllä Irja ihan oikeassa. Olin muutama vuosi sitten au-pairina ihan normaalissa ja terveessä hollantilaisessa lääkäriperheessä, jossa oli kaksi lasta. Tartutin molempiin epilepsian.
Sinun lapsista kasvaa suojelusi myötä varmasti avoimia, raippaita ja suvaitsevaisia aikuisia.
poikani on sairastanut epilepsiaa jo 4.v ei ole tarttunut kehenkään eikä kavereita puutu.epilepsia tuli pahoinpitelyn seurauksena.potkittiin päähän ja hakattiin suihkulähteen kivireunaan.ei ole edes mielessäni käynyt, että hylkäisin poikani,epilepsian tähden.sinun irja pitäisi,hävetä raskaimmanjälkeen,noita tekojasi ja kirjoituksiasi.uskon lastesi ymmärtävän, kuinka sekopooltsi olet.toivon sinullekaikkea sitä ilkeyttä, jota pulisosi jasairaat ihmiset,joista olet kirjoitellut.ovat saaneet kokea.