Anoreksia tappaa hitaasti. Enää en jaksa lähteä ulos, vastata puhelimeen, käydä pesulla, katsella televisiota... en mitään. Tuijotan sieniä ja nukun, seinistä pidellen hiivin vessaan ja salaan kaikilta kaiken. Nyt pääsiäisenä tuli huippu ja tiedän että jos vielä huomenna jalka nousee sängystä, olen kävelevä ihme. Luojalle kiitos että saan olla suurimman osan aikaa yksin. Nukun noin 16 h pvässä. En jaksa puhua, selittää, kuunnella. Unipillerit tuovat helpotuksen - pääsen aineettomaan tilaan - ruumiissani ei ole ruoan atomejakaan - vain puhdasta ihmistä, vettä. Tosin vesikin nousee joko oksennuksena ylös tai suolistosta suoraan läpi. Olen yhtä suurta suoraa putkea - mitään ei jää poistumatta.
lehtiä ei voi lukea, ruokamainoksista tulvahtaa oksennus suuhun, samoin tv:stä kaikki syötävä yrjöttää. Näin rajuksi en osannut kuvitella tämän menevän, mutta aseeton olen. Tauti vie, en minä.
Olen nyt 169 cm pitkä ja aamupaino oli 42 kg. Olisiko joku ystävällinen, aidosti kiitos, ja kertoisi olenko tosiaan jo kovin lähellä kuolemaa? Siltä se tuntuu.
Anteeksi tämä kaikki, en halua että kukaan tästä nyt pahastuu. Olen vain hyvin yksinäinen.
lehtiä ei voi lukea, ruokamainoksista tulvahtaa oksennus suuhun, samoin tv:stä kaikki syötävä yrjöttää. Näin rajuksi en osannut kuvitella tämän menevän, mutta aseeton olen. Tauti vie, en minä.
Olen nyt 169 cm pitkä ja aamupaino oli 42 kg. Olisiko joku ystävällinen, aidosti kiitos, ja kertoisi olenko tosiaan jo kovin lähellä kuolemaa? Siltä se tuntuu.
Anteeksi tämä kaikki, en halua että kukaan tästä nyt pahastuu. Olen vain hyvin yksinäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Siskoni oli anoreksiaan kuollessaan 24 vuotias, 165cm/32kg. Kuulostaa tilanteesi huolestuttavalta. Mutta se on itsestäsi kiinni, jos haluat elää. Hoitoon pääsy on 1 puhelin soiton päässä. Toivoisin kyllä että hakisit apua, vaikka tuntuu ettei voimat riitä sillä muuten olet mennyttä pian. Kokomuksesta voin kertoa, että oli suuri suru kun siskoni kuoli. Me kaikki olisimme olleet valmiita auttamaan mutta hän itse päätti toisin.
Painoindeksisi ei ole vielä välttämättä tappava; minun kohdallani lääkäri ryhtyi aikoinaan puhumaan kriittisestä tilasta kun painoindeksini alkoi painua lähelle yhtätoista, mutta olinkin koko ajan tiputuksessa, eli elimistössäni oli nestettä, vaikka en syönytkään. Yritän siis sanoa, että kaikkein vaarallisinta on kuivuminen! Painon voi pudottaa melkoisen alas kuolematta, mutta ei tarvitse olla edes laiha kun kuolee, jos antaa kehonsa kuivua. Muista juoda. Vesi ei lihota. Juo vettä ystävä hyvä, muuten et selviä.
... mikä on nälkäkuoleman raja sitä en tiedä, mutta ehkä se on siinä painoindeksi 10-12 korvilla, sekin varmaan todella yksilöllistä.
Syömishäiriöön voi kuolla, olipa painoindeksi 11, 21 tai 31. Alipaino on toki vaarallista, mutta elektrolyyttitasapaino, sydämen toiminta ja kaikki muu on paljon monimutkaisempaa kuin yksi luku, painoindeksi. Nesteen saannista on luonnollisesti huolehdittava, mutta liiallinen vedenjuontikin on hengenvaarallista. Syömisissään sekaisin oleva tarvitsee apua. Aina.
Miettikää vähän mitä kirjoitatte, edelleen. Aloittaja, olet vakavasti sairas. Jo painosi on huolestuttava, mutta et voi tietää, mitä aliravitsemus on tehnyt kehollesi.
Hae apua. Ole niin kiltti.
On totta, että aloittaja kertoi monenlaisista oireista, ja varmasti me kaikki tiedämme, että syömishäiriöllä saa elimistönsä rikottua ja tapettua, vaikka ei olisikaan lähellä kirjaimellista nälkäkuolemaa, mutta - koska aloittaja perusteli kysymyksensä kuolemasta kertomalla pituutensa ja painonsa erillisessä kappaleessa, missä vain nämä kaksi asiaa ilmenivät (painoindeksi ja kysymys), oli mielestäni asiallista vastata, että paino ei ole vielä se tekijä hänen kohdallaan mikä tappaa, vaan ensikädessä kuivuminen, jos neste ei enää pysy sisällä ... vai, olenko mielestäsi väärässä Dive - sanoit; ... "Miettikää vähän mitä kirjoitatte, edelleen."
Sanon vielä uudelleen: kuivuminen on aloittajan kohdalla kaikkein vaarallisinta!
Otsikoin huonosti, en huomannut että otsikkoni oli sama kuin sinun nimimerkkisi.
Sanoin tuon "miettikää vähän..." lähinnä yleisesti, sillä anorektikot ovat äärimmäisen taipuvaisia tulkitsemaan kaiken niin, että heidän ei tarvitse mennä hoitoon, he eivät ansaitse apua, he voivat aivan hyvin jatkaa samaa rataa, he voivat laihduttaa vielä vähän kunhan muistavat juoda jne. Ymmärrän toki, ettet tarkoittanut sitä.
Valitettavasti tällä palstalla tuntuu välillä nostavan päätään eräänlainen pro-anailu, ja taistelen sitä vastaan henkeen ja vereen, välillä vähän sokeastikin. Jos joku todella haluaa sellaista elämäntapaa noudattaa, saisi etsiä sivustot nähden hiukan enemmän vaivaa. Täällä käy paljon vaikutteille alttiita lapsia.
Mutta tosiaan, en tarkoittanut henkilökohtaisesti. Juominen on tärkeää, ja jos aloittaja ei pysty juomaankaan, se on keskeisin henkeä uhkaava tekijä. Mutta, vaikka pystyisikin, hoitoon hakeutuminen on välttämätöntä.
Lähinnä huolestuttaa tuo, että elimistösi ei enää hyväksy suun kautta menevää vettäkään. Painon puolesta ei niinkään olisi vielä akuuttia vaaraa, mutta muista oireista päätellen elimistösi on lopussa.
Ole kiltti ja hae apua NYT HETI! Kerro jollekulle VÄLITTÖMÄSTI ja soita vaikka tarvittaessa ambulanssi, jolla pääset sairaalaan nestetippaan. En väitä, että toipuminen on helppoa - helvettiä se tulee olemaan. Mutta sinä jaksat sen, niin jaksoin minäkin.
Siis OLET lähellä kuolemaa.
= Rehellinen vastaus.
Kiitos kaikille, en tiedä osaanko/jaksanko/haluanko, mutta yritän hakea apua. Heti huomisaamulla. Taisin saada vielä aivotärähdyksen tähän samaan liemeen pyörtyessäni wc: kivilattialle... Nyt haluan vaan nukkua.
Kiitos vielä ja aurikoista kevättä kaikille.
PS. Saimille; ei ole sanoja kertomaan kuinka pahoillani olen sisaresi poismenon johdosta...
kun luin näitä juttuja ja varsinkin tuo päätös avun haustasi sai kyyneleet silmiin, positiivisessa mielessä. Olen todella iloinen ja onnellinen puolestasi, kun yrität hakea apua. Koita jaksaa. Voimia paljon sinulle ja hyvää kevättä.
Olet rehelisesti sanottuna hyvin lähellä kuolemaa ja tiedät varmasti sen itsekin, kun pyörtyilet, vesikään ei pysy sisällä ym.
Paino ei kulje käsikädessä kuoleman kanssa, ei siis ole painoa jossa kuolee.
Kyse on siitä kuinka kauan elimistö on ollut liian vähällä energialla.
kaksisataa kiloinenkin henkilö varmasti kuolee, jos hän syö liian vähän, liian pitkän ajan.
Kuivumiseen kuolee hyvin paljon nopeammin kuin nääntymiseen nälkään.
Jo päivässä voi kuolla nestehukkaan (kuumassa).
Varmasti sulla on vielä elämänliekki tallessa, kun tännekin kirjoitit, eli hae heti tänän apua.
Aurinkoista kevättä myös sinulle :)
Pahalta tuntu lukea sun tekstiäs. Sun kohdalla pitkästä aikaa (näiden muiden tekstien rinnalla) mulle tuli aidosti sellanen olo, et älä kuole. Apu on todellakin yhden puhelinsoiton päässä. Mä toivosin todella, ettet kuolis ja antais periks...
Saitko haetuksi tänään apua?
Tyttöni sairasti anorexiaa, mutta on nyt selvinnyt siitä. Et sinä halua kuolla, usko se!! Vaikka niin tuntuisikin nyt, niin mieti läheisiäsi, milta heistä tuntuisi. Miten sinun omaiset eivät ole puuttuneet asiaan? Ole nyt kiltti ja ota itsestäsi vastuu ja soita vaikka hätä numeroon, se riittää. Pyydät ambulanssin itsellesi. Nyt kiieesti........
Musta on aika kohtuutonta sinnitellä paskassa elämässään vaan muiden ihmisten vuoksi. Eihän kukaan voi elää toisten kautta! Mä en tarkota tällä nyt sitä, että ei kannata edes yrittää parantua, koska mikään ei koskaan tulis muuttumaan, vaan sitä, että tollasessa tilanteessa ei paljon paina se, mitä muut susta ja sun sairaudesta ajattelevat. Mä en ainakaan usko tohon.