kun lopulta kaiken todisteiden ja järjen mukaan ollaan epäyhteensopivat.
En ymmärrä mikä se oli mihin hänessä ihastuin
Anonyymi
27<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kenelle miehelle vai naiselle? Ja onko aloittaja nainen?
Naiselle oli ja aloittaja ei ole nainen.
En minäkään ymmärrä mihin miehessä ihastuin.
Mutta ehkä sitä ei tarvitse tietää.
Se ilta oli vain jotenkin niin henkisellä tasolla yhdistävä.
Niin, jotkut on vaan ihastuttavia :) Näissä tilanteissa jää usein järkiperäinen ajatteli kakkoseksi.
Niinpä. 😍🥰
Samaa olen itse ihmetellyt. Lopulta olen hyväksynyt, että rakastan häntä (miestä) miettimättä enää syitä siihen. Olen ensi hetkestä lähtien tuntenut häneen selittämättömän yhteyden. Luulen, että hänkin tuntee sen jollain tapaa, mutta selittää sen itselleen pelkäksi seksuaaliseksi vetovoimaksi. Muuten en osaa oikein näitä menneitä vuosia selittää ja ymmärtää.
Et tietysti ymmärrä, mokasit etkä ymmärrä kun kukaan ei ole kertonut, jospa miettisit ihan itse. Nyt on vaan liian myöhäistä, menetit todella jotan arvokasta.
Mahdoton se on itsekseen arvuutella ja miettiä mitä toinen on mahdollisesti ajatellut. Voit toki toivoa että toinen miettisi loppuelämänsä päänsä puhki, mutta eihän se niin mene. Sanot että toinen menetti jotain arvokasta, mutta tuon perusteella ei vaikuta että menetti muuta kuin katkeruutesi ja padotun vihan. Sen saat pitää täysin omanasi. Älä huiputa itseäsi hyvä ihminen!
Turha sitä on anaöysoida ja järkeillä. Elä ja kokeile.. Mies joka saa silmäni loistamaan ei järjen mukaan pitäisi tehdä sitä. Hän on minulle tärkeä.. minä vain prosessin osa.
Minä taas ajattelen, että sopisimme yhden miehen kanssa hyvin yhteen. Olemme niin samankaltaisia. Alkuunpääseminen on vaikeaa, koska olemme niin samanlaisia tietyissä asioissa. Luulisin, että suhde saattaisi hyvinkin toimia jos vaan onnistuisimme pääsemään suhteeseen asti.
Joskus tuollaisestakin olen kuullut.
Kuka mahdat olla?
Hän on juuri se jota kaipaat. Sivusta kerron sinulle tämän. Noniin. Alkakaahan tutustumaan toisiinne lähemmin.
Rakkaus kun astuu sisään niin järki kävelee ulos. Sivusta tämä
Se on juuri näin, kun on tavannut sen oikean henkilön. Rakkaus ei häviä minnekään vaikka on mennyt jo muutama vuosi ja elämän aikana olen tavannut harvoin niin vahvoja tunteita herättävää miestä. Naiselta miehelle tämä.
Ihan vaan siihen tunteeseen. Vaikka tiedostaa aina järjellä että ei oikeasti mistään suhteesta tulisi mitään ja vituiksi menisi, on se tunne(varsinkin jos huomaa selvästi että toinen kokee yhtään samoin) äärimmäisen koukuttava. Täyttä paskaahan ja vittuuntumista toi on, jos on aiemmin ollut esim hyviä kavereita ja sit sattuu ihastumaan noin niin se olikin sitten siinä. Välit menee lopulta.Samoin työpaikalla tommonen saa usein ainakin
huonolla tuurilla koko työyhteisön välit tulehtumaan ja ainakin kahden säätäjän elämä kärsii kun ei voi tehdä hommia normaalisti.
Minä ihastuin ihmiseen jollaiseksi hänet kuvittelin,
oletukseen millaisena hänet alkuun näin katsellessani ja kuunnellessani häntä.
Kunnes hän osoitti olevansa täysin jotain muuta kuin omat kuvitelmani.
Ihminen on erehtyväinen ja hänen suhteensa erehdyin pahemmin kuin koskaan kenenkään suhteen.
Nyt kiinnosti taas vitusti tuo teksti...mitä sä täällä lässytät jos et edes enää ole ihastunut. Mene viha palstalla vinkuu
Voisi kyllä enemminkin pyytää sinut poistumaan sinne, aina olet ihmisille vittuilemassa ,
ei kai täällä sinunkaan sentään pakko ole asua vai mitä.
Miksi sitä ei voi pitää kauniina muistona vaan se pitää tulla erittelemään tänne negatiivisena asiana.
Ajattelen samoin.
Kaikkea ei tarvitse aina ymmärtää järjellä, joskus voi antaa vain tunteen tuntua hyvältä.
Olla kiitollinen edes siitä hetkellisestä hyvästä tunteesta toista kohtaan. Ja säilyttää se kauniina muistona mikäli se muistojen joukkoon siirtyy.
Olisitko hyvä aloittaja valmis myös hänelle sanomaan tuon, minkä kirjoitit? Ettet ymmärrä mihin hänessä ihastuit. Tuo kuulostaa pelkältä seksuaaliselta vetovoimalta, mitä tunnet. Kirjoituksesi osoittaa, ettet ainakaan häntä arvosta.
Kai se ihastuminen on aina vähän sokea. Hyvin monet kokevat tuon jossakin vaiheessa, kokemuksessa ei ole mitään pahaa, minusta ihmisten tuleekin tietää tuo asia, että tunne voi johtaa harhaan.
Jotkut ikään kuin vihastuvat kohteelle ja haluaisivat muovata hänestä oman makunsa mukaisen ihmisen, yleensä enimmäkseen turhaan. Tuskin lienee rakentava tapa kohdata asia, mutta inhimillinen, pettymys saa ihmiset toimimaan niinkin. Sitten he jossakin vaiheessa ymmärtävät, että näin se pitikin olla, ihastus haihtuu pois.
Epäyhteensopivuus on ok, se on kokemus, mistä otetaan opiksi tulevaisuutta varten. Ei jäädä jumittamaan rikkinäisen lelun korjaamista vierailta ihmisiltä, eikö niin.