Niin, kertokaa tästä lääkkeestä käyttäjän sanoin.
Cipramil- lääkitys
Jaanatar
151577
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ei sen lääkkeen käyttäjät ole enää siinä kunnossa että pystyisivät kertomaan.
Kyseessä on mielialalääke, jonka syöminen saattaa vähentää masennuksessa ahdistuksen ja epätoivon tunteita. Itse olen sellaista vaikutusta kokenut jonkin verran, enkä ole mitenkään epäkunnossa etten voisi toimia ja elää aivan normaalisti!
C:sta vain on puhuttu niin paljon täällä että tuntuu turhalta alkaa luennoida siitä yhä uudestaan.
Et edes netillä pysty vastaamaan ilman kiihtymistä ja kiroilua,miten toimit oikeassa elämässä?
Kiihtymistä ja kiroilua???
Kiihtymystä voisin tuntea siitä että omahyväiset tyypit tulevat vihjailemaan että lääkkeitä käyttävät ihmiset ovat Ö-luokan kansalaisia jotka eivät pysty toimimaan yhteiskunnassa. Tähän idioottimaisuuteen vertautuu hyvin se käsitys että laseja käyttävä ihminen on puolisokea. Laseja, ja lääkkeitä käytetään sen takia että puute korjaantuu. (Kummassakin tapauksessa puute tietysti löytyy päästä.)
"Paskan" puhumista sensijaan käytetään niin yleisesti puhekielessä, että pitää olla aika vanhanaikainen pitääkseen sitä kiroiluna.
(Olen ollut itsekin lääkkeitä vastaan, ja miettinyt silloin kannattaisiko mennä suoraan hirteen tms. Ehkä se sitten olisi ollut terveempää kuin syödä lääkkeitä ja pysyä toimintakykyisenä?)
on käyty jo aika paljon keskustelua. Selaapas vähän taaksepäin...
Toiset käyttävät Cipramilia jännitykseen, toiset vakavaan masennukseen. Jännitystilat lääke voi mahdollisesti poistaa, mutta ei masennusta / paniikkihäiriötä / ahdistusta. Tässä omani ja kuultu kokemus. Itse söin Cipramilia muutaman vuoden ja oireet vain pahenivat :( Mutta kokeile itse, ehkä kuulut niihin onnekkaisiin joilla lääke auttaa. Tsemppiä!
Älkää viittikö moralisoida masennuslääkkeitä! Mä oon käyttäny Cipramilia kohta kaks vuotta ja mä oon täysin normaali. Musta ei päällepäin huomaa, että käytän psyykelääkettä. Se on auttanu mua hyvin. Tosin se on yksilöllistä toisille tehoo toinen lääke paremmin kuin toinen. Lopettakaa tuo mollaaminen niitä kohtaan jotka joutuvat käyttämään masennuslääkkeitä. Oisko sit parempi et masentuneet tappais ittensä, ku ryhtyis syömään lääkkeitä jotka auttaa!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=97&conference=599&posting=3000000000044790
Masennuslääkkeet saattavat aiheuttaa
muunmuassa ärtyneisyyttä ja vihaa muita kohtaan -eli se viha itseään kohtaan ikäänkuin kääntyy muihin.
Masennus, ahdistus, jännittäminen ... monet vaivat ovat pelkästään mielen puolustautumisreaktio tilanteessa jossa yrität elää persoonallisuudellesi sopimatonta elämää.
Lääkityksellä voi joissain tapauksissa lievittää oireita mutta ne eivät poista alkuperäistä oireilun aiheuttajaa.
Luin viime vuonna tutkimuksen jonka mukaan yli 40% masennuslääkkeiden käyttäjistä ilmoitti ettei lääke ollut parantanut merkittävästi heidän tilannettaan 5 vuoden käytön jälkeen.
Panee miettimään eikö olisi järjellisempi ratkaisu pysähtyä miettimään elämäänsä ja tehdä siihen se verran muutoksia että jaksaa itsensä ja maailman kanssa ilman kemiaa.
Itselläni on kokemusta masennuksen/ahdistuksen nujertamisesta käyttämällä Xanoria niin marginaalisen pieninä annoksina että pahimmat oireet pysyivät juuri ja juuri kurissa mutta ahdistavat tilanteet ja muut seikat antoivat selvät merkit joiden perusteella pystyin kartoittamaan elämäntilanteeni ja muuttamaan sitä kunnes lääkityksen tarve katosi kokonaan.
Henk.koht. olen sitä mieltä että lääkkeiden vuosia kestävässä syömisessä ei olekaan mitään mieltä. Olen ennemmin muutaman kuukauden kuurien kannalla silloin kun ahdistus on akuuteimmillaan. On tietysti ihmisiä, jotka kykenevät pääsemään epätoivon tunteista ennenpitkää ylös ilman lääkkeitäkin. Olin itsekin sellainen vuosikausia, periaatteessa olisin ehkä ollut vieläkin viimeksi syvästi masentuessani, mutta päätin viimein kokeilla mielialalääkettä. Ikävää siinä oli se, että siihen ikäänkuin pakotettiin (Kela ei olisi maksanut sairauslomakorvauksia ellen ole "sitoutunut hoitoon" = syö lääkkeitä).
Suhtautumiseni lääkkeisiin on edelleen ambivalentti, en osaa asettua kummallekaan puolelle (on ehdottomasti syötävä/oltava syömättä), vaan olen sitä mieltä että kukin valitkoon itse. - Ärsyttää kuitenkin eräiden ihmisten ylimielinen tarve mennä päättämään muiden puolesta, ja sen vuoksi tällekin saitille tulee vastattua enempi lääkemyönteisenä, koska täällä ollaan niin kovasti lääkkeitä vastaan.
Kävin itse läpi 80-luvulla 8 vuoden masennus- ja ahdistuskauden. Söin Anxidinia 2½vuotta ja lopetin sitten kuin seinään kun tajusin että tulen roikkumaan niissä koko ikäni jos en toimi itse.
Lopetettuani Anxidinin, menin 4 kuukautta pikin seiniä vaikka käytin 300mg Nozinania vuorokaudessa. Laskin annostusta asteittain vuodessa 12,5 milligrammaan ja sen jälkeen menikin 12 vuotta ilman lääkkeitä.
Pari vuotta sitten alkoi taas masennus ja ahdistus ja nyt olen 1½ vuotta säätänyt Xanor annostusta 0,25-2mg vuorokaudessa tarpeen mukaan.
Suotuisissa olosuhteissa (ulkomailla) pärjäsin 3 kk ilman Xanoria.
Omalta kohdaltani pidän järkevänä lääkitystä ainoastaan pakottavan tarpeen vaatiessa, siksi olen lähtenyt tälle Xanor/kotitekoinen terapia-linjalle.
Lääkärien kanssa olen saanut tapella jatkuvasti koska Xanor aiheuttaa riippuvuutta :)
Jos siirryn heidän suosimilleen lääkkeille enkä tee elämääni muutoksia, joudun syömään lääkkeitä lopun ikääni ... riippuvuutta sekin, vaikka ei fyysistä.
Ehdoton puolen valitseminen ei ole järkevää missään mielessä. Me ihmiset olemme yksilöllisiä, samoin vaivamme, niinkuin myös reaktiomme lääke- ja psykoterapiaan.
Missä mielessä ulkomailla on suotuisemmat olosuhteet päästä masennuksesta?
Siitä en tiedä mitä hän ajattelee mutta henkilökohtainen kokemus on että ulkomailla, pohjoismaiden ulkopuolella, on vähempi vittumaisia ihmisiä sekä paremmat kelit.
turhaan olen tässä vouhottanut että cipramil tekee teidät idiooteiksi.nimittäin jos syötte niitä siinä toivossa että sää kaunistuu ja sen takia,että naapuri on vittumainen niin tahmeeta on kaalissa jo valmiiksi
lähdin tonnin farmariautolla viime maaliskuussa euroopan läpi, kiertäen Espanjan ja Portugalin.
Seikkailufiilis, muutos elämässä, päivittäisten rutiinien hoito ja päätösten tekeminen matkan aikana aktivoivat.
Miksi te puhutte masennuslääkkeestä? Erään lääkärinikin ajatukset kääntyivät heti tähän suuntaan, kun hän näki, että syön Cipramilia. Mutta mielialalääke on parempi ilmaus. Itse syön lääkettä euforian vuoksi. Se tasoittaa tunne-elämää. Kaikki ei naurata ja vie ajatuksiani omia teitään, vaan pystyn keskittymään oleelliseen.