Moi vaan.
Kuoleman pelko on kestänyt vuosia, muistelen ensimmäisiä ajatuksia tuonne 11 vuoden taakse.
Tulee aina kun menen nukkumaan. Tajuan että kuolen joskus ja teen jotain kolmesta:
tuijotan eteenpäin, ahdistun hokemalla eieieieiei tai saatanan saatanan saatana, tai hakkaan huonekaluja samalla lähes itkien.
En oikein tiedä mitä tälle pitäisi tehdä mutta kyllä tämä elämää haittaa. Joskus toivon etten olisi edes syntynyt niin ei tarvitsisi kuolla.
Onko täällä ketään joka olisi saanut tällaisen hallintaan?
Kuoleman pelko on kestänyt vuosia, muistelen ensimmäisiä ajatuksia tuonne 11 vuoden taakse.
Tulee aina kun menen nukkumaan. Tajuan että kuolen joskus ja teen jotain kolmesta:
tuijotan eteenpäin, ahdistun hokemalla eieieieiei tai saatanan saatanan saatana, tai hakkaan huonekaluja samalla lähes itkien.
En oikein tiedä mitä tälle pitäisi tehdä mutta kyllä tämä elämää haittaa. Joskus toivon etten olisi edes syntynyt niin ei tarvitsisi kuolla.
Onko täällä ketään joka olisi saanut tällaisen hallintaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Psyykkeesi taitaa olla lähellä romahdusta.
Sinuna menisin lääkäriin ja hoitaisin itseäni ennen kuin jotakin todella ikävää tapahtuu.
Olen kyllä miettinyt lääkäriä mutta en ole saanut kerättyä rohkeutta.
Mutta kyllä sinne pitäisi kohta jo oikeasti mennä.
Homeopatia auttaa kuoleman peloissa. Mm aurum 200 tai mieluummin 1 M jos on mahdollista saada, mutta homeopaatilla kannattaa käydä koska on monia muitakin lääkkeitä, jotka voisivat tapauksesta riippuen auttaa paremmin.
Kerran minulla oli ns kuoleman raja kokemus. Olin paniikissa kuoleman pelon takia ennen leikkausta sairaalassa, nukutuksen jälkeen lensin ulos kehostani ja suoraan Jumalaa kohti, jota itse kutsun mieluummin korkeimmaksi tietoisuudeksi. Se oli todella mahtava kokemus ja kuoleman pelkoni loppui siihen.
Kuolemaan kannattaisi tutustua meedioiden, selvännäkijöiden, jälleensyntymien, kuoleman lähikokemusten NDE ja muiden asioiden kautta, vaikkapa vidoilta jos ei muuten. Itse olen käynyt myös meedioilla jotka ovat tuoneet monet kuolleista sukulaisistani kertomaan millaista toisella puolen on. Ihmisen henki ei kuole vaan jatkaa paremmissa oloissa.
Itse kuolema on aika kivuton tapahtui se miten tahansa. Kannattaa katsoa channeling Erik videoita, joissa selitetään miksi, ja muutenkin näistä asioista. Meditaatio auttaa myös oivaltamaan mistä tässä elämässä on kysymys. Henkisyyttä ei saisi unohtaa se on osa ihmisen elämää.
Jo lapsena minua ahdisti elämän rajallisuus ja joskus koittava kuolema. Pääsin oikeastaan kunnolla eroon siitä vasta noin 35 vuotiaana. Sen jälkeen en olekaan pelännyt kuolemaa enää ollenkaan.
Olennaista on oivaltaa, että kuolemanpelko on pohjimmiltaan elämän pelkoa. Tämä saattaa tuntua vähän erikoiselta: "Miten niin muka on, nehän ovat täysin vastakkaisia asioita?"
No, kun ihminen pelkää kuolemaa, hän itse asiassa tiedostamattaan suree elämätöntä elämää ja sitä, ettei uskalla kunnolla laskea alas henkisiä suojiaan, jotka estävät häntä saamasta tunneyhteyden ympäröivään maailmaan. Kyseessä on tietynlainen aivojen defenssimekanismi, joka pyrkii harhauttamaan ihmisen todellisesta ongelmastaan.
Rarkaisu kuolemanpelon voittamiseksi on yksinkertaisesti opetella emotionaalista yhteyttä ja empatiaa muita kohtaan, ja uskaltaa heittäytyä tavoittelemaan omia unelmiaan. Kun on täysin läsnä hetkessä ja elää täysillä, ei enää mieti kuolemaa!
Tähän on jokaisella omat keinonsa: minulla ne olivat säännöllinen joogaaminen, meditointi, sekä lapsuuden traumojen tietoinen purkaminen erilaisin menetelmin. Olennaista oli myös luopua siitä ikivanhasta uskomuksesta, että mies ei saisi itkeä: Itku on yksi tehokkaimmista tavoista hoitaa henkisiä haavoja.
Voi myös aloittaa ihan pienistä päivittäisistä asioista, ja tehdä joka päivä yhden asian joka hieman pelottaa - vaikkapa jutella vieraalle ihmiselle. Sitä kautta huomaa, että ei olekaan tässä maailmassa yksin.
Saako nykyään itse valita terveyskeskuksen vai pitääkö olla oman paikkakunnan oma?
Olisin valmis lääkärin juttusille mutta oman paikkakunnan terkkariin en mene koska siellä on sukua.