Auringonlaskun jälkeen --- kauhua.

Tämä nyt ei ole jatkonovelli, mutta miten vaan. En löytänyt parempaakaan paikkaa. Tarina on kauhua, kirjoitin sen äidinkielen tarinaksi *krhm*

------

Trinity School kello 20:00 - tunti auringonlaskuun

Tyttö käveli koulun vielä jonkin aikaa aurinkoisilla käytävillä. Häntä olisi voinut sanoa kauniiksi, jos sattui pitämään hänen tyyppisistään ihmisistä. Tyttö oli suosittu ja hänestä näki sen. Pinkki napapaita ja lantiofarkut paljastivat lähes anorektisen laihan vartalon. Pitkien sormien kynnet oli lakattu kukin eri väreillä, ja silloin tällöin ne joutuivat pyyhkimään kasvoilta niille läsähtäneen pinkin purkan. Vivi - se oli hänen nimensä - oli ollut jälki-istunnossa useita tunteja sen jälkeen kun hän oli suututtanut opettajan kunnolla haukkumalla tätä rumaksi vanhaksi lehmäksi, kuten hän olisi kavereilleen myöhemmin kikattaen kertonut. Hänellä oli kuitenkin ollut koulua neljään, ja neljän tunnin jälki-istunnon jälkeen hänellä oli nälkä. Keittäjätär tuskin olisi enää työpaikallaan, ja ruokalasta voisi takuulla pihistää leipää.

20:30 - puoli tuntia auringonlaskuun

Vivi oli vihdoin onnistunut tallustelemaan koulun monia käytäviä pitkin (ja se oli suuri koulu) ruokalaan. Ruokalan tädin (Hänen täytyy todella rakastaa työtään, Vivi ajatteli) karkotus oli ollut suhteellisen helppoa - hän oli vain sanonut että tyypillä oli puhelu opettajainhuoneessa. Opettajainhuone oli sopivasti toisessa päässä koulua, ja vielä kun keittäjättärellä oli kova taipumus jäädä suustaan kiinni lähes missä vaan, Vivi arveli että hänellä oli ainakin 45 minuuttia aikaa häipyä paikalta. Joten tyttö otti sämpylän ja rupesi mutustelemaan sitä ajatellen hiukan inhoten sitä rasvamäärää joka leivästä löytyi.

20:45 - viisitoista minuuttia auringonlaskuun

Kun Vivi oli päässyt leipänsä puoliväliin, kuului kova pamausten sarja. Vivi oli kuullut tarpeeksi huonoja kauhutarinoita tietääkseen mikä sieltä nyt tuli - se olisi varmasti kauhea psykopaattimurhaaja. Vivi juoksi oven luokse ja paiskasi sen kiinni. Hän olisi silloin voinut vaikka vannoa kuulleensa ärtynyttä, pettynyttä ääntä oven takaa.

20:50 - kymmenen minuuttia auringonlaskuun

Vivi kuuli omituisen, kutsuvan äänen oven toiselta puolelta. Kauempaa siihen vastasi toinen.

20:55 - viisi minuuttia auringonlaskuun

Jälleen uusi pamahdusten sarja. Matalaa puuhetta kielellä jota Vivi ei tuntenut.

20:56 - neljä minuuttia auringonlaskuun

Oven toiselta puolelta alkoi kuulua sahaamisen ääniä. Vivi vilkaisi ympärilleen - ikkunaa ei ollut, eikä toista ovea.

20:58 - kaksi minuuttia auringonlaskuun

Sahan terä alkoi näkyä oven läpi. Vivi pani merkille että se oli ruosteinen. Vivin purkka lämähti tämän kasvoille ja tärisevät sormet pyyhkivät takertuvan töhnän pelokkailta kasvoilta.

21:00 - auringonlasku

Kuka tuolla olisikaan tulisi pian läpi. Sen Vivi tiesi. Meni pari piinaavan pitkältä tuntuvaa sekuntia ja sitten ovi antoi periksi. Ja sillä hetkellä Vivi tajusi että toisella puolella ei ollut mitään. Mitään elävää siis. Ruosteinen saha leijui ilmassa askelten äänen saattelemana. Sitten Vivi ymmärsi mihin saha tehtäsi ja hän yritti liikkua, mutta tyttö oli sidottu tuoliinsa näkymättömin kuoleman köysin. Tyttö yritti jostain syystä tukahduttaa ensimmäisen kiljaisunsa kun saha ensimmäisen kerran raapaisi - sitten hänen kaulavaltimonsa puhkesi ja tajunta päätti sammuttaa valot. Ehkä se olikin tajunnalta hyvin armeliasta. Näkymättömät kädet vetivät vielä pari vetoa varmistaen kuoleman. Kivilattia värjääntyi hitaasti punaiseksi verestä - sitten käsien tiputtama saha osui maahan kolisten.
"Aika lähteä.", sahaaja sanoi kumppanilleen.

Sitten vereen alkoi ilmestyä jalanjälkiä.

----

Tiedän. Se oli aika huono :p