Hei.
Tunnen itseni niin turhaksi kuin olla voin. En ole elämäni aikana tehnyt mitään tärkeetä enkä varmaan tule koskaan tekemäänkään. Minulla on työpaikka kyllä, mutta teen siellä turhaa työtä. Minun unelmanikin on mennyttä kiitos Suomen. Enkä osaa tehdä oikein mitään hyödyllistä. En tiedä miksi toin tämän esille, mutta tunnen siitti tarvitsevan apua.
Kiitos että luitte tämän.
Tunnen itseni niin turhaksi kuin olla voin. En ole elämäni aikana tehnyt mitään tärkeetä enkä varmaan tule koskaan tekemäänkään. Minulla on työpaikka kyllä, mutta teen siellä turhaa työtä. Minun unelmanikin on mennyttä kiitos Suomen. Enkä osaa tehdä oikein mitään hyödyllistä. En tiedä miksi toin tämän esille, mutta tunnen siitti tarvitsevan apua.
Kiitos että luitte tämän.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mä oon saanut elämälleni tarkoituksen harrastuksistani ja niiden kehittämisessä. Vaihtelevin tuloksin. Ja aina lisää uusia ideoita päälle. Silleen tunnen itseni merkitykselliseksi. Jos niitä vielä voisi hyödyntää johonkin yhteiseen hyvään.
Eli olet parempi kuin minä? Hyvä! Onnittelut! :(
Eilen minullakin oli masentava päivä. En jaksanut tehdä mitään. En uskaltanut käydä pitkäripaisessa, ettei tilanteeni entisestään huonontuisi.
Kiroilin värikkäästi tätä oikullista kevättä kun aamulla lunta tuli koko talvikauden tiheimpään tempoon.
Sotaveteraani isäni sanoi, että "aina talvi tapansa näyttää". Iltapäivällä linnuillakin oli jo Etelä-Suomen läänissä hiukan ruuan etsintäpaikkoja lumen osaksi sulettua.
Vielä katsotaan hiukan paheksuttavasti ruokakaupassakin kun naamasta näkee, että tuo ukko on riskiryhmäiässä.
Jooh, tiedän tunteen. Minua stressaa hirveästi ilmatomuutos, Korona virus ja kaikki muukin ikävä asia tässä maapallolla. Eikä kukaan tunnu tekevän asialle mitään, eikä myöskään helpottavan tätä olotilaani...
Turha se olen minäkin. Mutta siitä en ole kovinkaan kiinnostunut olenko enemmän vaiko vähemmän turha kuin joku toinen.
Tietysti jos alkaisin "iskemään" ihmisiä, niin voisi jollakulla olla ylimääräistä aikaa jaettavaksi minullekin. Mutta se on raskasta koska tutustuminen vaatii aikaa, eikä lupaavalta vaikuttava lopputulos takaa sekään ystävyyttä.
Joo sama homma. Amiksen käynyt rakennusmies joka tekee asuntoja rikkaille Espoolaisille. Työni on turhaa ja ikää on jo 30 vuotta eli se oli tässä.
Mikään ei enää muutu parempaan päin. Sama kai ottaa köysi mukaan ja mennä metsään.
Minä arvostan kädentaitoja, asuntojen rakentaminen on arvokasta työtä. Käy siellä metsässä reippailla kävelylenkeillä, se piristää.
Mistä ajattelit hakea apua? Omalääkäriltä? Kunnan psykiatrisesta keskuksesta tms.?
Miten niin et ole tehnyt mitään tärkeätä. Ala tekemään! Toisten auttaminen auttaa myös itseä, siitä saa hyvänmielen ja hyväksyntää ja kiitosta. Käytä saamasi palkka jonkin tärkeän asian oppimiseen, tai auta rahallisesti järjestöä tai jotain ihmistä joka tekee hyviä asioita. Tee tekoja joilla voi vähentää saastuttamista, osallistu mlelenosoituksiin, kudo äiti teresan järjestölle lappusia.
Ennenkaikkea kuitenkin kannattaa opiskella henkisyyttä, joka auttaa myös psyykkisissä ongelmissa. Maailma on tulossa henkisemmäksi, jos ei etene sillä saralla niin jää jälkeen. Ihminen kun on myös henkinen olento, ei pelkästään fyysinen, psyykkinen ja taloudellinen. Henkisen puolen unohtaminen tekee invalidiksi ennen pitkää.
Moikka!
Empä minäkään mitään maailmalle oo tarjonnut mutta tarviiko sitä välttämättä?
Onhan tää samaa rumpaa päivästä toiseen, kun käyt töissä ja maksat laskusi ja vapaat ryvet yksinäisyydessä mut paskat en välitä. Onneksi kesä on tuloillaan ja pääsee uloskin pidemmille pyöräreissuille, muutama olut mukaan ja virveli.
Lääkäreihin on turha mun mielestä luottaa näissä masennus asioista kaikille niitä tulee. Älä missään nimessä sano, että haluat itsesi tappaa psykiatrille (jos sinulla on siis itsetuhoisia ajatuksia) sen jälkeen se elämä vasta onkin pilalla kun laittavat suoraan M1 lähetteellä osastolle ja sairastietoihin pysyvä merkki psykoosista vaikka sellaista ollutkaan ja työt lähtee... Lääkkeillä et saa itseäsi kuin tunteettomaksi zombiksi, isoveljeni riisti henkensä heidän takiaan kun mitään välittämättä ja kuuntelematta lisätään vain lääkkeitä. PUHU asiostasi mieluummin sukulaisille sitä ei tarvitse hävetä.
Mutta niin siis kannattaa se katsoa mihin tää matka maanpallolla päättyy. Ei sitä pakko harrastaa ole jos ei halua, mutta suosittelen liikkumista luonnossa se vasta terapeuttista onkin ja siellä ne ideat vasta alkavatkin ilmestyä päähän mikä kiinnostaa ja mikä ei!
En osaa oikeen tsempata mut kannattaa yrittää vaikka kuinka vituttas!