Mitä haaveilet tekeväsi sitten kun korona epidemia on selätetty kokonaan .
Itse kaipaan vaan normaalia elämää, ei kaikenlaisia rajoituksia.
Itse kaipaan vaan normaalia elämää, ei kaikenlaisia rajoituksia.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ihan tavallinen kotielämä ja pihamaa riittää. Ylimääräinen huvi olisi taas kerran syysretki pohjoiseen.
Nyt voi miettiä mitä istuttaisi kasvimaahan. Kai siemeniä voi hankkia.
Haaveilem että lapseni ja lastenlapseni säästyvät vakavalta taudilta ja saamme halia toisiamme.
Haaveilen että jos huonosti käy niin ei minulle eikä meikäläisille vaan teikäläisille sitten jos on pakko
Tällaisia juttuja tänne tulee vastaukseksi ihan kivalta kuulostaa
Tämä johtuu siitä että vanhukset biologisina olijoita ovat geenilinkoja jotka haluavat viimeisenä tekonaan suojella geenejään lastenlapsissa ja sitten kaput
https://fi.wikipedia.org/wiki/Geenin_itsekkyys
Käyn Siirissä kahveella ystävien kanssa.
Ei haaveet ole tässä mitenkään ehtineet muuttua
muuta kuin sen osalta, että toivottavasti ei korona vie.
Eipä tässä mitään suuria haaveita täälläkään. Saada tavata tytärtä ja lapsenlapsia, päästä taas kuleksimaan kaupoille ja kauppapuutarhoihin ostamaan tarvikkeita kasvihuoneeseen, kesällä pitäis päästä Suomeen tapaamaan sukua ja kavereita.
Paluu normaaliin elämänrytmiin ei ole mikään haave. Oli sinänsä onni, ettemme sattuneista syistä ehtineet lähtemään kevääksi Espanjaan mutta uskotaan toistaiseksi, että syksyinen luumuilu siellä onnistuu.
Lastenlasten rajaamaton tapaamisoikeus olisi ensimmäisenä haaveissa.
Ja että sekä vanhempansa että myös meikäläinen ja muut vanhat säästyisivät pahalta virustaudilta. Nuoremmat voisivat tietysti sen verran sairastua että saisivat immuniteetin.
Seuraavaksi toivon ja odotan aurinkoista, kaunista kevättä ja viljavaa kesää marjasatoineen kaikkineen. Ja ettei Suomi eikä muukaan maailma mene ihan nurin koronan johdosta.
Mrs.W
Lämpimästä kesästä ja kärpäsistä ilman koronan pelkoa.
Haaveilen että koronaa ei enään ole ja liikkumiskielto on purettu, ja että kaikki toiminnot yhteiskunnassa taas toimii,
Minusta tuntui tänään jo ihan normaalilta, kun tapasin nuoremman tyttäreni pitkästä aikaa.
Ei me halailtu niinkuin normaalisti, kun tavataan. Silleen sopivan matkan päästä jutusteltiin tuolla maantien vieressä, kun kävin hakemassa autoltaan ostoksia, jotka hän omaa henkeään uhaten oli käynyt minulle kaupasta ja apteekista.
En paljon tilannut tuomaan, mutta sitä listaani katsellessaan oli todennut, että eihän näillä aikuinen ihminen pärjää kuin päivän ja toi kaksi julmetun isoa kassillista ruokaa.
Hyvin näköjään äitinsä tuntee, kun kaikki oli just sitä merkkiä, mitä muutenkin yleensä mielin.
Koska pääsiäistä ei nyt pystytä porukalla viettämään niinkuin ennen, niin hän tykkäsi minun tarvitsevan juttukaverikseni yksinäisen pääsiäiseni mämmikesteihin pehmoisen pörröisen made in Sweden tipun, joka vitskuttaa, kun sen mahasta painaa.
Sen siivessä roikkuu lappu: "Alla kan behöva en vän för livet som ger extra trygghet. Någon att hålla i handen, krama eller en kompis att leka, busa och upptäcka världen med."
Mistä nyt enää enempää voisi haaveilla kuin saada tavata toinenkin lapseni vaikka yhtä kaukaa ja nähdä kumpaisenkin olevan terveitä ja voivan olosuhteisiin nähden hyvin.
Koronan selättäminen taas on niin kaukana tulevaisuudessa, jos sitä tulee olemaankaan, että siitä ajasta en uskalla haaveilla mitään.
Vesijumppaan uimahalliin ja muiden eläkeläismuorien kanssa saunan lauteille turisemaan. Kirjastoon. Joskus kaljakapakassakin on kiva piipahtaa. Erilaisiin tapahtumiin, elokuviin vaikka.
Kesästä lämpimästä, rantasaunan löylyistä, lasten lomista mökillä luonani, laituri-illan istujaisista, kirkonkylän terasseista, höyrylaivaristeilystä Oulujärvellä.
Pienistä onnen jyväsistä, niistä haaveeni koostuu.
Ei toivetta sen suurempaa, lapseni haluan nähdä heti kun se on mahdollista, ikävä on.
Vetouistelu.
Joko pilkkiminen on loppunut, vedet jo vapaina virtaavat?
siitä haaveilen että ohisalo saa potkut misterin tehtävistä
on suomelle turvallisuus riski,
Elämässä on paaaaljon muutakin kuin politiikkaa . Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
Jos risusavottaan pääsis.
Hahah, Oletko sama tyyppi, joka sutkaset muihinkin ketjuihin jotain nasevaa. Naurattaa. Täällä on aika harvoin hyvää huumria, itse en ainakaan mikään nokkeluus siinä ole.
Eivätkö miehet haaveile mistään, luulisi heilläkin olevan unelmia tai haaveita.
No siitä risusavotasta.
Olemme realisteja. Haaveilu on jonkuin epätodennäköisen asian tai tapahtuman toteutumisen toivomista.
Mahdollisen ja todennäköisen toivominen tai odottaminen ei ole haaveilua.
Koronasählingin jälkeen Espanjaan meneminen on todennäköistä eikä haaveilua.
Haaveilen+taasen+runsaista+alennusmyynneistä.+Ostan+kun+halvalla+saa.++Yleensä+yli+80+%+löytyy+joskus+käyttöä.+
Ja+tietysti+jälkeläisten+normaalitapaamisesta,+mutta+minulle+on+sanottu+kun+täyttää+75v+pitää+hieman+etäännyttää+välejä+kuoleman+varalta,+on+sitten+pikkusilla+helpompaa.
Haaveilen geenieni levittäjänä että saisin puuhastella meikäläisen tylsän ja pitkäpiimäisen osin - maitoisen suvun kanssa jotta ilahtuisin lisää nähdessäni yhä uudestaan, uudestaan ja uudestaan, että geenejäni jatkavat voivat hyvin ja geenini jatkavat eloaan kuoltuani uusissa pitkäpiimäisissä
En ossoo pitkälle haaveilla, kesällä voi käydä mökillä, joku ylempänä mainihti vetouistelun, se vähän harmittaa kun joutu myymään retki/uistelu veneen pois, mustaksi tervattu savolaismallinen soutuvene jäi vielä käyttöön ja kumollaa oleva 4,5 tasaperäinen lasikuituvene jossa laittamista mutten en viiti.
Mökillä on kaikennäköistä käpsimistä, kuhan kahtoo, empä kehtoo murehtia.
haaveilen,,,
päävoitto lotosta olisi kiva saada,
voisin rakentaa linnani erämaahan
kauas saastuttavista korona viirusta kantavista ihmisistä ,,,
erakoksi alkaisin,,
Elän suht normaalia elämää koko ajan. Joitakin minulle uudehkoja tapoja ja arkisia kuvioitani jouduin rajoitusten takia jättämään pois, mutta koska ne eivät olleet vielä oikein hyvin juurtuneet rutiineiksi vaan vaativat koko ajan vähän itsensä tsemppaamista ja pakottamistakin, niin vanhaan normaaliin palaaminen on ollut helppoa.
Joitakin (ryhmä)matkoja peruuntui ja se vähän harmitti ensin, mutta kun jo maksetut maksut palautettiin kokonaan ja samaiset matkat päätettiin toteuttaa myöhemmin, niin enää ei harmita yhtään.
Epidemia ei vaikuta elämääni sillä tavalla, että haaveilisin jostain mistä rajoitusten takia jään paitsi. En kaipaa läheisteni kasvokkain kohtaamista. Liki päivittäiset viestit joissa kysytään voinnistani ja tarvitsenko jotain yms., riittävät hyvin.
Jonkinlaisia suunnitelmia ja niihin liittyviä toimia olen tehnyt koko ajan, osan voin toteuttaa vasta kaikkien rajoitusten poistuttua, mutta ne ovat kuitenkin toteutettavissa. Toisin kuin haaveiluni, ne ovat mielikuvitusleikkejä joihin tämä epidemia ei vaikuta mitenkään. Tai no, onhan nyt tietysti enemmän aikaa leikillekin, sen verran vaikuttaa.
Bessie
Siitä yhdestä ainoasta asiasta / aiheesta, oli koronaa tai ei. - Nm. Saisipa, voisipa
vapaudesta, karensi saisi loppua,
Mikä tässä kotona ollessa ?
Huomattavasti mukavampaa kuin tehohoitopotilaana sairaalassa.
Hyvä kommentti, samaa mieltä.
Kyllä se luontoon pitää päästä, pakoon tätä maailmaa. Yksinkertaista ekologista elämää, se on parasta. Jää kaikki vouhotus ja turhuus pois.
Ihana vapaus, se on parasta!
Näitä Suoli on pullollaan Kumpa korona edes vähentäisi mun toiveena.