En oikein tiedä mitä tehdä. Nautin huomiosta niin paljon, että teen sen eteen mitä vaan. Vihaan itseäni...Olen ruma ja läski ja bi ja tyhmä...ja ihan liian huomionkipeä...mä koen itseni paksuksi, vaikka mun tyttöystävä sanoo, että en ole. Tavallaan tiedän, että en ole, mutta tuntuu siltä...ja vihaan pömppismahaani... Kun meille tuli syksyllä vaaka kotiin, niin tajusin, että laihtuminen ei edes ole kovin vaikeaa. silloin painoin 46 mutta nyt 43. olen 158 cm pitkä 16 vuotias tyttö...aina kun näen peilin niin katson mun mahaa että voi ei...sitten joko en syö tai lähden lenkille...ja mietin sitä tosi paljon...
epävarma
jyrsijä
2469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
syitä.
Itse olen kokenut, että laihdutan vain ja ainoastaan itseäni varten, koska minun on pakko.
Mutta onhan varmasti niitä huomionkipeitäkin, kuten sinä kerroit olevasi.
Minullakin poikaystävä vakuuttelee aina kuinka laiha olen, ettei tarvitse laihtua enää yhtään.
En kuitenkaan kaipaa noita kommentteja.
Haluaisin olla vain rauhassa, yritän päästä kaikista ihmisistä vähitellen eroon.
En jaksa pitää yllä sosiaalisia kontakteja kavereihin, poikaystävään, perheeseen tai muihin ihmisiin.
Kaikki on vain yhtä sumua, väsyneisyyttä, koneen vierellä istumista, kalorien ajattelemista ja parhaillaankin masentaa.
Olin laihtunut juuri kilon ja sitten tyhmä menen ahmimaan heti puoli kiloa kaalisalaattia.
Kuinka paljon se oikein sisältää kaloreita?
Liikaa, ja vaaka näytti heti 2 kiloa enemmän kuin aamulla.
Masentaa...
mä mittaan vaan aamulla painon...kun siitä tietää onko eilen syönyt liikaa (yleensä on) ja sitten yritän hillitä syömisiäni taas uuden päivän...tiedän, että tavallaan tahdon, että minut huomataan...mutta sitten kun minut huomataan, niin en pidäkään siitä....ei ole mulla paljoa kavereita ja yleensä satutan niitä...vaikka ei ole tarkoitus...enkä pidä siitä, eetä joku sanoo minua laihaksi, kun en kuitenkaan ole...