Katsottiin toisiamme, kierreltiin toisiamme, katsottiin silmiin, kierreltiin, tutustuttiin enemmän, aikaa kului, ollaan viime aikoina oltu yhteyksissä lähes päivittäin MUTTA kun nähdään ei katsota enää silmiin syvälle, varotaan toisiamme jotenkin. Kuitenkin lähes päivittäin opimme toisistamme jotain uutta. En tiedä mitä pitäis ajatella. Tavallaan kaipaan jopa sitä aikaa kun näimme usein, katsoimme suoraan silmiin ja emme tunteneet niin hyvin. Nyt kun jatkuvasti yhteyksissä niin tuntuu että kaikki niin epäselvää, eikä tiedä mitä toisen päässä tai omassa päässä likkuu. Toki täytyy myöntää että molemmat varmasti tajuaa et ollaan ns. Vaarallisilla vesillä. Ja koska aina kysytään, niin nainen tilittää...
en tiedä mitä pitäis ajatella
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisiko olla niin että se silmiin katselu yms oli jollain tapaa turvallisempaa silloin kun ette tunteneet niin hyvin. Ja lisäksi jos olette nykyään tiiviimmin yhteydessä ja tunnette paremmin, niin ujouskin on voinut iskeä.
Mutta ilmeisesti kiinnostusta kuitenkin on, jos olette noin paljon enemmän toistenne kanssa tekemisissä vai johtuuko se jostain muusta?
Varmasti vaaralliset vedet saa varpailleen, etenkin jos kummallakaan ei ole tietoa mitä toisen päässä liikkuu. Tee jokin hienovarainen aloite hänen suuntaansa?
Minäkin kaipaan katseenvaihtoamme! Pelkästään katseesi ajattelu, vie edelleen jalat alta, se mitä se sillon oli.
Ja nyt kun olemme huomattavasti tiiviimmin tekemisissä, huomaan että jopa välttelet katsettani.. eli kaikki on todella epäselvää.
Olen kyllä onnellinen tästä uudesta tutustumisesta ja uskon että saadaan tähän vielä sopiva rentous, jos vaan molemmat sitä tahtoo...vaikka vaarallisilla vesillä olemmekin.
ihanaa orastavaa rakkautta.
Niin on 💞