Jälleensyntymisoppi poistaa kuolemanpelon.

Koronaviruskin syntyy siis aina vaan uudelleen. Siinäpä vasta tolkun uskonoppi.

Ei jälleensyntymisoppi ole uskonto.

Shamaaniuskontoihin on kautta aikain kuulunut jälleensyntyminen, myös omaamme.

Raamattu ja totuus eivät sovi yhteen. Toisen on hävittävä ja se on raamattu. Näin on oikein ja kohtuullista.

TIedätkö miten pienen lapsen kohdalla tapahtuu, jos hän kuolee. Seuraako hänellekin tuomio? Entäs lapsen asteella oleva kehitysvammainen, onko hänkin vastuussa teoistaan ja joutuu myös tuomiolle? Voivatko hekin siis joutua helvettiin tai päästä taivaaseen?

Aika vaikea keksiä mitä pahaa nämä esimerkit ehtisivät elämänsä aikana tekemään, nähdäkseni heitä ei siksi voi tuomita yhtään mihinkään.

Ja jos he näin ollen pääsisivät ikään kuin "automaattisesti" taivaaseen, niin eikö silloin pienen lapsen tappaminen olisi mitä rakastavin teko, kun silloinhan tämä lapsi pääsisi heti taivaan iloihin, eikä tarvitsisi kokea tätä raskasta ihmiselämääkään?

Kaikkein loogisin vaihtoehto on tosiaankin jälleensyntyminen ja silloinhan ei oikeastaan ole väliä millaisen kohtalon täällä koemme, koska sekin kuuluu vain kokemuksen piiriin, kokemuksena kokemuksien joukossa. Niitähän me tänne tulemme "keräämään"

Kristinuskon hyvin yksinkertainen sanoma toki vetoaa massoihin. Ei tartte pahemmin älyäänkään siinä rasittaa. Tiedä sitten mikä on totuus. Jälleensyntymisessä on vaan eniten järkeä. Se on kuin roolipeliä, jossa hahmo kehittyy kokoajan paremmaksi. Ehkä jopa joksikin enkelin, jopa jumalan kaltaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

TIedätkö miten pienen lapsen kohdalla tapahtuu, jos hän kuolee. Seuraako hänellekin tuomio? Entäs lapsen asteella oleva kehitysvammainen, onko hänkin vastuussa teoistaan ja joutuu myös tuomiolle? Voivatko hekin siis joutua helvettiin tai päästä taivaaseen?

Aika vaikea keksiä mitä pahaa nämä esimerkit ehtisivät elämänsä aikana tekemään, nähdäkseni heitä ei siksi voi tuomita yhtään mihinkään.

Ja jos he näin ollen pääsisivät ikään kuin "automaattisesti" taivaaseen, niin eikö silloin pienen lapsen tappaminen olisi mitä rakastavin teko, kun silloinhan tämä lapsi pääsisi heti taivaan iloihin, eikä tarvitsisi kokea tätä raskasta ihmiselämääkään?

Kaikkein loogisin vaihtoehto on tosiaankin jälleensyntyminen ja silloinhan ei oikeastaan ole väliä millaisen kohtalon täällä koemme, koska sekin kuuluu vain kokemuksen piiriin, kokemuksena kokemuksien joukossa. Niitähän me tänne tulemme "keräämään"

Kristinuskon hyvin yksinkertainen sanoma toki vetoaa massoihin. Ei tartte pahemmin älyäänkään siinä rasittaa. Tiedä sitten mikä on totuus. Jälleensyntymisessä on vaan eniten järkeä. Se on kuin roolipeliä, jossa hahmo kehittyy kokoajan paremmaksi. Ehkä jopa joksikin enkelin, jopa jumalan kaltaiseksi.

Lue lisää

Kysymykseesi koskien lapsia löytyy Raamatusta selkeä vastaus:

Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

Anonyymi kirjoitti:

TIedätkö miten pienen lapsen kohdalla tapahtuu, jos hän kuolee. Seuraako hänellekin tuomio? Entäs lapsen asteella oleva kehitysvammainen, onko hänkin vastuussa teoistaan ja joutuu myös tuomiolle? Voivatko hekin siis joutua helvettiin tai päästä taivaaseen?

Aika vaikea keksiä mitä pahaa nämä esimerkit ehtisivät elämänsä aikana tekemään, nähdäkseni heitä ei siksi voi tuomita yhtään mihinkään.

Ja jos he näin ollen pääsisivät ikään kuin "automaattisesti" taivaaseen, niin eikö silloin pienen lapsen tappaminen olisi mitä rakastavin teko, kun silloinhan tämä lapsi pääsisi heti taivaan iloihin, eikä tarvitsisi kokea tätä raskasta ihmiselämääkään?

Kaikkein loogisin vaihtoehto on tosiaankin jälleensyntyminen ja silloinhan ei oikeastaan ole väliä millaisen kohtalon täällä koemme, koska sekin kuuluu vain kokemuksen piiriin, kokemuksena kokemuksien joukossa. Niitähän me tänne tulemme "keräämään"

Kristinuskon hyvin yksinkertainen sanoma toki vetoaa massoihin. Ei tartte pahemmin älyäänkään siinä rasittaa. Tiedä sitten mikä on totuus. Jälleensyntymisessä on vaan eniten järkeä. Se on kuin roolipeliä, jossa hahmo kehittyy kokoajan paremmaksi. Ehkä jopa joksikin enkelin, jopa jumalan kaltaiseksi.

Lue lisää

Rakastava Jumala ei pakota sinua ja muita pakanoita taivaaseen. Te saatte jäädä vaivan aikaan. Saatte ottaa pedon merkin. Saatte päätyä helvettiin, aivan oman päätöksenne mukaan. Jeesus ehkä katsoo typeriä päätöksiänne kyynelsilmin, mutta hän ei pakota ketään uskomaan itseensä.

Ihmistä imartelee humanististyyppinen uskonto, joka kuvittelee ihmisen olevan kehittymässä jumalaksi tai olevan jo osa 'jumaluutta'. Nöyryyttä vaatii sen tosiasian tajuaminen, että olemme kaikki synnin vallassa. Tiedän sen, että Jumala on täydellisen oikeudenmukainen, ja sinä ja minä emme ole. Jääköön siis Jumalan käsiin, mitä tapahtuu minkäkin ikäisille lapsille ja lapsenmielisille. Jeesushan kyllä sanoi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Totuus on totuus. Ateismi ja evoluutio ja idän uskonnot ja humanismi eivät muutu todeksi, vaikka ihmisten enemmistö niihin uskoisivat. Totuus ei pala tulessakaan.

Anonyymi kirjoitti:

TIedätkö miten pienen lapsen kohdalla tapahtuu, jos hän kuolee. Seuraako hänellekin tuomio? Entäs lapsen asteella oleva kehitysvammainen, onko hänkin vastuussa teoistaan ja joutuu myös tuomiolle? Voivatko hekin siis joutua helvettiin tai päästä taivaaseen?

Aika vaikea keksiä mitä pahaa nämä esimerkit ehtisivät elämänsä aikana tekemään, nähdäkseni heitä ei siksi voi tuomita yhtään mihinkään.

Ja jos he näin ollen pääsisivät ikään kuin "automaattisesti" taivaaseen, niin eikö silloin pienen lapsen tappaminen olisi mitä rakastavin teko, kun silloinhan tämä lapsi pääsisi heti taivaan iloihin, eikä tarvitsisi kokea tätä raskasta ihmiselämääkään?

Kaikkein loogisin vaihtoehto on tosiaankin jälleensyntyminen ja silloinhan ei oikeastaan ole väliä millaisen kohtalon täällä koemme, koska sekin kuuluu vain kokemuksen piiriin, kokemuksena kokemuksien joukossa. Niitähän me tänne tulemme "keräämään"

Kristinuskon hyvin yksinkertainen sanoma toki vetoaa massoihin. Ei tartte pahemmin älyäänkään siinä rasittaa. Tiedä sitten mikä on totuus. Jälleensyntymisessä on vaan eniten järkeä. Se on kuin roolipeliä, jossa hahmo kehittyy kokoajan paremmaksi. Ehkä jopa joksikin enkelin, jopa jumalan kaltaiseksi.

Lue lisää

"Se on kuin roolipeliä, jossa hahmo kehittyy kokoajan paremmaksi. Ehkä jopa joksikin enkelin, jopa jumalan kaltaiseksi."

Olet sekoittanut pääsi pelaamalla fantasiapelejä. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymykseesi koskien lapsia löytyy Raamatusta selkeä vastaus:

Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

Lue lisää

Niin, missä tuossa sanotaan, että lapsi pääsee automaattisesti taivaaseen, koska on lapsi?

Anonyymi kirjoitti:

Rakastava Jumala ei pakota sinua ja muita pakanoita taivaaseen. Te saatte jäädä vaivan aikaan. Saatte ottaa pedon merkin. Saatte päätyä helvettiin, aivan oman päätöksenne mukaan. Jeesus ehkä katsoo typeriä päätöksiänne kyynelsilmin, mutta hän ei pakota ketään uskomaan itseensä.

Ihmistä imartelee humanististyyppinen uskonto, joka kuvittelee ihmisen olevan kehittymässä jumalaksi tai olevan jo osa 'jumaluutta'. Nöyryyttä vaatii sen tosiasian tajuaminen, että olemme kaikki synnin vallassa. Tiedän sen, että Jumala on täydellisen oikeudenmukainen, ja sinä ja minä emme ole. Jääköön siis Jumalan käsiin, mitä tapahtuu minkäkin ikäisille lapsille ja lapsenmielisille. Jeesushan kyllä sanoi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Totuus on totuus. Ateismi ja evoluutio ja idän uskonnot ja humanismi eivät muutu todeksi, vaikka ihmisten enemmistö niihin uskoisivat. Totuus ei pala tulessakaan.

Lue lisää

Juutalaisten jutut on totta koska aasialaiset tietää. Aikoinaan Tuhannen ja yhden yön tarinat tosin oli mielenkiintoisempia.

Anonyymi kirjoitti:

"Se on kuin roolipeliä, jossa hahmo kehittyy kokoajan paremmaksi. Ehkä jopa joksikin enkelin, jopa jumalan kaltaiseksi."

Olet sekoittanut pääsi pelaamalla fantasiapelejä. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.

Lue lisää

Ehkä ne roolipelitkin perustuu jotenkin todellisuuteen.

Mutta eikös ajatus kehityksestä "korkeampaan olomuotoon" ole kiehtova ja mielenkiintoinen ja ennen kaikkea hyvin palkitseva. Taivaat ja helvetiti koetaan näissä olomuodoissa. Me kaikki tulemme saavuttamaan nämä korkeat olomuodot ja olemme kaikki yhtä. Kukaan ei ole kenenkään ylä- tai alapuolella.

Kuka tässä mistään korottamisesta mitään mainitsi. Emme me korota itseämme, vaan kaikki tapahtuu kehityksen kautta, täysin luonnollisesti.

Eikä tuo itsensä alentaminenkaan toimi, sekin on vaan tavallaan itsensä korottamista. Juutalaisilla on sanonta, että liian nöyrä on jo puoliksi ylpeä. Mitähän sekin oikein tarkoittaa? Puoliksi ylpeä, hehe. Taisivat olla huumorimiehiä nämä muinaiset juutalaiset.

En oikein hiffaa sitä, että kun tolloilen täällä keskimäärin sen 76 vuotta ja sen jälkeen menen ikuiseen iloon tai kiditukseen. Ei näin lyhyen ajan ja yhden vaivaisen elämän jälkeen nyt mitään ikuisuuskohtaloa voi määrätä. Tuntuu aika oudolta. Toki jokainen tulee uskossaan autuaaksi ja kristinuskossa on paljon sellaista mystistä, joka muista uskonnoista puuttuu. Voi olla, että se on kuitenkin lähimpänä kaikista uskonnoista totuutta, mutta ei välttämättä täysin 100% oikeassa sekään.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, missä tuossa sanotaan, että lapsi pääsee automaattisesti taivaaseen, koska on lapsi?

Ratakiskostako se tarvitsee vääntää:

"Jeesus närkästyi ja sanoi heille: Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta."

Anonyymi kirjoitti:

Niin, missä tuossa sanotaan, että lapsi pääsee automaattisesti taivaaseen, koska on lapsi?

Lapsi ei pääse taivaaseen koska "perisynti" on tiemmä jokaisella. Jos ei halua perisyntiä niin kannattaa ruveta ortodoksiksi. Niillä ei ole sitä perisyntiä.

Anonyymi kirjoitti:

Ratakiskostako se tarvitsee vääntää:

"Jeesus närkästyi ja sanoi heille: Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta."

Lue lisää

Lapsen kaltainen ja lapsi ovat hieman eri asia, mutta kiitos kun yrität vastata.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsen kaltainen ja lapsi ovat hieman eri asia, mutta kiitos kun yrität vastata.

Jatkan vielä hieman ja selitän asia mitä Jeesus tarkoittaa lapsen kaltaisella.

Lapsen kaltainen tarkoittaa ennakkoluulotonta, spontaania ja viatonta ihmistä joka uskoo täysin asiaansa. Lapsen kaltainen myös kysyy ja etsii aidosti ja on kiinnostunut kaikesta. Lapsenkaltainen ei ole myöskään ivallinen ja pilkallinen. Lapsen kaltainen on ihmisistä suurin.

Anonyymi kirjoitti:

Rakastava Jumala ei pakota sinua ja muita pakanoita taivaaseen. Te saatte jäädä vaivan aikaan. Saatte ottaa pedon merkin. Saatte päätyä helvettiin, aivan oman päätöksenne mukaan. Jeesus ehkä katsoo typeriä päätöksiänne kyynelsilmin, mutta hän ei pakota ketään uskomaan itseensä.

Ihmistä imartelee humanististyyppinen uskonto, joka kuvittelee ihmisen olevan kehittymässä jumalaksi tai olevan jo osa 'jumaluutta'. Nöyryyttä vaatii sen tosiasian tajuaminen, että olemme kaikki synnin vallassa. Tiedän sen, että Jumala on täydellisen oikeudenmukainen, ja sinä ja minä emme ole. Jääköön siis Jumalan käsiin, mitä tapahtuu minkäkin ikäisille lapsille ja lapsenmielisille. Jeesushan kyllä sanoi, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta.

Totuus on totuus. Ateismi ja evoluutio ja idän uskonnot ja humanismi eivät muutu todeksi, vaikka ihmisten enemmistö niihin uskoisivat. Totuus ei pala tulessakaan.

Lue lisää

Kristinuskossa on kaikenlaisia ristiriitaisuuksiakin. Sanotaan, että olemme uskomme kautta pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sanotaan myös, että usko ilman tekoja on kuollutta uskoa ja kuolleellakin uskolla pääsee ilmeisesti taivaaseen, koska usko on pääasia. Jännä ristiriita.

Ja miten käy niille, jotka eivät ole koskaan Jeesuksesta kuulleetkaan? Heidät kuulemma tuomitaan tai arvioidaan, kuten oikeampi termi kuuluu (sana tuomita sisältää jo valmiiksi tuomion) tekojensa mukaan. Oikeastaan on siis pahempi juttu olla uskova kuin pakana. Minä ainakin mielummin haluan tulla arvioiduksi tekojeni mukaan.

Itselläni on ainakin paha tapa ajatella omilla aivoillani. Ei ne varmaan maailman parhaat aivot ole, mutta näillä mennään.

Lapsena diggasin innolla kristinuskoa, se oli tosi kova juttu. Enkä ole siitä kokonaan vieläkään luopunut, olen vain alkanut ajatellla asioita enemmän, enkä oikein ymmärrä sitä, että eri uskoiset olis kaikki paholaisen vallassa. Kyllä hekin "pelastuvat" mutta ehkä hieman eri tavalla kuin kristityt. Jos näin ei olisi, niin Jumala joutuisi tekemään hurjasti töitä saadakseen kaikki ihmiset kristityiksi. Jumala ei ilmeisesti kysele ihmisiltä kuoleman jälkeen mihin uskontoon he eläessään kuuluivat. Muuten Jumala olisi aika kädetön, varsinkin jumalaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kristinuskossa on kaikenlaisia ristiriitaisuuksiakin. Sanotaan, että olemme uskomme kautta pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sanotaan myös, että usko ilman tekoja on kuollutta uskoa ja kuolleellakin uskolla pääsee ilmeisesti taivaaseen, koska usko on pääasia. Jännä ristiriita.

Ja miten käy niille, jotka eivät ole koskaan Jeesuksesta kuulleetkaan? Heidät kuulemma tuomitaan tai arvioidaan, kuten oikeampi termi kuuluu (sana tuomita sisältää jo valmiiksi tuomion) tekojensa mukaan. Oikeastaan on siis pahempi juttu olla uskova kuin pakana. Minä ainakin mielummin haluan tulla arvioiduksi tekojeni mukaan.

Itselläni on ainakin paha tapa ajatella omilla aivoillani. Ei ne varmaan maailman parhaat aivot ole, mutta näillä mennään.

Lapsena diggasin innolla kristinuskoa, se oli tosi kova juttu. Enkä ole siitä kokonaan vieläkään luopunut, olen vain alkanut ajatellla asioita enemmän, enkä oikein ymmärrä sitä, että eri uskoiset olis kaikki paholaisen vallassa. Kyllä hekin "pelastuvat" mutta ehkä hieman eri tavalla kuin kristityt. Jos näin ei olisi, niin Jumala joutuisi tekemään hurjasti töitä saadakseen kaikki ihmiset kristityiksi. Jumala ei ilmeisesti kysele ihmisiltä kuoleman jälkeen mihin uskontoon he eläessään kuuluivat. Muuten Jumala olisi aika kädetön, varsinkin jumalaksi.

Lue lisää

Ne teot, josta on kyse, ovat niitä, joita uskova tekee sen seurauksena, kun hän toteuttaa Jumalan Hengen vaikutuksen seurauksena hyviä tekoja.Esim. joku uskova saa Hengen vaikutuksesta ajatuksen, että hän lähtee lähetystyöhön, tai saman Hengen vaikutuksesta menee jonkun mummon mökille ja auttaa mummoa puita pilkkomaan. Näitä hyviä tekoja todella voi olla monenlaisia. Jos uskova ei tuota tuonkaltaisia hedelmiä, niin silloin lähimmäisetkin sen huomaavat - ihminen, ilman hyviä tekoja, Siis usko ilman tekoja, on kuollut.
Elävä usko tuo hedejmän automaattisesti. Uskovan tulee olla antelias.

Anonyymi kirjoitti:

Ne teot, josta on kyse, ovat niitä, joita uskova tekee sen seurauksena, kun hän toteuttaa Jumalan Hengen vaikutuksen seurauksena hyviä tekoja.Esim. joku uskova saa Hengen vaikutuksesta ajatuksen, että hän lähtee lähetystyöhön, tai saman Hengen vaikutuksesta menee jonkun mummon mökille ja auttaa mummoa puita pilkkomaan. Näitä hyviä tekoja todella voi olla monenlaisia. Jos uskova ei tuota tuonkaltaisia hedelmiä, niin silloin lähimmäisetkin sen huomaavat - ihminen, ilman hyviä tekoja, Siis usko ilman tekoja, on kuollut.
Elävä usko tuo hedejmän automaattisesti. Uskovan tulee olla antelias.

Lue lisää

Niin no, kai ne teot tulee sitten aika itsestään, kun on aidossa uskossa. Niistä ei kuitenkaan tule pitää mitään lukua ja kannattaa pyrkiä tekemään niitä vähän pimennossa. Auttaminen on jo itsessään etuoikeus. Kaikilla ei ole siihen varaa, Itseäni ottaa ainakin päähän, jos joku kehuu minua siitä, että autan jotain ihmistä. Se kuuluu ihan normaaliin elämään, että jeesaa jos pystyy. Ei siitä voi mitään kunniaa itselleen ottaa. Pitää pysyä nöyränä, mutta välttää nöyristelyä.

Anonyymi kirjoitti:

Lapsi ei pääse taivaaseen koska "perisynti" on tiemmä jokaisella. Jos ei halua perisyntiä niin kannattaa ruveta ortodoksiksi. Niillä ei ole sitä perisyntiä.

Jos oikein aletaan höpöilemään, niin tuohon voi vaikka vastata, että Jumala tietää kaiken, joten Jumala tietää jopa senkin millaisen elämän jo lapsena kuollut olisi elänyt, jos ei olisi kuollut lapsena. Jos on kaikkitietävä, niin eihän se olisi temppu eikä mikään.

Heh!

Raamattu kertoo asiasta vain paimentolaismiehen satuja tyyliin Tuhat ja yksi yötä.

Ettäkö nykytiede on sitten jo niin pitkällä, että pystyy kumoamaan tietoisuuden olemassa olon materian ulkopuolella.

Huh, onpa tieteemme jo pitkällä.

Näille jutuille tieteen nykyisestä kehittyneisyydestä nauretaan sadan vuoden päästä, kuten me nyt nauramme tieteen jutuille joskus sata vuotta sitten.

Tietkö, että 1800-luvulla ihan oikeasti uskottiin, että kaikki merkittävät keksinnöt oli jo keksitty ja ettei mitään uutta keksittävää enää olisi.

Tiede sentään korjaa itseään jatkuvasti. Se, että me olemme henkiä materiaalisessa maailmassa on tieteelle iso haaste. Ehkä sekin vielä nöyrtyy ja myöntää sen, että kaikki ei ole tieteen keinoin selitettävissä.

Itse veikkaan. että olemme aika lähellä läpimurtoa mitä jälleensyntymiseen tulee. Ihmiskunta ansaitsee saada tietää sen keitä me olemme, mistä tulemme ja minne olemme menossa. Olemme kehityksessä nyt siinä vaiheessa, että voimme parantaa itsemme ja estää näin karman toiminnan. Näin ollen karmamme ei enää sido meitä. Olemme kuitenkin käyneet jo pitkän tien, joka on ollu täynnä verta, hikeä ja kyyneleitä ja nyt on aika jo päästä niistä lähes kokonaan eroon.

Maailmalta kuuluu jo uutisia, joissa pienet lapset kertovat syntyneensä uudellaan. Eräs väitti olleensa prinsessa Diana ja tämä lapsi on vielä poika. Hän kertoi vanhemmilleen nähdessään Dianan kuvan, että tuossa on hän silloin kun hän oli prinsessa. Hän kertoi sireenien äänistä ja siitä, että niiden jälkeen hän ei ollut enää prinsessa. On ollut myös tapauksia, joissa lapsi on kertonut kuolleensa kaksoistornien terrori-iskussa. Nämä lapset ovat antaneet hämmästyttäviä kuvauksia menneestä elämästään, joita voi antaa vain jos on todellakin elänyt tuon elämän.

Totuuden täytyy tulla julki, että voimme siirtyä onnelliseen tulevaisuuteen, jossa sodat, taudit ja kaikki muu sellainen kauhea on mennyt pois. Muuten meillä ei ole tulevaisuutta.

Ja muistamalla eläneemme ennekin täällä, emme enää tuhoa tulevaisuuttamme. Me olemme itse mennyt, nykyinen ja tulevakin sukupolvi. Olemme itse itsemme esi-isä ja tulevatkin esi-isämme.

Anonyymi kirjoitti:

Ettäkö nykytiede on sitten jo niin pitkällä, että pystyy kumoamaan tietoisuuden olemassa olon materian ulkopuolella.

Huh, onpa tieteemme jo pitkällä.

Näille jutuille tieteen nykyisestä kehittyneisyydestä nauretaan sadan vuoden päästä, kuten me nyt nauramme tieteen jutuille joskus sata vuotta sitten.

Tietkö, että 1800-luvulla ihan oikeasti uskottiin, että kaikki merkittävät keksinnöt oli jo keksitty ja ettei mitään uutta keksittävää enää olisi.

Tiede sentään korjaa itseään jatkuvasti. Se, että me olemme henkiä materiaalisessa maailmassa on tieteelle iso haaste. Ehkä sekin vielä nöyrtyy ja myöntää sen, että kaikki ei ole tieteen keinoin selitettävissä.

Lue lisää

"Se, että me olemme henkiä materiaalisessa maailmassa on tieteelle iso haaste."

Haaste se on uskonopillesikin, jos olet yhtään ajattelukykyinen yksilö. Fiksut uskonopit kuten hindulaisuus, buddhalasuus ja kristilisen mystiikan suuntaukset, muutaman esimerkin mainitakseni, ovat hylänneet dualismin. Huomattakoon myös, että luonnontieteissä vallitseva (ja joissakin piireissä luonnollisesti vihattu) materialistinen todellisuuskäsitys on monistinen.

Anonyymi kirjoitti:

"Se, että me olemme henkiä materiaalisessa maailmassa on tieteelle iso haaste."

Haaste se on uskonopillesikin, jos olet yhtään ajattelukykyinen yksilö. Fiksut uskonopit kuten hindulaisuus, buddhalasuus ja kristilisen mystiikan suuntaukset, muutaman esimerkin mainitakseni, ovat hylänneet dualismin. Huomattakoon myös, että luonnontieteissä vallitseva (ja joissakin piireissä luonnollisesti vihattu) materialistinen todellisuuskäsitys on monistinen.

Lue lisää

Voin sen verran valaista, että henget ovat todellisuutta, koska olen itse todistanut muutaman kerran sellaisen olemassa olon. Me olemme todellakin henkiä materiassa. Onko ajatus jotenkin vastenmielinen sinulle?

Täytyy olla jos asian kieltäminen on sinulle niin kovin tärkeää. Ehkä, en tiedä. Ehkä oma ajattelusi ja älysi on sinulle tärkeintä? Voit kuitenkin olla väärässä. Itse olen aika varovainen siinä, mitä väitän todeksi, mutta uskallan silti väittää, että henget ovat todellisuutta ja jopa paljon todellisempia, kuin mitä ihminen voi koskaan olla. Mistä tulee taide, musiikki, arkkitehtuuri ja kaikki kaunis? Liharoboteista? Annetaan tekoälyn tutkimisen jatkua. Kyllähän tekoälykin voidaan ohjelmoida aika hämäävästi, mutta sekin on vain ohjelmoijan taitavuutta, ei tuon koneen.

https://www.youtube.com/watch?v=BHOevX4DlGk

Ihan parhaimpia biisejä Stingin tuotannossa.

Vaikea sanoa maailman luonteesta tarkalleen, dualismin ja monismin suhteesta. Onhan se aika vallitseva käsitys nykyisin, että on vain yksi, joka on kaikki. Ja tuo yksi on sitten vaikka Jumala, muuta määritelmää on vaikea antaa. Mistä sitten tulee pahuus ja olennot, jotka ovat tuon pahuuden takana?

Onko Jumala yhtä aikaa sekä hyvä, että paha. Onko oma ymmärtämättömyytemme sitä, että tulkitsemme jonkin asian pahaksi, vaikka se ei sitä ole? Se on kuin lapsi, joka pitää rokotetta pistävää lääkäriä pahana, koska rokotus sattuu.

Ja onko sillä väliä, mitä maallisessa elämässämme meille tapahtuu, jos elämiä onkin monia ja jotkut niistä eivät ole aina kovinkaan mukavia. Mitä meidän vajavainen ymmärryksemme ymmärtää?

Oishan se hauskaa yllättää itsensäkin kun kuolee. Ois kivaa nauraa kun koko juttu joskus sitten selviää. Onko kristillisyydessä todellakin oppeja, jotka eivät usko henkeen ja sieluun? Jokin meissä kuitenkin jatkaa olemistaan, muistaakseni buddhalaistenkin käsityksissä. Henki, sielu, you name it. Joku jatkaa, vaikka siihen ei uskoiskaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voin sen verran valaista, että henget ovat todellisuutta, koska olen itse todistanut muutaman kerran sellaisen olemassa olon. Me olemme todellakin henkiä materiassa. Onko ajatus jotenkin vastenmielinen sinulle?

Täytyy olla jos asian kieltäminen on sinulle niin kovin tärkeää. Ehkä, en tiedä. Ehkä oma ajattelusi ja älysi on sinulle tärkeintä? Voit kuitenkin olla väärässä. Itse olen aika varovainen siinä, mitä väitän todeksi, mutta uskallan silti väittää, että henget ovat todellisuutta ja jopa paljon todellisempia, kuin mitä ihminen voi koskaan olla. Mistä tulee taide, musiikki, arkkitehtuuri ja kaikki kaunis? Liharoboteista? Annetaan tekoälyn tutkimisen jatkua. Kyllähän tekoälykin voidaan ohjelmoida aika hämäävästi, mutta sekin on vain ohjelmoijan taitavuutta, ei tuon koneen.

https://www.youtube.com/watch?v=BHOevX4DlGk

Ihan parhaimpia biisejä Stingin tuotannossa.

Vaikea sanoa maailman luonteesta tarkalleen, dualismin ja monismin suhteesta. Onhan se aika vallitseva käsitys nykyisin, että on vain yksi, joka on kaikki. Ja tuo yksi on sitten vaikka Jumala, muuta määritelmää on vaikea antaa. Mistä sitten tulee pahuus ja olennot, jotka ovat tuon pahuuden takana?

Onko Jumala yhtä aikaa sekä hyvä, että paha. Onko oma ymmärtämättömyytemme sitä, että tulkitsemme jonkin asian pahaksi, vaikka se ei sitä ole? Se on kuin lapsi, joka pitää rokotetta pistävää lääkäriä pahana, koska rokotus sattuu.

Ja onko sillä väliä, mitä maallisessa elämässämme meille tapahtuu, jos elämiä onkin monia ja jotkut niistä eivät ole aina kovinkaan mukavia. Mitä meidän vajavainen ymmärryksemme ymmärtää?

Oishan se hauskaa yllättää itsensäkin kun kuolee. Ois kivaa nauraa kun koko juttu joskus sitten selviää. Onko kristillisyydessä todellakin oppeja, jotka eivät usko henkeen ja sieluun? Jokin meissä kuitenkin jatkaa olemistaan, muistaakseni buddhalaistenkin käsityksissä. Henki, sielu, you name it. Joku jatkaa, vaikka siihen ei uskoiskaan.

Lue lisää

"Voin sen verran valaista, että henget ovat todellisuutta, koska olen itse todistanut muutaman kerran sellaisen olemassa olon"

Koska uskot noin niin olet jo etukäteen päättänyt että asia on noin. Jos aivot luovat todellisuutemme, meillä ei ole juurikaan mahdollisuutta erottaa mikä on mielemme ulkopuolista ja mikä sen sisäistä todellisuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Voin sen verran valaista, että henget ovat todellisuutta, koska olen itse todistanut muutaman kerran sellaisen olemassa olon. Me olemme todellakin henkiä materiassa. Onko ajatus jotenkin vastenmielinen sinulle?

Täytyy olla jos asian kieltäminen on sinulle niin kovin tärkeää. Ehkä, en tiedä. Ehkä oma ajattelusi ja älysi on sinulle tärkeintä? Voit kuitenkin olla väärässä. Itse olen aika varovainen siinä, mitä väitän todeksi, mutta uskallan silti väittää, että henget ovat todellisuutta ja jopa paljon todellisempia, kuin mitä ihminen voi koskaan olla. Mistä tulee taide, musiikki, arkkitehtuuri ja kaikki kaunis? Liharoboteista? Annetaan tekoälyn tutkimisen jatkua. Kyllähän tekoälykin voidaan ohjelmoida aika hämäävästi, mutta sekin on vain ohjelmoijan taitavuutta, ei tuon koneen.

https://www.youtube.com/watch?v=BHOevX4DlGk

Ihan parhaimpia biisejä Stingin tuotannossa.

Vaikea sanoa maailman luonteesta tarkalleen, dualismin ja monismin suhteesta. Onhan se aika vallitseva käsitys nykyisin, että on vain yksi, joka on kaikki. Ja tuo yksi on sitten vaikka Jumala, muuta määritelmää on vaikea antaa. Mistä sitten tulee pahuus ja olennot, jotka ovat tuon pahuuden takana?

Onko Jumala yhtä aikaa sekä hyvä, että paha. Onko oma ymmärtämättömyytemme sitä, että tulkitsemme jonkin asian pahaksi, vaikka se ei sitä ole? Se on kuin lapsi, joka pitää rokotetta pistävää lääkäriä pahana, koska rokotus sattuu.

Ja onko sillä väliä, mitä maallisessa elämässämme meille tapahtuu, jos elämiä onkin monia ja jotkut niistä eivät ole aina kovinkaan mukavia. Mitä meidän vajavainen ymmärryksemme ymmärtää?

Oishan se hauskaa yllättää itsensäkin kun kuolee. Ois kivaa nauraa kun koko juttu joskus sitten selviää. Onko kristillisyydessä todellakin oppeja, jotka eivät usko henkeen ja sieluun? Jokin meissä kuitenkin jatkaa olemistaan, muistaakseni buddhalaistenkin käsityksissä. Henki, sielu, you name it. Joku jatkaa, vaikka siihen ei uskoiskaan.

Lue lisää

Sen verran voin ajattelustani kertoa, että olin nuoruudessani kristinuskossa. Myöhemmin tuli etsikkoaika, jossa kävin läpi taolaisuutta, mystiikkaa, new agea ties mitä. Monien mutkien ja erinäisten akateemistenkin opintojen kautta olen päätynyt uskomaan, että fysikalismi on maailmaa parhaiten selittävä käsitys. Joten voin sanoa, että ennakkokäsitysten varassa en ole tähän päätynyt, vaan kaiken oppimani tiedon kautta, vanhoja paatuneita oppeja matkalla pois karistellen. Ateisti en ole enkä jumaluskovakaan. Sielu ei selitä mitään vaan tuo pelkästään lisää selitettäviä ongelmia. Esimerkiksi, täällähän on monesti kyselty esimerkiksi että "missä vaiheessa sielu asettuu sikiöön?". Siihen kukaan ei ole osannut vastata yhtään mitään järkevää. Molempia sekä suvullista että suvutonta lisääntymistä ajatellen ajatus sielusta siinä kaikkien biologisten prosessien keskellä onkin vähintään absurdi.

Anonyymi kirjoitti:

"Voin sen verran valaista, että henget ovat todellisuutta, koska olen itse todistanut muutaman kerran sellaisen olemassa olon"

Koska uskot noin niin olet jo etukäteen päättänyt että asia on noin. Jos aivot luovat todellisuutemme, meillä ei ole juurikaan mahdollisuutta erottaa mikä on mielemme ulkopuolista ja mikä sen sisäistä todellisuutta.

Lue lisää

Miten olen etukäteen voinut jotain päättää, jos en ole edes kokenut vielä mitään?

Kokemukset yleensä muuttavat suhtautumistamme. Eikö niin?

Voimme toki lukea kaikenlaista, katsoa elokuvia ja vaikka mitä, mutta viime kädessä kokemuksemme ratkaisee suhtautumisemme siihen mihin uskomme tai haluamme uskoa.

Itse lähden siitä, että asiat voivat olla mahdollisia ja mitään ei voi sulkea tuosta noin vain pois. Toki järjen käyttö on sallittua, jopa suositeltavaa. Pitää kuitenkin ymmärtää se, että järkemme ei välttämättä kysyne kaikkea oikein ymmärtämään. Se voi olla vaikeaa, jos järki kuitenkin koko ajan väittää olevansa ylin auktoriteetti koko maailmassa.

Jos aivot kerran luovat todellisuuden, niin taidamme kaikki sitten elää omissa fantasiamaailmoissamme. Ehkä jotkut elävätkin, mutta itse ainakin pyrin ottamaan huomioon senkin, että aivot voivat toki hämätä meitä ja antaa vääriä näyttöjä todellisuudesta. Se mitä olen kokenut on kuitenkin jotain sellaista, mikä tuskin on aivojen luomaa illuusiota.

Enkä kuulu mihinkään porukoihin jotka voisivat vahvistaa näitä juttuja jonkinlaisen joukkopsykoosin kautta. Sekin on hyvin mahdollista ja voisi jopa väittää, että kaikki uskonnot ovat eräänlaisen joukkopsykoosin tuotetta.

Itseäni vaan kiinnostaa tietää totuus asioista, kaikki muu on vähän toisarvoista. Nykyihmisellä on se etu, että meillä on valtavasti tietoa ympärillämme ja sitä voi käyttää hyväksi. Ei kuitenkaan tule suhtautua ylimielisesti vanhaan tietoon ja pitää sitä automaattisesti taikauskoisena hölönpölynä mitä ihmiset usein nykyisen tekevätkin, kun kuulevat juttuja hengistä. Johtuu ehkä kasvatuksesta tai ei edes ehkä.

Jos ei enää erota mielen ulkoista ja sisäistä, niin taitaa olla silloin jossain määrin ongelmissa oman mielensä kanssa. Hulluus voi toki sekin olla hyvin opettavaista, ei tosin suositeltavaa. Myönnän kokemuksesta, täytyy tunnustaa. Elämää sekin vaan on ja kyllä siitäkin selviää. Pitää vaan etsiä tukea ja ottaa sekin kokemuksena. Onneksi lääketiede menee eteenpäin ja ehkä sekin vitsaus tullaan voittamaan.

Eikä mulla ole mitään tarvetta puhua sontaa netissä. Olen kokenut jotain mikä ei ehkä ole kovinkaan yleistä, eikä se ole mitään aivojen luomaa harhaa. Henget eivät yleensä paljasta itseään kovin helposti. Niilläkin on ilmeisesti joitain sääntöjä joita ei saa rikkoa. Joissain tapauksissa on kuitenkin poikkeuksia. Ei tartte tietenkään uskoa, koska vain oma kokemus voi asian paljastaa. En odotakaan, että mua uskottais, koska en sitä kokemusta voi antaa, voin vain kertoa siitä.

;)

Anonyymi kirjoitti:

Sen verran voin ajattelustani kertoa, että olin nuoruudessani kristinuskossa. Myöhemmin tuli etsikkoaika, jossa kävin läpi taolaisuutta, mystiikkaa, new agea ties mitä. Monien mutkien ja erinäisten akateemistenkin opintojen kautta olen päätynyt uskomaan, että fysikalismi on maailmaa parhaiten selittävä käsitys. Joten voin sanoa, että ennakkokäsitysten varassa en ole tähän päätynyt, vaan kaiken oppimani tiedon kautta, vanhoja paatuneita oppeja matkalla pois karistellen. Ateisti en ole enkä jumaluskovakaan. Sielu ei selitä mitään vaan tuo pelkästään lisää selitettäviä ongelmia. Esimerkiksi, täällähän on monesti kyselty esimerkiksi että "missä vaiheessa sielu asettuu sikiöön?". Siihen kukaan ei ole osannut vastata yhtään mitään järkevää. Molempia sekä suvullista että suvutonta lisääntymistä ajatellen ajatus sielusta siinä kaikkien biologisten prosessien keskellä onkin vähintään absurdi.

Lue lisää

Ei sun suhtautumisesi varmaan yhtään hassumpi ole. Mutta niin kuin olen todennut, omakohtainen kokemus on kuitenkin se mikä meihin eniten vaikuttaa. Onneksemme tai "onneksemme" nämä henkiin liittyvät kokemukset ovat melko harvinaisia. Ennen näitä kokemuksia suhtautumiseni oli sellainen, että voi olla tai voi olla olemattakin.

Et siis usko siihen, että tietoisuutesi jatkaa matkaansa kuoleman jälkeen ja pidät sitä absurdina?

Johtuisiko suhtautumisesi jostain? Psykologit tykkää aina selittää lapsuudesta johtuvia juttuja ja ehkä ei niin kovin onnellinen lapsuus tekee ihmisestä jotenkin epäuskoisen ja haluavan kaiken päättyvän kuolemassa. Itselläni oli onnellinen lapsuus ja nuoruus, vaikka olin jossain määrin koulukiusattukin. Selvästi positiivisen puolelle kuitenkin mentiin. Aina kaikki "mystiset jututkin" on kiinnostanut ja pamahdin tavallaan uskoon n. 7-vuotiaana, kun ekana opettajana oli vanhapiika, uskovainen nainen, joka jäikin jo ekan luokan jälkeen eläkkeelle. Hän kai sai minut kiinnostumaan näistä jutuista. Koko juttu on tietenkin kasvanut jonnekin aivan muualle, kuin perinteiseen luterilaisuuteen. Jokin pyhän tunne jäi kuitenkin siitä minuun elämään. Kirkossa aistii jonkinlaista pyhyyttä, mitä ei muualla oikein tunne. No, ehkä jossain erämaassa on hieman samanlaista tunnetta.

Parikymppisenä kirjastosta sitten löyty jotain Bruntonin kirjoja, joissa oli mielenkiintoisia asioita ja ei paljon muuta sitten ollutkaan. New Age ei silloin vielä ollut niin ihan in. Olen aika laiska lukemaan, vaikka joskus pikku skidinä ei ollut kesäisin paljon muuta tekemistä kuin lukea kirjoja, kun ei ollut vielä videoita, eikä videopelejäkään. Oli ne kivoja aikoja. Kannatti syntyä kokemaan kaikki se kehitys ja se aikakausi täällä Suomessa.

Eikä mulla nykyisin ole niin kauheaa hinkua näitä juttuja enää tutkia, toki tänne joskus innostun kirjoittelemaan vieläkin. Lähinnä naureskelen sille miten tosissaan ihmiset näitäkin juttuja tonkii. Ei tässä taida tulla hullua hurskaammaksi. Elämä pitää elää, ei teorisoida, vaikka olis kuinka "mystistä".

Tuollaiset koska sielu asettuu sikiöön on just sitä väliäkös sillä juttua. Voipi olla, että sielu käy silloin tällöin vähän kääntymässä sikiössä ja asettuu vasta jokin aika ennen syntymää sikiöön pysyvästi, ehkä kuukaus, pari ennen. Mitä kokemista sillä sielulla olis siellä sikiössä? Kunhan kokeilee vähän miltä se tuntuu. Siellä sitä on kuin valaan vatsassa, eipä ollut kovinkaan ihmeellistä.

Sielut kai muuten lisääntyy jakaantumalla, aivan kuten solutkin. ;)