olen lähdössä nyt viimeiselle luokkaretkelleni peruskoulun aikana, ja se ahdistaa minua valtavasti!
pidän luokkalaisistani ja siinä mielessä lähsenkin sinne mieluusti, mutta pelkään niin kovasti vaan sitä paniikkitunnetta.
minulla on paniikkihäiriön tyylinen sairaus, ja sen vuoksi se luokkaretki ahdistaa! pelkään saavani siellä kohtauksen, ja te jotka ette ole kokeneet vastaavaa niin turha vaivautua kkirjoittamaan että " no rentoudut vaan ei se voi olla niin kamalaa"
vaan kyllä se voi!
mitään niin kamalaa tunnetta ei voi olla!
joten ne joilla on vinkkejä ja kokemusta vastaavasta laittaisiteko minullekkin sellaisia, niin että selviäisin luokkaretkestäni kunnialla!
kiitos!!
pidän luokkalaisistani ja siinä mielessä lähsenkin sinne mieluusti, mutta pelkään niin kovasti vaan sitä paniikkitunnetta.
minulla on paniikkihäiriön tyylinen sairaus, ja sen vuoksi se luokkaretki ahdistaa! pelkään saavani siellä kohtauksen, ja te jotka ette ole kokeneet vastaavaa niin turha vaivautua kkirjoittamaan että " no rentoudut vaan ei se voi olla niin kamalaa"
vaan kyllä se voi!
mitään niin kamalaa tunnetta ei voi olla!
joten ne joilla on vinkkejä ja kokemusta vastaavasta laittaisiteko minullekkin sellaisia, niin että selviäisin luokkaretkestäni kunnialla!
kiitos!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onpa ollut vastaava häiriö, se meinaa tulla välillä nykyäänkin, mutta minun oma taikalauseeni, kun sydän alkaa hakkaa ja todellisuudentaju alkaa horjua on: "No alahan sitten tulla ja sassiin, että saadaan sekin kohtaus pois kuleksimasta". Tuon lauseen sanon itselleni ja aivan tosissani. Monesti kohtaus on sitten jäänytkin tulemata. Mutta se vaati sen, että pydähdyn ja keskityn. Toinen hyvä keino on ainakin minulle ollut se, että varoitan asiasta etukäteen niitä ihmisiä, joita minun lähelläni on.
Tiedän paniikkihäiriösi, itselläni oli sitä
aikaisemmin paljon. Kuolemanpelko, kauhu,
sydän vetää floppia jne. Nyt ei ole ollut moneen vuoteen.
Sulla taitaa tulla epävarma olo kun menee ns. suljettuun paikkaan mistä ei voi paeta (bussi) tai kun menet pois tutusta ympäristöstäsi.Siihen kuuluu määrätty turvattomuus.
Ensinnäkin älä häpeä sitä, sitä on monilla ihmisillä. Mulla ja broidilla ollut se, kuitenkin hyvin ollan pärjätty elämässä. Kannattaa kertoa siitä sun hyvälle kaverillesi.
Kun kohtaus tekee tuloaan älä jännitä ja työnnä sitä alas, vaan pieni uho on paikallaan "ok, anna tulla vaan, tämän olen kokenut ennenkin".
Oletko miettinyt pelkäätkö jotain sun tunteitasi tai sun ajatuksia. Oletko liian ankara itsellesi.
Hyväksy itsesi puutteineen.
Hyvää kevän jatkoa