Mietin pitäisiko seisoa toisinpäin
niin että selkäänikin paistaisi aurinko.
Kasvoni vain niin kaipaavat valoa.
Linnut eivät hetkeksikään väsy
on vasta huhtikuu, ja ne kirkuvat jo.
Korvani eivät ole vielä tottuneet.
Olen vereslihalla.
Iho punoittaa, se on revitty rikki,
verisuonet katkottu,
pinta on viillelty, veri jätetty
jähmettymään.
Nyt kun valoa alkaa olla
yritän hetki kerrallaan elää.
Siellä joutsen taas puhuu
järvellä, joka ei edes sulanut vielä.
Olen sillekkin kateellinen,
en itse edes muista miten avataan suu.
Olen itkenyt sielunikin ulos
hämmentyneitä, vihaisia, katkeria,
surullisia kyyneleitä.
Olen raivoissani pyyhkinyt silmiäni,
huutanut itselleni kaiken olevan jo
hyvää.
tai ainakin jo tyhjää
ja lopulta se kai onkin.
Odotan uteliaana lehtien puhkeamista.
seuraan kärpäsiä kuistin matolla,
toivon hartaasti, että ne istuisivat
sormilleni.
Onhan kevät.
Koirat haukkuvat ja kiusallani minä
haukun takaisin.
Sisko kysyy jotakin,
makaan selälläni ja totean;
Ei tämä ole ikuista.
niin että selkäänikin paistaisi aurinko.
Kasvoni vain niin kaipaavat valoa.
Linnut eivät hetkeksikään väsy
on vasta huhtikuu, ja ne kirkuvat jo.
Korvani eivät ole vielä tottuneet.
Olen vereslihalla.
Iho punoittaa, se on revitty rikki,
verisuonet katkottu,
pinta on viillelty, veri jätetty
jähmettymään.
Nyt kun valoa alkaa olla
yritän hetki kerrallaan elää.
Siellä joutsen taas puhuu
järvellä, joka ei edes sulanut vielä.
Olen sillekkin kateellinen,
en itse edes muista miten avataan suu.
Olen itkenyt sielunikin ulos
hämmentyneitä, vihaisia, katkeria,
surullisia kyyneleitä.
Olen raivoissani pyyhkinyt silmiäni,
huutanut itselleni kaiken olevan jo
hyvää.
tai ainakin jo tyhjää
ja lopulta se kai onkin.
Odotan uteliaana lehtien puhkeamista.
seuraan kärpäsiä kuistin matolla,
toivon hartaasti, että ne istuisivat
sormilleni.
Onhan kevät.
Koirat haukkuvat ja kiusallani minä
haukun takaisin.
Sisko kysyy jotakin,
makaan selälläni ja totean;
Ei tämä ole ikuista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mistä sulla näitä sielua puhuttelevia kirjoituksia oikein rönsyilee?
Nautittavaa luettavaa,kiitos!
En tiedä itsekkään, tämäkin syntyi vain mentyäni ulos kuistille.. Sanoja ja lauseen pätkiä alkoi virrata mieleen ja ne oli kirjoitettava ylös. Illalla kokosin ne vain yhteen ja tässä on loppu tulos.
Joskus ideoita syntyy kuin tyhjästä ja on helppo purkaa mietteitään, joskus taas on täysin hiljaisia hetkiä ja vaikea löytää tapaa kertoa omista tunteistaan.
Mutta se on ihmisyyden rajallisuutta.
Aivan, kirjoitukset eivät tarvitse mitään eriskummallista taustaa, päivää tai muutenkaan aina faktaperäistä aihetta. Mielikuvituskaan ei aseta rajoja, se on kirjoittajan omaa luovuutta parhaimmillaan. Pidän kovasti tuottamistasi kirjoituksista, niissä on..no enpä kerrokaan enempää:)
Taidan olla vähän samanlainen tulkitsija omille sanapareille, mitkä kumpuaa aaltoilevasti ulos sen kummempia väläyksiä. Niinkuin kirjoitit, tunteiden virtaus jopa vuorokauden eri aikana poikkeaa yllättävän paljon.
Hiljaisuus taustamusalla on inspiroivaa tunteiden ja ajatusten yhteensovittamista.