Jos tehtäis tästä sosionomi-viestiketju, eli kaikki sosionomit/sosionomiksi hakevat kirjottelemaan ajatuksia ja kokemuksia.
Esim. Missä opiskelet/mihin oot hakemassa? Mitä oot tykänny? Mikä huonoa? Hyvää? Ootko/aiotko suuntautunu johonkin? Millaiset pääsykokeet?
Kaikenlaisia kokemukset ja ajatukset ovat erittäin tervetulleita! :) Myös kysymyksiä saa esittää, ja toivottavasti joku myös niihin vastailee.
Esim. Missä opiskelet/mihin oot hakemassa? Mitä oot tykänny? Mikä huonoa? Hyvää? Ootko/aiotko suuntautunu johonkin? Millaiset pääsykokeet?
Kaikenlaisia kokemukset ja ajatukset ovat erittäin tervetulleita! :) Myös kysymyksiä saa esittää, ja toivottavasti joku myös niihin vastailee.
Vastaukset 17
Vanhimmat
moip!
jep elikkä oon hakemassa :) Samkiin eli satakunnan ammattikorkeaan poriin. Ykkösvaihtoehdoksi aion sen laittaa...
entäs sinä?
jännittää vaan että mahdanko päästä pääsykokeisiin ku aika vaikeaa on ;)
Oon vähän ajatellu laittaa ykkösvaihtoehdoksi Tampereen, mut en ole viel ihan varma. Sinne voi olla aika vaikee päästä.
Pääsykokeisiin pääseminen ei varmaankaan ole ongelmana mulla, mutta ne pääsykokeet on sitten toinen juttu, en oikein luota niihin psykologisiin testeihin yms. ei niistä voi ikinä tietää...
Mutta tsemiä sulle hakuun ja pääsykokeisiin, toivotaan että onnistaa! :)
Elämäni virhe ainakin työllistymis ja taloudellisessa mielessä oli opiskella sosionomiksi. Sillä palkalla on todella vaikea elää pääkaupunkiseudulla ja todella moni sosionomi meidän luokalta, kuten minä jouduimme pitkän aikaa tekemään työtä joka ei vastannut koulutusta esim. kotipalvelussa, henk.kohtaisena avustaja, lastenhoitajana......Koulutusta ei oikein tunneta työmarkkinoilla edelleenkään ja joskus jopa tuntuu, että olemme "vihattu" ammattiryhmä.
Sosionomiopinnot olivat erittäin mielenkiintoisia ja antoisia, oli mukava opiskella alaa. Työelämä toimiikin sitten aivan eri periaatteella, koulussa eletään kuin pumpulissa loppujen lopuksi, työelämä tällä alalla on valitettavan raadollista.
Noh minä olen vaihtanut alaa ja ihan hyvä niin, suoraan sanottuna olen nyt paljon onnellisempi, kun rahaa jää elämiseen ja psyykkisesti on parempi olotila. Sos.alalla on erittäin rankkoja juttuja ja lopulta ihmettelin miksi minä olen vapaaehtoisesti tällaiseen työhön ajautunut. En löytänyt työstä mitään työniloa, työn henkinen ja fyysinen raskaus vei voiton plussapuolilta ja otin hatkat koko alalta.
Rehellisesti sanottuna tuntuu, että monet tytöt lähtevät opiskelemaan sos.alaa, kun eivät muutakaan keksi. Ihan vinkkinä vaan, kannattaa ajatella laajemmasti, jopa niin sanottuja "miesten" aloja.
Mä tunnen oloni ristiriitaiseksi, pitäs auttaa ja tukea syrjäytyneitä, mutta tääl Helsingissä sitä on ite yhtä lailla taloudellisesti syrjäytynyt ja tt:n tarpeessa, ku monet asiakkaat, mein palkat o niin surkeet. Huoh!
Tue siinä sitten muita, kun itelläkään ei hyvin mee.
Myös minä opiskelin sosionomiksi ja olen nyt vaihtanut alaa. Sosionomit ovat yli- tai alikoulutettuja tarjolla oleviin työtehtäviin ja se mitä minulle tutkinnosta jäi käteen oli vain taito kuunnella ja ymmärtää ihmisiä. Tätä sitten opiskelin 3,5 vuotta.
Tuntuu että koko tutkinto on eettisten kysymysten ja ihmisen kohtaamisen lepertelyä. Sosionomi tutkinto on paperilla hyvä lisä jos olet esimerkiksi lähihoitaja. Ainoana tutkintona se on turha, sillä työtehtäviin usein edellytetään myös hoidollista osaamista ja se mitä sosionomina opit on vain pohtimaan ammattietiikkaa ja kuuntelemaan ihmisten murheita. (Tämän luultavasti moni osaa jo ilman 3,5 vuoden koulutusta)
mikäli lapsi- ja nuoriso puoli kiinnostaa (ts. lastenhoitajana oleminen), missä muualla sitä voi muka opiskella???
Tiedän, että yliopistoissa on lastentarhanopettaja -koulutus tarjolla, mutta sinne kun tuskin pääsee niin helposti...
Palkka nyt ei ole niin hääppöinen, mutta minulle on ainakin paljon tärkeämpää se, että työ kiinnostaa.
Enkä usko ikinä sellaiseen, että 3,5 vuoden opiskelu menee täysin hukkaan! Ehkä se siltä voi tuntua, mutta kyllä siitä aina jotain käteen jää... Ja kuka nyt siellä pakottaa olemaan, sen kun lähtee sitten pois jollei kinnosta.
Millä alalla itse nyt sitten olet?
Olen kyllä miettinyt tuota työllistymistilannetta, mutta ei mua kyllä mikään 2miehinenkään" ala kiinnosta.. minä kun aina olen ollut mukana tukioppilastoiminnassa, isoskoulutuksissa, kerhonpitäjänä yms...
Niin eli ehkä se koultus ei aina olekkaan niin turha?
ja onhan se eri asia siellä pk-seudulla... asuntojen hinnatkin ovat jo yli puolet kalliimpia kuin täällä "maalla".
kukin tavallaan, ko?
Hae ihmeessä opiskelemaan lastenohjaajaksi, heitä koulutetaan kansanopistoissa, siis kyseessä on ihan oikea monivuotinen tutkinto, joka takaa hyvin työllistymisen. Lastenohjaajat ovat kysyttyjä, pääsevät seurakunnan päiväkerhoihin ohjaajiksi paljon paremmin kuin lähihoitajat ja pätevyys on myös päiväkotiin. Työllisyys on parempi kuin sosionomeilla ja lähihoitajilla.
Tosi hyvä juttu!
Harmittaa niin penteleesti. Mitä jäi käteen 3,5 vuoden koulutuksesta...abstraktia tietoa ja ihmisten kohtaamisen taitoa, mikä on tietty hyvä, mutta samaiset taidot oppii ihan elämällä:)
Mua just harmittaa eniten se, kun mitään "konkreettista" ei jäänyt hyppysiin koulutuksesta. Kaikkea raapaistiin pintapuolisesti, mutta mitään ei oppinut kunnolla. Ei tunnu yhtään siltä, että olisi mihinkään sosiaalialan työhön valmiuksia, kun taas työpaikoilla oletetaan jotain osaavankin. Ei siihen auta koulun ympäripyöreä opetus. Ja juuri toi hoidollinen puoli on mun suuri heikkous, en osaa hoitoalasta tarpeeksi, mutta työpaikoilla oletetaan, että jaat lunkisti lääkkeet, mittaat verenpaineet, verensokerit, hemoglobiinit. yms.
Jokapäiväinen ahdistus on mukana työnteossa, kun koulutus ei antanut rahkeita terveydenhoitopuoleen. Tokihan moiset taidot voi oppia käytännössä, mutta työpaikoilla pitäisi jo olla ammattilainen. Tällä alalla ei kovin hyvällä silmällä katsota sitä, ettet osaa hoitopuolta. Äkkiä alkaa paskan puhuminen selän takana. Armotonta, sitä se on tämän alan todellisuus, kun työpaikkoja on vähän. Susta aletaan puhua ilkeästi selän takana ja samalla pedataan omaa työpaikkaa. Aargh! Asiakkaita sentään ymmärretään, mutta siihen se ymmärrys jää, omia työkavereita kohdellaan kovasti ja hyväksymättömästi. Kukaanhan ei ole seppä syntyessään.
Itsepähän lähdin moista alaa opiskelemaan, typeryyttäni. Minusta tuntuu ainakin siltä, että olen aivan tyhjän päällä, että tämä koulutus oli aivan mitäänsanomaton, aivan kuin ei olisikaan mitään kouluja takana. Outoa, miten noihin oppilaitoksiin vaan riittää tunkua, lisää huijattavia.
mihin töihin olet sitten tavoitellut sosionomi -opiskelun jälkeen?
on kai se selvää, että hoitotyöt kuuluvat sinne hoitotyön puolelle (sairaanhoitaja, terveydenhoitaja yms)...
Työelämän todellisuus taitaa vielä olla vierasta? Työpaikkoja ei ole joka oksalla tarjolla. Eniten paikkoja on vanhainkodeissa, joka on hoitopainotteista, vaippojen vaihtamista etc. Ei nykyaikana voi vain valita mitä tekee, työpaikoista on kova kilpailu. Edelle menevät ne, jotka osaavat terveydenhoitopuolta.
Päiväkodeissa ja lastenkodeissa, erilaisissa järjestötöissä ei tarvitse osata hoitopuolta, mutta näitä paikkoja ei kaikille riitä. Onhan olemassa jo lastentarhaopettajat, lastenohjaajat, joilla on vahvempi asema päiväkotityössä kuin sosionomeilla.
Päihdetyössä, kehitysvammahuollossa, vanhustenhuollossa, kotipalvelussa yms. hoitotaidot ovat todellakin eduksi, ohjaajien työpaikkoja ei kaikille riitä, hoitotyön osaajat työllistyvät esim. lähihoitajat joilla on sosionominkin pätevyys. Ei paperinpyörittäjiä palkata, jotka eivät osaa alan perusteita. Miten voit olla ammattitaitoinen kotipalvelunohjaaja jos et osaa hoitopuolta juuri ollenkaan....huh huh.
Lisäksi yksityiset työnantajat haluavat hoitotyötaitoisia ihmisiä perhekoteihin, hoitokoteihin, voittoa tavoitteleviin yrityksiinsä töihin etc. Hoitotyötaitoiset sos.alan ammattilaiset menevät vain yksinkertaisesti edelle työnhaussa, ikävä kyllä. Sosiaali -ja terveydenhoitoala yksityistyy nykyään kovaa tahtia.
Sosiaalityöntekijät taas tekevät suunnittelutöitä, päätöksiä ja paperitöitä, sosionomi on epäpätevä niihin. Opiskele ennemmin sosiaalityöntekijäksi jos haluat tehdä oikeasti "paperitöitä" ja jopa vaikuttaa asioihin.
Teistä ei yksikään taida olla sosionomi. Sosionomi kun on akateeminen arvo, eikä sitä voi saada ammattikorkeakouluista, joita maa on pullollaan.
Puhumme siis Sosionomi AMK tutkinnosta, joka totta tosiaan on eri asia kuin akateeminen sosionomi.
Oon ite Stadian ekan vuoden sosionomi-opiskelija. Hain myös yliopiston puolelle, mutta laiton paperin varmuuden varaksi myös amk-yhteishaussa. En päässyt yliopistoon, mutta sosionomiksi kylläkin. Sosiaaliala oli oikeestaan mulle aika vieras juttu, enkä tiennyt juuri ollenkaan mitä se tarkoittaa. Se tuntui kuitenkin olevan ainoo amk-ala, jolla edes jotenkin oli yhtäläisyyksiä hakemani yliopistoalan kanssa.
Aluksi opiskelu tuntui tosi mukavalta, tosi paljon kaikkea erilaista ja joka aineesta jotakin. Oon kuitenkin koko ajan tiennyt että sosiaaliala ei oo mun juttu. Vähitellen aloin miettiä, että mitä mä oikeestaan oon edes oppinut koko opiskeluaikana tai mitä mä teen niillä tiedoilla, joita meille on kerrottu. Joka aineesta kun oli vaan niin pinnallista tietoo tai sitten joitain niin täysin turhia kursseja, jotka ei millään tasolla tunnu korkeakouluopiskelulta.
Mä oon aina tiennyt olevani enemmän yliopistotyylinen opiskelija, eli tykkään kuunnella luennoilla ja tulla sitten tenttiin aiheesta. Amk-tyyli eli jatkuvat ryhmätyöt ja muut ala-aste tyyliset opiskelutavat tuntuvat aika turhauduttavilta.
Sosiaaliala ja amk-opiskelu on varmasti monille todella juuri sitä, mitä haluaa, mutta mulle se ei sovi. Jokaisella on omat suuntautumuksensa ja kiinnostuksen kohteensa, mutta mulla se ei ole sosiaaliala.
Haen nyt taas yliopiston puolelle, mutta jos en pääse niin jatkan todennäköisesti nykyisessä koulussani. Toivon kuitenkin erittin paljon pääseväni pois sieltä ja aloittamaan opiskelut sillä alalla, jonne olen halunnut jo pitkään päästä opiskelemaan.
oon harkinnu hakevani savonia-amk:iin iisalmen sosionomi kouluun.sosionomia tai joku muu samantapainen ihmisläheinen ammatti kiinnostais mua ja siks haluunkin hakee siihen kouluun.mut nyt kun luin noita sosionomien kirjotuksia,niin pitää vielä miettii täs ennenku hakuaika menee umpeen,jos löytyis joku muu vastaava kiinnostava ala tai sit pitää pitää välivuos et saa miettimisaikaa tarpeeks...
oisko kellään muita hyviä ehdotuksia ammatiks kuin sosionomin lisäks toi lastenhoitaja?millanenkohan psykologi ois ammattina..?
toista vuotta Laureassa, Espoossa, sosionomiks. Mulla on myöskin vähän ristiriitaiset tunteet tätä tutkintoa kohtaan. Voin aivan täysin yhtyä muutamaan kirjoittajaan siitä, että opinnot ovat kyllä todella turhia. Tuntuu, että ainoastaan ammattiin suuntaavat opinnot ovat ok ja muu onkin "täytettä". Yhteishaku käynnistyi just ja ajattelin kokeilla laittaa paperit liiketalouden puolelle.
Tosin täytyy tässä muutama asia sanoa vielä, että ei kaikki sosionomit joudu tekee paskahommia. Se riippuu sun omasta osaamisesta ja persoonallisuudesta. Mulla on muutama kaveri, jotka valmistui pari vuotta sitten, joista toinen on koulukuraattorina ja toinen vetää projektia työhallinnon puolella. Eli kyllä siihen voi itse vaikuttaa mihin menee töihin. Varsinkin jos on valmis muuttamaan sen työn perässä ihan mihin vaan. Mutta sosiaaliala on sairaan raskasta eikä palkkakaan houkuttele, ellei sit tosiaan perusta omaa firmaa tai pääse johonkin muualle, ku päiväkotiin tai vanhainkotiin. Minusta ei ainakaan hoitotyöhön ole.
Kannattaa tutkintoaan rakentaessa miettiä millaista työtä tulee mahdollisesti tulevaisuudessa tehtyä ja valita esim. vapaasti valittavat opinnot sitä silmällä pitäen.
Jos esim. suuntautuu vanhustyöhön tai vammaispuolelle, hoitotyön opinnot ovat erittäin hyödyllisiä, ja ainakin täällä Oulussa on mahdollista suorittaa niitä.
Lapsiin ja nuoriin suuntautuvilla kannattaisi ottaa esim. erityiskasvatuksen opintoja tai perhetyön opintoja, silloin esim. lastentarhanopettajan töissä sinulla olisi jotain ammatillista lisää mitä lto-koulutuksen saaneilla ei ole.
Ja lastensuojelusta kiinnostuneet ottavat tietenkin päihde- ja mielenterveyspuolen opintoja ym. ym. Luulisi että kun suunnittelee opintonsa huolella, ja todella paneutuu siihen opiskeluun, niin on ammattitaitoa tehdä hyvin monipuolisesti hommia.
Toki minuakin huolettaa oma sijoittuminen valmistumisen jälkeen, kun periaatteessa voimme tehdä hyvin monenlaisia töitä, mutta käytännössä saattaa olla työpaikat tiukassa. Harjoittelupaikat kannattaa valita huolella, ja tehdä siellä työnsä hyvin, sieltä se alkaa se suhteiden luominen. Moni meidänkin koulusta saa töitä harjoittelupaikoistaan.
Tsemppiä vaan kaikille alalla oleville ja opiskeleville! Kyllä me paikkamme löydetään, jos ei muuta niin jatketaan opintoja johonkin suuntaan :)
tässä olis yks ala johon oon vahvasti miettiny hakevani... mut näiden juttujen perusteella ei oikeen houkuttais. tiedän kyllä että kaikista aloista ja koulutuksista on jotain huonoa sanottavaa, eihän sille voi mitään. mutta varmaan löytyy hyviäkin puolia tästä tutkinnosta..? voisiko joku sosionomi-opiskelija kertoo hyvistä kokemuksistaan? sais vähän positiivisempaa luettavaa :)
ja voisin ehkä harkitakin alaa.. mutta sehän on tosi että opiskelu on sellasta millasta siitä teet. ja jos asiat kiinnostaa niin sitten kiinnostaa, ja jos ei niin ei. enpä kyllä silti jaksa uskoa että tää olis mitenkään "turha" tutkinto, varmaan jokainen sosiaali- ja terveys-alan tutkinto on jollakin tavalla hyödyllinen. jos ei työelämää varten niin ainakin elämää varten.