Hei! Olen keski-ikäinen nainen ja olen 2 viikkoa sitten eronnut 4v. kestäneestä suhteesta.
Suhde oli psyykkisesti todella raskas ja kuormittava, mutta taas toisaalta suhde antoikin jotain hyvää, mitä on vaikea selittää.
Ihastuin hänen persoonalliseen ulkonäköön ja valloittavaan luonteeseensa. Aluksi oli niin ihanaa, leijuttiin kuin pilvissä!
Sitten mies muuttui vuosi vuodelta, aina vaan kamalammaksi ja ilkeämmäksi. Valitti olemattomista asioista. Vittuli välillä ja haastoi riitaa.
Mies alkoi ryyppäämään kunnon kännejä aina vaan enemmän ja tupakkaa poltti paljon. Rupesi puhumaan että miltäköhän kannabis tuntuisi monien vuosien jälkeen ja suutuksissaan sanoi että pitäisköhän hänen ruveta kannabista polttamaan uudestaan niin pääsisi musta eroon. Sitten sanoi ettei tarkoittanut, oli vaan suuttunut.
Itse olen raitis ja inhoon huumeita, tupakkaa ja kännäilyä. Yritän noudattaa terveellisiä elämän tapoja.
Mies monesti riehui ja räyhysi kännissä ja alkoi tekee sitä lopulta selvinpäinkin. Kännissä puhui puhelimessa kamalia asioita minulle ja laittoi kamalia tekstareita. Haukkui minun ulkonäköä tosi loukkaavasti. Pyysi aina anteeksi ja itki paljon, monesti hyvitteli käytöstään ja lupasi muuttua. Sanoi ettei alkoholi sovi hänelle. Sitten kun sama huono käytös jatkui niin sanoi ettei pysty muuttumaan.
Rupesin lopulta antamaan takaisin. Sanoi humalassa pilkaten että itken hänen perään, pakotan olemaan hänen kanssaan. Sitten selvinpäin perui sanojaan.
Kehui exänsä ulkonäköä, sanoi humalassa että pitäiskö ottaa yks exä takaisin, vertaili minua usein exiinsä miten exät oli niin helppoja, ne hyväksyi kaikkea mitä minä en ja exät ei koskaan vaatineet mitään häneltä ja miten hän haluaisi soittaa yhdelle tietylle exälle.
Yritin kannustaa että mies olisi ryhdistäytynyt, siivoaisi sontaista kotiaan, hakisi edes osapäivä töitä, huolehtisi itsestään, pukeutuisi siististi eikä olisi resuisissa vaatteissa, yritin houkutella että söisi terveellisemmin eikä aina nakkeja ja roska eineksiä, opetin kokkaamaan helppoja ruokia ja houkuttelin et yrittäis syödä jotain mistä saisi vitamiineja, edes pientä hyöty liikuntaa, olisi edes jotain harrastuksia ym. eikä aina ryyppäsi, mutta kun hän on ollut alkujaan täysi luuseri ja näköjään rakastaa luuseri elämää.
Syytti usein että määrään häntä, vaikka rakkaudella yritin auttaa ja neuvoa monissa asioissa.
Toisena päivänä hän työnsi minua pois kaiken maailman verukkeilla, että pitäisi erota ja on kadottanut itsensä, että hänellä ei ole romanttisia tunteita ym., mutta toisena päivänä rakasti. Aloin hajoamaan henkisesti, enkä jostain syystä päässyt irti suhteesta vaikka halusin. Aloin saamaan kipuoireita, ravasin lääkärissä, ei löytynyt syytä kipu kohtauksille, tuli erilaisia tulehduksia. Polttavaa kipua virtsaputkessa vaikka ei ollut tulehdusta, ym. Ja lopulta kun nähtiin niin tulin kipeäksi, tuli hirveitä fyysisiä kipu kohtauksia jotka hävisivät kun lähdin omaan kotiin. Tilanne meni niin pahaksi kun hän sanoi että nähtäiskö, niin tulin heti fyysisesti kipeäksi.
Hän oli hyvinä päivinä rakastava, oli aidosti kiinnostunut minun asioista, oli läsnäoleva, antoi paljon hellyyttä, hieroi jalkoja, halasi ja pussasi. Meillä oli mukavaa kun hän oli selvinpäin hyvällä päällä. Mutta hän oli todella ailahtelevainen ja arvaamaton.
Nyt kun lopulta ollaan erottu hänen päätöksestään, kun hän kännissä laittoi viestiä ettei enää ole musta kiinnostunut ja että kärsii musta? Ihmettelen sitä todella? Varmaan kärsii kun ei saa olla sottainen välinpitämätön luuseri....
Nyt olen saanut riesakseni koko kehoa paikkaa vaihtavaa jatkuvaa kipua. Nyt on särkenyt tiettyjä hampaita ja kovaa, toisena päivänä koskee alavatsaa, toisena päivänä ylävatsaa, välillä kipu katoaa jos saan ajatukset muualle ja mieli vähäksi aikaa piristyy.
Mitä ihmettä tämä on, miten tästä pääsee eroon? Onko kohtalotovereita?
Mulla laukesi tässä vaikeassa suhteessa keskivaikea masennus, ahdistus ja somaattiset oireilut. Olen ollut asiakkaana psyk. polilla ja antoivat masennukseen, ahdistukseen ja somaattisiin oireisiin lääkkeitä ssri, snri ym. mut niistä tulee kamalat sivuoireet.
Söin kipukynnystä nostavia lääkkeitä, mut enää ne ei auta. Kamalaa väsymystä niistä vaan tuli.
Miten tästä eteenpäin ja mitä nämä kamalat kipuoireet ovat kun ne ei helpota?
Suhde oli psyykkisesti todella raskas ja kuormittava, mutta taas toisaalta suhde antoikin jotain hyvää, mitä on vaikea selittää.
Ihastuin hänen persoonalliseen ulkonäköön ja valloittavaan luonteeseensa. Aluksi oli niin ihanaa, leijuttiin kuin pilvissä!
Sitten mies muuttui vuosi vuodelta, aina vaan kamalammaksi ja ilkeämmäksi. Valitti olemattomista asioista. Vittuli välillä ja haastoi riitaa.
Mies alkoi ryyppäämään kunnon kännejä aina vaan enemmän ja tupakkaa poltti paljon. Rupesi puhumaan että miltäköhän kannabis tuntuisi monien vuosien jälkeen ja suutuksissaan sanoi että pitäisköhän hänen ruveta kannabista polttamaan uudestaan niin pääsisi musta eroon. Sitten sanoi ettei tarkoittanut, oli vaan suuttunut.
Itse olen raitis ja inhoon huumeita, tupakkaa ja kännäilyä. Yritän noudattaa terveellisiä elämän tapoja.
Mies monesti riehui ja räyhysi kännissä ja alkoi tekee sitä lopulta selvinpäinkin. Kännissä puhui puhelimessa kamalia asioita minulle ja laittoi kamalia tekstareita. Haukkui minun ulkonäköä tosi loukkaavasti. Pyysi aina anteeksi ja itki paljon, monesti hyvitteli käytöstään ja lupasi muuttua. Sanoi ettei alkoholi sovi hänelle. Sitten kun sama huono käytös jatkui niin sanoi ettei pysty muuttumaan.
Rupesin lopulta antamaan takaisin. Sanoi humalassa pilkaten että itken hänen perään, pakotan olemaan hänen kanssaan. Sitten selvinpäin perui sanojaan.
Kehui exänsä ulkonäköä, sanoi humalassa että pitäiskö ottaa yks exä takaisin, vertaili minua usein exiinsä miten exät oli niin helppoja, ne hyväksyi kaikkea mitä minä en ja exät ei koskaan vaatineet mitään häneltä ja miten hän haluaisi soittaa yhdelle tietylle exälle.
Yritin kannustaa että mies olisi ryhdistäytynyt, siivoaisi sontaista kotiaan, hakisi edes osapäivä töitä, huolehtisi itsestään, pukeutuisi siististi eikä olisi resuisissa vaatteissa, yritin houkutella että söisi terveellisemmin eikä aina nakkeja ja roska eineksiä, opetin kokkaamaan helppoja ruokia ja houkuttelin et yrittäis syödä jotain mistä saisi vitamiineja, edes pientä hyöty liikuntaa, olisi edes jotain harrastuksia ym. eikä aina ryyppäsi, mutta kun hän on ollut alkujaan täysi luuseri ja näköjään rakastaa luuseri elämää.
Syytti usein että määrään häntä, vaikka rakkaudella yritin auttaa ja neuvoa monissa asioissa.
Toisena päivänä hän työnsi minua pois kaiken maailman verukkeilla, että pitäisi erota ja on kadottanut itsensä, että hänellä ei ole romanttisia tunteita ym., mutta toisena päivänä rakasti. Aloin hajoamaan henkisesti, enkä jostain syystä päässyt irti suhteesta vaikka halusin. Aloin saamaan kipuoireita, ravasin lääkärissä, ei löytynyt syytä kipu kohtauksille, tuli erilaisia tulehduksia. Polttavaa kipua virtsaputkessa vaikka ei ollut tulehdusta, ym. Ja lopulta kun nähtiin niin tulin kipeäksi, tuli hirveitä fyysisiä kipu kohtauksia jotka hävisivät kun lähdin omaan kotiin. Tilanne meni niin pahaksi kun hän sanoi että nähtäiskö, niin tulin heti fyysisesti kipeäksi.
Hän oli hyvinä päivinä rakastava, oli aidosti kiinnostunut minun asioista, oli läsnäoleva, antoi paljon hellyyttä, hieroi jalkoja, halasi ja pussasi. Meillä oli mukavaa kun hän oli selvinpäin hyvällä päällä. Mutta hän oli todella ailahtelevainen ja arvaamaton.
Nyt kun lopulta ollaan erottu hänen päätöksestään, kun hän kännissä laittoi viestiä ettei enää ole musta kiinnostunut ja että kärsii musta? Ihmettelen sitä todella? Varmaan kärsii kun ei saa olla sottainen välinpitämätön luuseri....
Nyt olen saanut riesakseni koko kehoa paikkaa vaihtavaa jatkuvaa kipua. Nyt on särkenyt tiettyjä hampaita ja kovaa, toisena päivänä koskee alavatsaa, toisena päivänä ylävatsaa, välillä kipu katoaa jos saan ajatukset muualle ja mieli vähäksi aikaa piristyy.
Mitä ihmettä tämä on, miten tästä pääsee eroon? Onko kohtalotovereita?
Mulla laukesi tässä vaikeassa suhteessa keskivaikea masennus, ahdistus ja somaattiset oireilut. Olen ollut asiakkaana psyk. polilla ja antoivat masennukseen, ahdistukseen ja somaattisiin oireisiin lääkkeitä ssri, snri ym. mut niistä tulee kamalat sivuoireet.
Söin kipukynnystä nostavia lääkkeitä, mut enää ne ei auta. Kamalaa väsymystä niistä vaan tuli.
Miten tästä eteenpäin ja mitä nämä kamalat kipuoireet ovat kun ne ei helpota?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiitä "luojaasi" , että pääsit hirviöstä eroon. Krooninen kipuoireyhtymä voi puhjeta pitkään jatkuneen stressin ja valvomisen takia. Itselläni on tuo ja kun stressaan, tai ahdistun kovasti, alkaa paikkoja särkemään. Minusta tuntuu, ettet oikein arvosta itseäsi, kun kestit noin kauan tuollaista kohtelua. Kannattaisiko miettiä, mistä moinen juontaa ja alkaa vähitellen opetella välittämään itsestäsi? Mikään ei muuten suojele sinua joutumasta uudelleen samankaltaisiin suhteisiin, ellet ala arvostamaan itseäsi.
Itse olen tänä päivänä paljon mieluummin yksin, kuin huonossa parisuhteessa. Ja luotan siihen, että löydän vielä elämääni oikeaa rakkautta. Itseään pitää ensiksi opetella rakastamaan. Elämä on välillä rankkaa, mutta kun löydät itsellesi sopivan tien, alkaa se aurinkokin pilkottamaan sieltä pilvireunusten takaa. Voimia sinulle! :)
Ap vastaa. Kiitos tosi paljon tsemppaavasta viestistä:)! Onpa tosiaan hyvä että olen päässyt eroon hirviöstä! Ja lopulta uskallan myöntää sen itselleni, että mieshän oli oikeasti sellainen!
Kipuoireyhtymä kuulostaa tosiaan loogiselle ja kaikkea sitä mitä kirjoitit, kiitos siitä:)
Henkinen mielenrauha ja elämän vakaus, tasaisuus varmaan ajan kanssa toivottavasti parantaa nämä syvät henkiset kipeät haavat. Pitää ruveta elämässä keskittymään siihen mikä on MINULLE HYVÄKSI ja ruveta hoitamaan itseään ja kestää mieluummin sitä yksinäisyyttä, kuin olla ihmisen kanssa, jonka seura on tuhoavaa!
Musta tuntuu että olen antanut liikaa paino arvoa sille, mitä vähänkään hyviä hetkiä suhteessa on ollut. Enkä ole halunnut uskoa että toinen tärkeä ihminen voi on paha, olen jotenkin sulkenut silmäni kaikelta paskalta. Mutta fyysiset kivut ovat muistuttaneet siitä, ettei kaikki ole suhteessa kunnossa.
Taidan olla läheisriippuvainen ja olen pelännyt olla yksin. Olen riippuvainen läheisyydestä, ihan siitä että toinen halaa ja hieroo jalkoja, hipsuttelee, on läsnä ja kuuntelee.
Ainahan ihminen ei ole läpeensä paha, mutta näin jälkikäteen kun on saanut siihen ihmiseen etäisyyttä, niin lopulta näkee metsää puilta.
On todella itsetutkiskelun paikka, miten sitä ihminen on sietänyt niin paljon kaikkea pahaa. Sillä on ollut kova hinta mihin tilanne on johtanut:(