Taakse päin ja tehdä asiat toisin. Kuluu aikaa ja saatte vasta jälkikäteen tietää asioita. Jos olisit tiennyt niin olisit tehnyt toisin ja elämäsi olisi parempaa. Erilaista. Miten pääsette katkeruudesta eroon? Tiedän että pitää jatkaa elämää, ottaa vastuu valinnoista ja irrottautua siitä... Mutta miten se tehdään, miten oikeasti voi päästä eroon katkeruudesta.
Mitä teette silloin kun haluaisitte kääntää kelloa
Anonyymi
30<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Samalla päällä ala-asteelle :D
Ei elämässä ole kuin katkera itselleen. Kieltämättä tekisi mieli istua parikymppisen itsensä viereen ja sanoa, että sulla ei oo kaikki kuulalaakerit koossa, eiks niin? Tolla menolla meinaan sun elämästä ei tuu hevonvittujakaan.
Jotakuinkin näin. Olisi elämä varmaan aivan toisennäköinen, jos olisi aikoinaan tehnyt oikeita valintoja.
Tai ei ne sinänsä vääriä olleet, mutta kohtalo teki niistä sellaisia. Riittävä määrä epäonnea pystyy kadottamaan kaiken olevan. Tekemään kaikesta painajaista.
Joskus ollut hetkiä, että mieleen tullut ottaa auto ja kiihdyttää täysillä petäjään.
Nykyään kuitenkaan en enää osaa tuntea mitään, leijun vain eteenpäin.
Ei kannata murehtia menneitä. Jos haluat muutosta, aloita se nyt. Huomenna ei tarvitse sitten katua tämän päivän valintoja.
Tulevaisuutta ei tarvitse miettiä, vain tätä päivää.
Itselle aika vierasta. Kyllä tulevaisuutta saa ja pitääkin vähän miettiä, ja kyllä jokaisen pitäisi saada elää ei leijua. Enkelit ja aaveet leijuu ja lentää, ihmiset elää. Ja ihmisten kuuluu elää, se on syntymälahja. Ja kuuluu varmaan niihin ihmisoikeuksiin.
Olen elänyt itsekin tuon tunteen, kun voimat loppuu ja kaikki hyvät valinnat 'tuhotaan'. Pahinta on tiedostaa, että ilman muutamia ihmisiä ne olisivat olleet maailman parhaita valintoja. Kaiken jälkeen arvostan itseäni ja elämääni enemmän, läheisiäni myös. Mutta kaiken jälkeen pelko on osana jokapäiväistä elämää. Kun joutuu elämään hyvinvointivaltiossa asioita joita ei luulisi ikinä tapahtuvan, voi uskoa mitä vaan tapahtuvan. Tietää että pystyisi vaikka mihin, mutta usko että se 'sallittaisiin' on heikko. En näitä vuosia en tiennyt mitä toivo pitää sisällään, elin ja tein, uskoin. Usko on väistynyt ja tilalle on tullut orastava toivo.
Viha asioita, ihmisiä ja tilanteita kohtaan alkaa väistymään. Tilalle on tullut katkeruus, pelko ja hetkessä eläminen.
Katkeruudesta pääsee eroon vain hyväksymällä menneisyys. Hyväksymällä se, että menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta tämän päivän ja tulevaisuuden muuttaa. Itse olen aina jälkikäteen huomannut myös, että niillä asioilla/virheillä, joita surin tai joista olin vihainen, oli aina joku tarkoituksensa, vaikka se ei kyseisellä ajanhetkellä siltä tuntunutkaan. Eteenpäin menemisessä on tärkeää löytää joka päivä elämästä ja ympäriltä asioita, jotka ovat hyvin ja jatka tuottavat iloa. Ja jokaisen elämästä niitä löytyy. Alkuun niitä voi olla vaikea "nähdä" ja tunnistaa.
Halu muutokseen on kaiken avain, joten olen varma, että ap pääset kyllä katkeruudestasi eroon, kunhan et niiden ajatusten tullessa mieleesi jää vellomaan niihin ajatuksiin, vaan yrität aktiivisesti löytää silloin positiivisia ajatuksia ja asioita.
Positiivisuus on tulevassa, mutta jos asiat jatkuu näin. En pääse rakentamaan sitä tulevaisuutta joka olisi minulle positiivinen. Mitä siinä tilanteessa pitäisi tehdä? Onhan minulla positiivia asioita elämässä, mutta koko ajan saa pelätä milloin tekin näykitään pois. Mitä positiivista siinä on? Miten pääsee niistä eroon, jotka syö omaa tulevaisuutta?
Voi olla kivoja asioita, voi olla mukavia asioita tässä hetkessä, menneessä ja tulevassa. Mutta ei niille osaa antaa armoa jos ne samalla tuhoavat sen tulevaisuuden ja nykyhetken jonka haluat. Eihän kukaan voi odottaa että iloitset siitä että tulet menettämään omat tavoitteesi, haaveesi ja jne. Ja samalla saat kivoja hetkiä.
Pahoittelut, mutta en oikein päässyt jyvälle siitä mitä pelkäät.
Joskus ne positiiviset asiat voivat (etenkin alkuun ennenkuin niitä oppii näkemään paremmin) hyvin pieniä. Itselläni ne asiat liittyivät alkuun enemmän luontoon ympärilläni kuin varsinsisesti minuun ja elämääni. Opin iloitsemaan kevään ensimmäisistä kukista, aurinkoisesta päivästä, lintujen laulusta, jne. Pikku hiljaa positiivisuus ruokki itseään ja positiivisiä asioita alkoi löytyä myös omasta elämästä yhä enemmän ja positiivisia asioita alkoi myös tapahtua itselleni. Alku on aina vaikeinta, mutta usko pois, positiivinen ajattelu kannattaa. 😊
Miksi pitäisi muuttua? Jos on hyvä itsensä kanssa, ei tee pahaa muille. Miksi muutos on välttämätön? Miksi muutos on aina luopumista ja menettämistä? Miksi pyydetään luopumisen hetkellä ajattelemaan positiivisesti? Jos halutaan positiivisuutta niin eikö sitä saada sillä ettei pakoteta ihmisiä luopumaan mutta tarjotaan mahdollisuuksia. Niihin voi tarttua tai olla tarttumatta. Tälläinen muutos, positiivuus ja kehitys. Hienoja asioita, mutta kyllä niiden pitää lähteä ihmisestä itsestä, ei sillä että tilanteet ensin ajetaan tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen niistä puhutaan. En pääse ajatuksesta pois, että on vain kysymys siitä että se positiivisuus, muutos ja kehitys halutaan oikeasti vain jollekin ja jotta siihen päästään niin on ajettava muita samaan tilanteeseen, joille puhutaan näistä myös. Esim 10 henkilölle kerrotaan samat jutut, kaikki lähtee syystä tai toisesta mukaan. Todellisuudessa tämä oli positiivista 3 henkilölle.
Minä olen positiivinen ihminen, usko pois samaan aikaan voit olla positiivinen ja iloita asioista, olla kuitenkin katkera menneisyydestä. Katkera menneisyydestä, jotka heijastuvat tulevaan. Käyn paljon luonnossa, nautin asioista ja suren tavoitteellisen tulevaisuuden menetystä. Katkeruus tulee siitä, kun ei omat valinnat pystyneet ohittamaan kuormittavia ihmisiä, asioita ja tilanteita. Uskon myös positiivisuus ruokkii itseään. Uskon että tuleva tuo hyvää, suren ja katkeroidun sitä ettei se kuitenkaan ole sitä mitä halusin. Kaikki ne asiat joita halusin, tavoitteet, ajatukset ja haaveet, ne millä itseäni motivoin eteen päin vaikeuksissa. Kyllä tiedän elämä jatkuu, sieltä tulee hyvää ja sieltä tulee epämieluisia asioita, se on elämää. Näen hyvää ympärillä, suren menneisyyttä. Vaikka elämä toisi mitä, se ei tuo sitä mitä eniten toivoin. Siitä olen katkera. Ei se oloa paranna, että jos toisilla menee huonommin tai toiset saavat sen mitä halusivat. Se on oman elämän surkuttelua, surua ja katkeruutta.
Miksi ajattelet, että muutos aina luopumista ja menettämistä? Toki yleensä me ihmiset huomaamme muutostarpeen vasta, kun elämässämme taphtuu jotain mullistavaa.
On totta, että ihminen kelpaa tai tulisi kelvata sellaisena kuin on. Itse haluan kuitenkin olla paras mahdollinen versio itsestäni. Haluan auttaa myös muita ihmisiä ymmärtämään, että esim. väärät valinnat eivät määrittele tulevaisuutta. Ne valinnat ovat osa sinua, osa kasvuasi ihmisenä ja se hetki, jolloin tajuat ne valinnat vääriksi, ovat tienristeys, jossa voit valita täysin eri suunnan. En sano, että se muutos olisi helppo, eikä muutosta kannata tehdä tutkimatta sisintään. Miettimättä mitä ja ehkä millaisia ihmisiä haluan elämääni. Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä, mutta jokainen voi muuttaa omaa elämäänsä. Jokainen voi kohdella rakastavasti itselleen läheisiä ihmisiä. Jokainen voi kohdella ystävällisesti kaikkia ihmisiä. Ja jokainen ihminen voi sulkea elämästään ns. energiasyöpöt ihmiset ja asettaa rajat sille mitä hyväksyy muilta ihmisiltä.
Jos ihminen asettaa itselleen rajat, rakastaa itseään ja muita, kohtelee muita ihmisiä hyvin, pystyy antamaan itselleen ja muille anteeksi sekä löytää elämäänsä positiivisuuden kierteen, voi ihminen hyvin jopa vastoinkäymisten keskellä.
Miten semmoisista ihmisistä pääsee eroon, joita ei elämäänsä halua. Tarkoitan, että voihan olla yhteyksissä, joskus jutellakin. Mutta miten ne rajat asetetaan, tarkoitan miten saat pidettyä itsesi päätöksen tekijänä omassa elämässä. Ja miten semmoset saa kokonaan poistettua, joita et halua. Minusta on hyvä olla henkisesti vahva, mutta on ihmisiä jotka pyrkivät saamaan sinusta henkisen otteen.
Onko teillä jotain mielikuvaharjoittelua? Miten vahvistatte mieltänne? Joo terveelliset elämän tavat, asenne ja positiivisuus. Mutta onko jotain konkreettista millä saa mielensä vahvemmaksi, pystyy vastustamaan niitä jotka oman mielen toimintaan mielellään puuttuisi. Mitä teette jos joku pyrkii vaikuttamaan teihin?
Anna armoa itsellesi ja muille.
Eri asia olisi antaa armoa, jos ihmiset katuisivat ja muuttaisivat sitä käyttäytymistä mistä olen katkera. Jos mikään ei muutu, mihin sitä armoa tarvitaan?
Eilinen opetti tätä päivää. Elä nyt.
Sehän se on, että kun pitää nähdä niitä ihmisiä joiden tietävän olevan osallisia siihen jollain tavalla. Inhoan kysymystä miten. Vuosien jälkeen sellainen olo kun käy asioita läpi, että vuodet oli suunniteltu, jossa minut laitettiin tilanteisiin jossa minusta hyötyy toiset ja samaan aikaan itse häviän. Kuvainnollisesti sinut sidotaan johonkin tuoliin, ja toiset käyvät näykkimässä sinusta paloja. Hokevat tee niitä valintoja, tee elämästäsi oman näköinen. Olet tyytyväinen hyvin moneen asiaan elämässäsi, mutta haluat eteen päin elämässä. Yrität päästä siteistä, tuolista ja näykkijistä eroon. Tiedät että kun pääset niistä eroon niin kaikki olisi hyvin. Lopulta pääset, mutta aika tuolissa ja näykkijät on aiheuttanut tuhoja. Selvittelet niitä tuhoja, motivoi itseäsi että kohta saat itsesi ja elämäsi takaisin. Olet lähellä tavoitetta, mutta jotkut päättävät että toiset tarvitsevat apua ja ilmoittavat että olen nyt heidän polkunsa. Keksivät valheita, asettavat esteitä joihin kompuroi, ilkkuvat ja vainoavat. Uhkaavat taas sitoomistuolilla, muutama näykkijät lähestyy taas. Kokoot taas itsesi, yrität pitää kepillä näykkijät kaukana, yrität keskittyä omaan elämään. Joku valaisee ajatuksesi mainostaululle ja nauraa että yritäpä salata ajatuksesi ja tunteesi. Taas tulee kaunista puhetta että yhdessä selvitään. Jatkat taas pyristely irti ja haaveilet vain omasta itsenäisesti ä elämästä. Pääset lähelle tavoitetta, taas joku päättää että nyt menee liian hyvin. Ilmestyy hakkaajia ja näykkijiä. Joku tarvitsee elämääsi enemmän, taas sinut kaadetaan. Ja joudut näkemään näitä ihmisiä. Miten pääset irti kaikesta.
Kuulostaa niin tutulle. Ei auta kuin taistella ja poistaa jatkuvasti. Kyllä ne joku päivä lopettaa, kun loppuvat.
Kuulostaa siltä kuin kirjoittaisit itsellesi. Ihminen joka esiintyy toisten henkilöllisyydellä mustamaalaamistarkoituksessa ei ansaitse hyvää. Miksi jatkat toimintaasi?
Sinä voit epäillä mitä haluat. Vastasin ihmiselle jonka elämä kuulostaa tutulle.
En myös ymmärrä toisten tarinoiden kirjoittamista ja puolesta elämistä, sillä jos nämä tarinallisuudet perustuu anonyymifoorumiin niin me on kaiken lisäksi täyttä puutaheinää eikä tatsia tosiasiallisesti ole toisen elämään. Ja kyllä, motiivi on tietenkin mustamaalaaminen, ehkä menneisyydessä toimivaksi koettu keino tuhota
Kiitos.
Koska kelloa ei voi kääntää taaksepäin vasn se kulkee eteenpäin niin mennyttä ei voi muuttaa. Katkeruus ei kannata, koska silä ei saavuta mitään. Sitä on tehtävä korjausliikkeitä saavuttaakseen sen mitä menetti jos mahdollista. Tai sitten on otettava menneestä opiksi ja yritettävä välttää samaa virhettä vastaisuudessa. Loppujen lopuksihan ihminen itse rakentaa elämänsä puitteet sellaiseksi kuin haluaa.
Entäs jos, olisikin tilanne ettet voinut mitään. Et tehnyt vääriä valintoja, et tapellut, kiusannut, ollut riidoissa.... Jouduit vaan kuvainnollisesti tilanteeseen jossa jouduit ottamaan jotain toisen puolesta vastaan. Jotain ei niin kivaa. Tuntuu ettet pääse siitä yli.
Oman itsensä, menneisyytensä ja toisten ihmisten kanssa on löydettävä tasapaino ja armollisuus. Uskon sovintoon ja anteeksiannon parantavaan voimaan. Katkeruuden ja sitä aiheuttavien asioiden läpikäyminen on hyvä alku. Omien tunteiden tunnistaminen ja sisäinen työstäminen/ammattiavun kautta helpottavat oloasi.
Lähtökohtaisesti miten voit tietää että elämäsi olisi parempaa jos olisit tehnyt toisenlaisen valinnan? Kaikki olisi silti voinut mennä huonosti. Turha menneitä on jossitella ainut mihin voit vaikuttaa on tämä hetki. Tulevaisuudestakaan et voi tietää. Voithan tietysti typerä katruudessa ja pilata silläkin tavalla elämääsi lisää. Tai voit valita että lähdet kehittämään elämääsi sellaiseksi kuin haluat.
*rypeä ei typerä